Hei!
Meillä on tälläinen 11kk:nen pikkuvesseli, joka on tällähetkellä iloa täynnä. Nauraa ja hymyilee usein, ei juurikaan itke. Hirveän vilkas on, meneväinen ja mielenkiinto uusiin asioihin/paikkoihin on kova. Myös kuitenkin aika kova tempperamentti sitten kuin sille päälle sattuu, esim. väsymys/nälkä saa aikaan hirveät itkukohtaukset ja esim. pukeminen/vaipanvaihto on yhtä tuskaa..
Vierastuskaudet olivat 3kk:na ja 6kk:sena, aina on vierastanut eniten vieraita miehiä, ja nytkin suhtautuu varauksella vieraisiin miehiin. Kylässä aina ensimmäiseksi istuskelee hetken äidin tai isin sylissä ennenkuin uskaltautuu tutkimaan.Vieraiden syliin ei niinkään pyri, vaan äidin ja isin. Ei ole kylässä niin hymyileväinen kuin kotona ainakaan vierailun alussa.
Eilen vein hänet kaverilleni (nainen) hoitoon ja jäi sinne todella hyvin, ei vierastanut ollenkaan ja oli nelisen tuntia tutkinut innolla uusia paikkoja ja nauraa röhöttänyt siellä todella paljon. Oli kuitenkin iloinen kun palasin hakemaan.
Mutta nyt sitten satuin lukemaan nettineuvon sivuilta tälläisen jutun:
Vanhempi-lapsisuhde 1-3 v
Kiintymyssuhde
Kiintymyssuhteen laatu on melko pysyvä ja sen malli kulkee usein sukupolvelta toiselle. Jos kiintymyssuhteessä on häiriöitä, ne eivät kuitenkaan määrää kohtalonomaisesti lapsen tulevaa kehitystä. Myöhemmät ihmissuhteet voivat korjata ja parantaa haavoja.
Turvallinen suhde
Kiintymyssuhde aikuisen ja lapsen välillä on turvallinen silloin, kun hänelle on muodostunut käsitys siitä, että häntä rakastetaan. Hän protestoi, kun hänet jätetään vieraaseen paikkaan ja hätääntyy, eikä hän ei ota vieraalta vastaan lohdutusta.
Turvaton-välttelevä suhde
Tällainen suhde syntyy, jos vanhempi ei pidä ihmissuhteita tärkeänä ja väheksyy lapsen tunnekokemuksia. Lapsi käyttäytyy niin, että hän ei protestoi, kun vanhempi lähtee. Hän tutkii paikkoja ja suhtautuu vieraaseen ystävällisesti. Kun vanhempi palaa, lapsi ei kiinnitä siihen huomiota.
Tässä viä linkki
http://www.nettineuvo.fi/index.asp
Niin ja nyt sitten aloin miettimään, että onko meillä nyt sitten turvaton-välttelevä suhde, koska lapsi ei ollenkaan tällä hetkellä protestoi jäämistään kylään. Lapsi ei ole elämänsä aikana ollut kovinkaan paljon hoidossa, vain kerran yhden yön ja ehkä noin 3-4 kertaa muutamia tunteja päivässä. Ja olemme aina touhunneet lapsen kanssa aikas paljon ja syliinkin pääsee melkein aina kun haluaa (lukuunottamatta jos on esim. ruuanlaitto menossa->silloin ohjataan muuhun toimintaan). Olemme aina lohduttaneet kun on hätä/pahamieli jne.Mielestämme otamme pikkuisen tunteet hyvin huomioon.
Turhahan tota on nyt miettiä, mutta silti haluaisin kuulla kokemuksia, että miten muilla tämänikäisillä hoitoon meno sujuu? Tai sitten muuten kylään meno/kylässä olo?
Meillä on tälläinen 11kk:nen pikkuvesseli, joka on tällähetkellä iloa täynnä. Nauraa ja hymyilee usein, ei juurikaan itke. Hirveän vilkas on, meneväinen ja mielenkiinto uusiin asioihin/paikkoihin on kova. Myös kuitenkin aika kova tempperamentti sitten kuin sille päälle sattuu, esim. väsymys/nälkä saa aikaan hirveät itkukohtaukset ja esim. pukeminen/vaipanvaihto on yhtä tuskaa..
Vierastuskaudet olivat 3kk:na ja 6kk:sena, aina on vierastanut eniten vieraita miehiä, ja nytkin suhtautuu varauksella vieraisiin miehiin. Kylässä aina ensimmäiseksi istuskelee hetken äidin tai isin sylissä ennenkuin uskaltautuu tutkimaan.Vieraiden syliin ei niinkään pyri, vaan äidin ja isin. Ei ole kylässä niin hymyileväinen kuin kotona ainakaan vierailun alussa.
Eilen vein hänet kaverilleni (nainen) hoitoon ja jäi sinne todella hyvin, ei vierastanut ollenkaan ja oli nelisen tuntia tutkinut innolla uusia paikkoja ja nauraa röhöttänyt siellä todella paljon. Oli kuitenkin iloinen kun palasin hakemaan.
Mutta nyt sitten satuin lukemaan nettineuvon sivuilta tälläisen jutun:
Vanhempi-lapsisuhde 1-3 v
Kiintymyssuhde
Kiintymyssuhteen laatu on melko pysyvä ja sen malli kulkee usein sukupolvelta toiselle. Jos kiintymyssuhteessä on häiriöitä, ne eivät kuitenkaan määrää kohtalonomaisesti lapsen tulevaa kehitystä. Myöhemmät ihmissuhteet voivat korjata ja parantaa haavoja.
Turvallinen suhde
Kiintymyssuhde aikuisen ja lapsen välillä on turvallinen silloin, kun hänelle on muodostunut käsitys siitä, että häntä rakastetaan. Hän protestoi, kun hänet jätetään vieraaseen paikkaan ja hätääntyy, eikä hän ei ota vieraalta vastaan lohdutusta.
Turvaton-välttelevä suhde
Tällainen suhde syntyy, jos vanhempi ei pidä ihmissuhteita tärkeänä ja väheksyy lapsen tunnekokemuksia. Lapsi käyttäytyy niin, että hän ei protestoi, kun vanhempi lähtee. Hän tutkii paikkoja ja suhtautuu vieraaseen ystävällisesti. Kun vanhempi palaa, lapsi ei kiinnitä siihen huomiota.
Tässä viä linkki
http://www.nettineuvo.fi/index.asp
Niin ja nyt sitten aloin miettimään, että onko meillä nyt sitten turvaton-välttelevä suhde, koska lapsi ei ollenkaan tällä hetkellä protestoi jäämistään kylään. Lapsi ei ole elämänsä aikana ollut kovinkaan paljon hoidossa, vain kerran yhden yön ja ehkä noin 3-4 kertaa muutamia tunteja päivässä. Ja olemme aina touhunneet lapsen kanssa aikas paljon ja syliinkin pääsee melkein aina kun haluaa (lukuunottamatta jos on esim. ruuanlaitto menossa->silloin ohjataan muuhun toimintaan). Olemme aina lohduttaneet kun on hätä/pahamieli jne.Mielestämme otamme pikkuisen tunteet hyvin huomioon.
Turhahan tota on nyt miettiä, mutta silti haluaisin kuulla kokemuksia, että miten muilla tämänikäisillä hoitoon meno sujuu? Tai sitten muuten kylään meno/kylässä olo?
Vastaukset 6
Vanhimmat
eilen jäi tunniksi mummolle ja oli itkenyt melkein kokoajan siellä. kun tulin takas tyttö oli kädet ojossa ja aivan tärisi. ei tuokaan oo kiva.. ja viel pitäs hoitoon kohta mennä.
Näin. 9 kk tyttö yleensä karjuu silloin kun jätetään (hetken), mutta hoidossa on kuin itse enkeli, tosin vähän varautunut. Kun tulen hakemaan, niin heti tulee pieni itku ja samantien pitää päästä syliin. On nyt isänsä kanssa kotona ja minä töissä, niin nyt on alkanut isänsä kanssa olemaan helpompaa (ei itke enää kun minä tulen, vaikka sylissä pitääkin olla nonstop).
Neiti myös heti parkaisee, kun lähden pois näkyvistä. Tosin yleensä se ei kestä kuin sen hetken, rauhoittuu sitten. Jos huuto jatkuu, niin käännyn takaisin.
Ja sisäistin lukemani vasta kirjoittamisen jälkeen. Kyselit 10-12 kk... Sorry.
HEI!
No jos on noihin selityksiin uskominen niin meilläkin on turvaton ja välttelevä suhde. Kaikki sukulaiset on aina ihmetelly, miten on niin iloinen ja rauhallinen lapsi. Kotona on kuitenkin sitten niin tempperamenttinen, että huh huh...Jos jää muiden hoitoon, vain vilkuttaa iloisesti. Takaisin tullessa sitten vaatii kyllä syliin, mut ei itke eikä murehdi muiden hoidossa ollenkaan. Joskus väsyneenä on saattanut kiukustua tädille, mutta rauhoittunut sitten, kun on saanut olla tädin sylissä. Että kaipa tässä on sitten huono äiti lapsi suhde tai jotain.
Tosin antaisin ennemmin selitykseksi sen, että tyttö on ollut pienestä pitäen todella paljon tekemisissä ihmisten kanssa. Ollaan tarkoituksella oltu paljon sukulaisten kanssa, että oppii sosiaaliseksi ja tottuu olemaan ihmisten ilmoilla. Joten en kyllä huolestu, vaikka tuollaista lukisin. Vauvat on erilaisia ja meidänkin tytöllä on ollut vierastusta ja eroahdistusta ihan normaalisti, et enpä usko, että suhteemme kovin heikolla pohjalla on, vaikka muiden hoitoon ilman itkua meneekin...
Meillä nyt hieman yli 1v poika ja toinen tulossa. Mietin tuota vierastusasiaa aiemmin myös lukemani perusteella huolestuneena... Meillä oli lähinnä niin, että kylään mennessä ja jätettäessä ei vierastanut, tutki vaan paikkoja ja vähät välitti lähdöstämme. Mutta kun kotiin tuli ylläettäen ihmisiä, silloin vierasti heitä jonkin verran. Nykyisin kun haetaan esim. mummolasta, kurkkii ikkunasta riemuissaan ja tykkää tulla syliin heti. Samoin isän vastaanottaa aina riemuissaan kotiin, on aina tehnyt niin. Uskoisin, että lapseni kokee, että häntä rakastetaan, niin iloinen ja tyytyväinen on yleensä. En ole enää huolissani enkä usko että sinunkaan tarvitsee, kuulostaa ihan normaalilta. Ehkä jotkut ovat tuossa iässä niin touhukkaita tutkijatyyppejä, etteivät ehdi ajatella vierastamista kylässä? Ja eikös turvattomaan suhteeseen kuulunut se, että kun vanhempi palaa, lapsi ei kiinnitä siihen huomiota?
että kyseisessä tekstissä tarkoitetaan nyt ihan todella 1-3 vuotiasta, onhan kaksi vuotiaan ymmärrys jo huomattavasti suurempi kuin yksi vuotiaan... meillä ihan sama juttu, lapsi lähtee hymyillen mummille eikä itke äidin perään, hyvä niin. Huolestuisin vasta jos tosiaan kaksi- kolme vuotiaana ei yhtään mun perään itkis.