Minulla on ollut vauvakuume jo hyvän aikaa. Olen seurustellut avomieheni kanssa 2vuotta, yhdessä olemme asuneet vuoden. Minä olen pian 19v,poikaystäväni kohta 20.
Suorastaan ärsyttää tämä vauvojen ajattelu! Terve järkeni sanoo, että pitäisi todellakin vielä odotella. Ensinnäkään minulla tai poikaystävällä ei ole vakituista työtä, itse aloitan vasta korkeakouluopinnot ja poikaystävä on intissä ja sen jälkeen jatkaa mahdollisesti satunnaisia töitään tai menee opiskelemaan.
Toiseksi mietin opintojani, mitä koulussa ajateltaisiin jne. Varmasti olisi tosi vaikeaa opintojen kannalta, jos lapsi tulisi maailmaan.
Mutta vaikka ajattelen näitä edellisiä tekijöitä ja tajuan tilanteen vakavuuden, kuume ei hellitä. Aina, kun näen nuoria äitejä vauvoineen, mieleen tulee halu omasta lapsesta. En tiedä yhtään mitä teen :/
Miten te muut nuoret,joita vauvakuume vaivaa? Oletteko päättäneet hankkia lapsen, vaikka työtä ei ole jne? Äh :/
Suorastaan ärsyttää tämä vauvojen ajattelu! Terve järkeni sanoo, että pitäisi todellakin vielä odotella. Ensinnäkään minulla tai poikaystävällä ei ole vakituista työtä, itse aloitan vasta korkeakouluopinnot ja poikaystävä on intissä ja sen jälkeen jatkaa mahdollisesti satunnaisia töitään tai menee opiskelemaan.
Toiseksi mietin opintojani, mitä koulussa ajateltaisiin jne. Varmasti olisi tosi vaikeaa opintojen kannalta, jos lapsi tulisi maailmaan.
Mutta vaikka ajattelen näitä edellisiä tekijöitä ja tajuan tilanteen vakavuuden, kuume ei hellitä. Aina, kun näen nuoria äitejä vauvoineen, mieleen tulee halu omasta lapsesta. En tiedä yhtään mitä teen :/
Miten te muut nuoret,joita vauvakuume vaivaa? Oletteko päättäneet hankkia lapsen, vaikka työtä ei ole jne? Äh :/
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla on aivan samanlainen tilanne, olen aina ollut hyvin lapsirakas ja pidän erittäin paljon lapsista. Omaa lasta olen halunnut jo jonkin aikaa, mutten ole siitä poikaystävälleni puhunut. Nyt sitten sanoin ääneen mitä ajattelen, mutta hän tyrmäsi ajatuksen aivan täysin. :( Olen itse pian 20v ja poikaystäväni 3kk nuorempi. Hän on aloittamassa korkeakouluopintoja ja minä aloitan koulun sosiaali ja terveysalalla, teen kuitenkin töitä koulun ohessa siinä paikassa jossa olen ollut tähänkin asti töissä. Elämäntilanne ei ole ehkä paras mahdollinen, mutta se ei minua haittaa. Uskon, että saisimme lapsen kasvatettua hyvissä olosuhteissa vaikka ei kummallakaan ole vakituista työpaikkaa.
Minä uskoisin myös, että lapsi saataisi kasvatettua ja kaikki hoidettua tässä tilanteessa jo. En tiedä, olen miettinyt tässä yksin inttileskeilyni ohessa että sanoisin miehelle ajatuksistani. Pitäisi vain uskaltaa.
On tästä puhuttu ennenkin, mutta sillä tuloksella että odotellaan vielä.
Tietty pelottaa, ettei mies sitten jaksaisi minua ja vauvaa kauaa, en kestäisi jäädä yksin. Olen seurannut sivusta kahden serkkuni yh-äiti-elämää, en kadehdi heitä lainkaan! Että sikäli olisi hyvä antaa suhteen ja rakkauden vielä kasvaa. Mutta äh.
Ikävä, että miehesi tyrmäsi ajatuksesi noin jyrkästi :/
Heippa, itselle ja poikaystävälle tuli vauvakuume, kun muutkin ystävä-pariskunnat alkoivat odotella esikoisiaan. Itse olin 21-vuotias kun aloin odottaa ja 22, kun synnytin esikoisemme. Koulut oli kesken ja vakituista työpaikkaa ei ollut. Sitten kun pienokaisemme oli n. 9kk ikäinen otin yhteyttä aikuiskouluun, ja jatkoin opiskeluni loppuun. Valmistuin kun lapsemme oli melkein 2v. Sen perään opiskelin viel vähän lisää, ja valmistuin nyt keväällä -07 toiseen ammattiin. Ja todennäköisesti saan nyt syksyllä vakituisen työpaikan. Koululta olivat tosi joustavia, kun tiesivät että minulla on pieni poika kotona. Raskastahan se oli, päivät pienen lapsen kanssa, illat koulun penkillä ja vieläpä viikonloput töissä. Mutta kyllä kannatti.
Ja vauvakuumeesta puheenollen.... Tälläkin hetkellä kuume vaivaa :) alkoi tuossa viime syksynä jo. Ja parhaillaan yritys on niin kova, saada 3,5-vuotiaalle pojallemme pikkuveli/-sisko :)
Hyvää kesää kaikille ja tseppiä :)
Tänään pitäisi miehelle puhua.. Saas nähä mitä keskustelussa ilmenee
Kerrothan sitten miten miehesi reagoi asiaan. :)