Vuoden päivät tätä ja mm. Suomi24:n autopalstoja selanneena olen tehnyt havainnon, että rahan suhteen on olemassa kolmenlaisia ihmisiä: tyhmiä, pelokkaita ja normaaleja.
Tyhmä rahankäyttäjä ei osaa suhteuttaa tulojaan menoihinsa, vaan elää carpe diem -henkisesti vain tätä päivää. Näille henkilöille on tärkeää saada kaikki ja heti, he eivät osaa säästää. Jos auto ostetaan, se on uusi ja premium-luokkaan kuuluva, vaikkei varaa oikeasti sellaiseen olisikaan. Ensiasunnoksikaan ei heille kelpaa mikään "neukkukuutio", kuten he täälläkin mesoovat, vaan pihaa pitää löytyä ja makuuhuoneitakin mielellään enemmän kuin perheessä on ihmisiä. Osamaksut, vippi-lainat yms. kuuluvat tyhmän rahankäyttäjän arkeen. Tyhmiä rahankäyttäjiä on vain murto-osa asuntolainan ottajista.
Normaali rahankäyttäjä on fiksu ja ostaa asunnon silloin, kun asunnolle on tarvetta. Hän uskaltaa ottaa järkevän kokoisen asuntolainan ja laskee tarkasti, että maksukyky riittää myös korkojen noustessa. Työttömyyden kohdatessa hän saa ansiosidonnaista päivärahaa, koska kuuluu liittoon ja sairastumista varten hänellä on vakuutus. Normaali rahankäyttäjä ostaa myös auton silloin kuin sellaiselle on tarvetta. Koska autot ovat Suomessa kalliita, normaali rahankäyttäjä päätyy luultavasti keskihintaluokan autoon, jonka hän valitsee omien mieltymystensä mukaan.
Pelkurit ovat henkilöitä, jotka eivät uskalla elää elämäänsä. Heille kaikki on aina liian kallista ja he pelkäävät kaikessa aina pahinta. Kun pelkuri tarvitsee asuntoa, hän menee vuokralle. Vuokralla ollessaan pelkuri tuntee lainavapauden tunteen, suostuen samalla luopumaan asuntonsa hallitsemisesta, eli hän ei voi ilman vuokraisännän lupaa remontoida asuntoa mieleisekseen ja hänen vuokrasopimuksensa voidaan tarvittaessa katkaista. Asuntoa pelkuri ei tule tuskin koskaan omistamaan, sillä asuntojen hintojen ollessa korkealla, hän odottaa niiden romahtamista, ja laman iskiessä, hän pelkää työpaikkansa puolesta eikä uskalla ottaa asuntoa varten edes pientä lainaa. Kun pelkuri tarvitsee auton, sen on oltava Toyota-merkkinen, sillä hän on kuullut Esson baarissa kauhujuttuja euroautojen sähkövioista ja muutenkin surkeasta laadusta. Omakohtaista kokemusta euroautoista pelkurilla ei tietenkään ole.
Tunnistitko itsesi ed. mainituista kategorioista? Muista, että meillä on vain yksi elämä elettävänä. Sitä ei kannata polttaa loppuun alkumetreillä vetämällä itsensä velkakierteeseen, eikä sitä kannata jättää elämättä huomista pelkäämällä.
Tyhmä rahankäyttäjä ei osaa suhteuttaa tulojaan menoihinsa, vaan elää carpe diem -henkisesti vain tätä päivää. Näille henkilöille on tärkeää saada kaikki ja heti, he eivät osaa säästää. Jos auto ostetaan, se on uusi ja premium-luokkaan kuuluva, vaikkei varaa oikeasti sellaiseen olisikaan. Ensiasunnoksikaan ei heille kelpaa mikään "neukkukuutio", kuten he täälläkin mesoovat, vaan pihaa pitää löytyä ja makuuhuoneitakin mielellään enemmän kuin perheessä on ihmisiä. Osamaksut, vippi-lainat yms. kuuluvat tyhmän rahankäyttäjän arkeen. Tyhmiä rahankäyttäjiä on vain murto-osa asuntolainan ottajista.
Normaali rahankäyttäjä on fiksu ja ostaa asunnon silloin, kun asunnolle on tarvetta. Hän uskaltaa ottaa järkevän kokoisen asuntolainan ja laskee tarkasti, että maksukyky riittää myös korkojen noustessa. Työttömyyden kohdatessa hän saa ansiosidonnaista päivärahaa, koska kuuluu liittoon ja sairastumista varten hänellä on vakuutus. Normaali rahankäyttäjä ostaa myös auton silloin kuin sellaiselle on tarvetta. Koska autot ovat Suomessa kalliita, normaali rahankäyttäjä päätyy luultavasti keskihintaluokan autoon, jonka hän valitsee omien mieltymystensä mukaan.
Pelkurit ovat henkilöitä, jotka eivät uskalla elää elämäänsä. Heille kaikki on aina liian kallista ja he pelkäävät kaikessa aina pahinta. Kun pelkuri tarvitsee asuntoa, hän menee vuokralle. Vuokralla ollessaan pelkuri tuntee lainavapauden tunteen, suostuen samalla luopumaan asuntonsa hallitsemisesta, eli hän ei voi ilman vuokraisännän lupaa remontoida asuntoa mieleisekseen ja hänen vuokrasopimuksensa voidaan tarvittaessa katkaista. Asuntoa pelkuri ei tule tuskin koskaan omistamaan, sillä asuntojen hintojen ollessa korkealla, hän odottaa niiden romahtamista, ja laman iskiessä, hän pelkää työpaikkansa puolesta eikä uskalla ottaa asuntoa varten edes pientä lainaa. Kun pelkuri tarvitsee auton, sen on oltava Toyota-merkkinen, sillä hän on kuullut Esson baarissa kauhujuttuja euroautojen sähkövioista ja muutenkin surkeasta laadusta. Omakohtaista kokemusta euroautoista pelkurilla ei tietenkään ole.
Tunnistitko itsesi ed. mainituista kategorioista? Muista, että meillä on vain yksi elämä elettävänä. Sitä ei kannata polttaa loppuun alkumetreillä vetämällä itsensä velkakierteeseen, eikä sitä kannata jättää elämättä huomista pelkäämällä.
Vastaukset 51
Vanhimmat
nimittäin I.K.I.V.E.L.K.A!!11yks!
En tunnista. Minulla ei ole rahaa ostaa asuntoa.
Ihmettelen vaan että miksi kirjoitat pelkurin luulevan euroautojen olevan vikapesiä - senhän tietää suurin osa ihmisistä. Vai iskitkö kätesi paskaan!
... että sinä olet tuollainen "pelkuri" :D
Ansiosidonnaista saa kuulumatta kommunisti-liittoihin.
"Normaali rahankäyttäjä on fiksu ja ostaa asunnon silloin, kun asunnolle on tarvetta. Hän uskaltaa ottaa järkevän kokoisen asuntolainan ja laskee tarkasti, että maksukyky riittää myös korkojen noustessa."
Mikäs sellainen rahankäyttäjä on, joka ei saa ostettua mitään asuntoa _järkevän_ kokoisella lainalla?
No, jos pitää valita, että ostaako sillä järjettömän kokoisella lainalla neukkukuution vai parempitasoisen rivarin , niin kyllä mulla valinta osuisi siihen rivariin. Tällä alueella neukkukuutioiden ja rivarien neliöhintojen erotus on luokkaa 400-600€, joten jo pelkän putkiremontin jälkeen se saunaton ja pihaton neukkukuutio on rivarin hinnoissa.
Jos hinnat nousevat ikuisesti, niin miksi pitäisi tuhlata 10 vuotta elämästään jossain neukkukuutiossa ryytymiseen? Sen jälkeenhän niiden parempien kämppien ostojuna on entistä kauempana ja välirahaa tarvittaisiin enemmän mitä se parempi kämppä olisi maksanut alkutilanteessa.
... missä tämä "alueesi" sijaitsee ja miksi sinun pitää asua juuri siellä, jos siellä on niin kallista?
No "alue" sijaitsee Tampereella. IT-ingenjöörin hommia ei taida löytyä Äetsästä ja sieltä olisi vähän turhan pitkä työmatka Tampereelle.
"Tällä alueella neukkukuutioiden ja rivarien neliöhintojen erotus on luokkaa 400-600€, joten jo pelkän putkiremontin jälkeen se saunaton ja pihaton neukkukuutio on rivarin hinnoissa."
Ja siihen rivariinhan ei putkiremonttia voi tulla. Voi hesus, mitä ääliöitä, aargh.
"Ja siihen rivariinhan ei putkiremonttia voi tulla. Voi hesus, mitä ääliöitä, aargh."
Voi toki tulla, mutta onko sen kohdalle osuminen todennäköisempää vuonna 1971 rakennetussa neukkukuutiossa vai vuonna 1986 rakennetussa rivarissa, jos asunnossa on tarkoitus asua esim. 5-10 vuotta?
Ja edelleen se neukkukuutio on pihaton ja saunaton sen putkiremontin jälkeen, vaikka sen vähän halvemmalla saisikin. Rivarista tuskin poistetaan pihaa ja saunaa putkiremontin yhteydessä...
No, mikäli vastaavankokoisella ja vastaavalla paikalla olevalla uudehkolla rivarilla ja vanhalla kerrostalokämpällä on hintaeroa vain putkiremontin verran, niin jossain on jotain mätää. Eipä kukaan yleensä tuollaista kerrostalokämppää ostakaan.
Yleensä tuollaisessa tapauksessa kerrostalokämppä on paremmalla paikalla. Ja toisaalta noinkin kalliin putkirempan jälkeen tietty kylpytilatkin on täysin uusittu.
"No, mikäli vastaavankokoisella ja vastaavalla paikalla olevalla uudehkolla rivarilla ja vanhalla kerrostalokämpällä on hintaeroa vain putkiremontin verran, niin jossain on jotain mätää."
No sanos muuta. Eihän toki 80-luvun puolivälissä rakennettu rivarikaan ole "uudehko", mutta on se kuitenkin 15 vuotta vertailtavana olevaa neukkukuutiota uudempi.
ei liitton tarvitse/kannata kuulua, ansiosidonnasita saa kuulumalla liiton tyottomyyskassaan, ei liittoon.
Tietysti on tyhmää ottaa liikaa lainaa ja yhtä tyhmää varoa liikaa. Toisaalta jopa typerimmät provot ovat kiinnostavampia kuin tärkeillen esitetyt itsestäänselvyydet.
kolmen tyhmimmän palstalle kirjoittajan joukossa.
Hyvä kirjoitus, tuossa on karkeasti juuri ne kolme erillaista ihmistyyppiä mitä asuntomarkkinoiden kannalta on. Kirjoituksista päätellen tällä palstalla on enempi noita viimeksimainittuja vuokra-asumisen puolustajia.
Nimittäin fiksu rahan käyttäjä.
Sikäli olet oikeassa, että niitähän ei täällä juuri näy. Mutta on sellaisiakin olemassa.
Kokeillaanpa onko heitä täällä.
Kertokaapas fiksut rahankäyttäjät miten hyvin olette pärjänneet asuntomarkkinoilla. (Tiedän, että sellaisiakin on varmasti olemassa)
Olisi mukavaa vaihtelua tähän surkeiluun.
Huippusuhdanne on juuri loppumassa, joten kaupat tehdään kun OMXH laskee alle 7000 pisteen. Tai siis oikeastaan asuntomarkkinat reagoivat normaaliin taloussuhdanteeseen pienellä viiveellä. Seurataan tilannetta...
velka & nousevat korot ahdistaa ja haluaisit niin pirusti vuokralle?
Ansiosidonnaisen saa työttömyyskassasta, joita on myös täysin liitoista riippumattomia kuten http://www.ytk.fi/. Liitot ja luottamusmiehet usein kyllä uskottelevat, että ainoa tapa saada ansiosidonnaista on kuulua liittoon, mutta tämä ei siis pidä paikkaansa.
Määrittelet pelkurin asumismuodon vuokra-asumikseksi. Jos asuntomarkkinat sinun mukaasi romahtavat vain 5% varmuudella, eikö silloin ole äärettömän rohkeaa katsella tilannetta ja kärsiä mahdollinen tappio nahoissaan? Pelkuri menee heti ostamaan asunnon, koska kaikki muutkin tekevät niin. Akateemiset eivät ole enää vähään aikaan ostaneet asuntoja - duunarit taas kiihdyttävät tahtia. Oletko sittenkin se pelkuri, joka ei uskaltanut pelata? Lopetatko Black Jackin aina kun sinulla on yli 13?
"Akateemiset eivät ole enää vähään aikaan ostaneet asuntoja - duunarit taas kiihdyttävät tahtia."
Mielenkiintoista! Kerro ihmeessä missä asiasta on raportoitu?? Essolla?
"Jos asuntomarkkinat sinun mukaasi romahtavat vain 5% varmuudella"
Siis kenen mukaan? Kuka näin on kirjoittanut?
väite vääräksi:
Akateemiset eivät ole enää vähään aikaan ostaneet asuntoja - duunarit taas kiihdyttävät tahtia.
http://www.stat.fi/til/kbarm/2007/02/kbarm_2007_02_2007-07-19_tau_003.xls
Viittaatko kenties tuloihin, kun akateemiselle ei asunnonosto maistu? Johtuukohan se siitä, että akateemiset tievaavat reilu 70 % enemmän kuin duunarit?
Kyllä se koulutus valtaosalle kannattaa kuitenkin kannattaa.
http://www.stat.fi/til/yskp/2006/yskp_2006_2007-07-04_tie_001.html
Toisin sanoen:
- Ihminen on pelkuri, jos ei ota lainaa?!?!
- Ihminen ei elä täyttä elämää, jos ei
ole omaa asuntoa?!
- Ihmisarvoinen elämä toteutuu vain
omistusasunnossa?!
Asenne alkaa muistuttamaan ex. neukkulaa tai
-40 luvun saksaa. On olemassa vain yksi totuus ja
siitä poikkeaminen on kerettiläistä!
- Ensiasunnoksikaan ei heille kelpaa mikään "neukkukuutio"
- Osamaksut kuuluvat tyhmän rahankäyttäjän arkeen.
- Hän uskaltaa ottaa järkevän kokoisen asuntolainan ja laskee tarkasti, että maksukyky riittää myös korkojen noustessa.
- Työttömyyden kohdatessa hän saa ansiosidonnaista päivärahaa, koska kuuluu liittoon ja sairastumista varten hänellä on vakuutus.
- Normaali rahankäyttäjä ostaa myös auton silloin kuin sellaiselle on tarvetta.
- Kun pelkuri tarvitsee asuntoa, hän menee vuokralle. Vuokralla ollessaan pelkuri tuntee lainavapauden tunteen, suostuen samalla luopumaan asuntonsa hallitsemisesta, eli hän ei voi ilman vuokraisännän lupaa remontoida asuntoa mieleisekseen ja hänen vuokrasopimuksensa voidaan tarvittaessa katkaista.
- Asuntoa pelkuri ei tule tuskin koskaan omistamaan
Mihin kategoriaan minä nyt sitten kuulun?
En halua ehdoin tahdoin ottaa aivan järjettömän kokoista asuntolainaa, koska odotan asunnoltani tiettyjä asioita joita en lainaa maksamalla voi tällä hetkellä saada. Vuokraus on siis ainoa järkevä vaihtoehto, ja realistisesti ajatellen en nykyisillä hinnoilla ja tuloilla pysty asuntoa koskaan ostamaan.
Koska tuloni ovat pienet (eikä säästöjä juuri ole) joudun ostamaan jotakin osamaksulla. Tekeekö se minusta tyhmän jos tarvitsen uuden pesukoneen nyt enkä kuuden kuukauden kuluttua kun saisin rahat säästettyä?
Toivottavasti kukaan ei OIKEASTI kuvittele että ihmiset olisivat aivan näin tiukasti luokiteltavissa kuin tässä alkuperäisessä provosoivassa kirjoituksessa esitetään.
Et uskalla tehdä ratkaisuja ja tiedät itsekkin että olet tämän pelin pahin häviäjä.
Olen siis tyhmä pelkuri kun en uskalla ottaa lainaa joka maksaisi kuukaudessa yli puolet nettotuloistani, vaan tyydyn puolet halvempaan vuokraan.
Mutta eikös tämäkin ole ratkaisu?
Se vain on ratkaisu jota sinä et halua hyväksyä.
luokiteltuun väkeen:
"Tyhmä rahankäyttäjä ei osaa suhteuttaa tulojaan menoihinsa, vaan elää carpe diem -henkisesti vain tätä päivää. Näille henkilöille on tärkeää saada kaikki ja heti, he eivät osaa säästää. Jos auto ostetaan, se on uusi ja premium-luokkaan kuuluva, vaikkei varaa oikeasti sellaiseen olisikaan. Ensiasunnoksikaan ei heille kelpaa mikään "neukkukuutio", kuten he täälläkin mesoovat, vaan pihaa pitää löytyä ja makuuhuoneitakin mielellään enemmän kuin perheessä on ihmisiä. Osamaksut, vippi-lainat yms. kuuluvat tyhmän rahankäyttäjän arkeen. Tyhmiä rahankäyttäjiä on vain murto-osa asuntolainan ottajista. "
Sopii kuin nenä päähän:
Oli 250.000 € lainaa vuonna 2002 ja sillä hankittiin 380.000 € talo.
Nyt kun pitäisi ostaa samanlainen, niin siitä saisi pulittaa jotain reilu 500.000 €. (+50%=570.000 €)
Kämpän hinta nousi 7...8% vuoteen ja käytännössä maksetut korot ovat olleet samaan aikaan 2,5%.
Nettovarallisuuteni on kasvanut vuositasolla mittattuna yli 30% vuodessa.
Josku voi kannattaa olla rohkea pikku tyhmeliini.
Virtuaalivarallisuutesi on kasvanut 30%, ei nettovarallisuutesi.
Mikä se muuten semmoinen on?
Vaan, oikeaa varallisuutta kuten esim: http://fi.wikipedia.org/wiki/Varallisuus
määrittelee asian.
Jos asuntosi, missä asut, arvo on noussut 30%, niin silloin se on virtuaalivarallisuutta. Ei se raha ole käytettävissäsi muuta kuin myymällä asunto ja muuttamalla johonkin halvempaan.
Äläkä väitä olevasi näitä palstan "sijoittajia", jotka tosiasiassa ovat vain teinipoikia, jotka eivät vielä ole ostamassa sitä ensimmäistäkään asuntoaan.
Periaatteessa mahdollinen, oletettu, näennäinen. Virtuaalinen todellisuus on tietotekniikan avulla synnytetty harhauttavan aito todellisuuden vaikutelma, tekotodellisuus. Fysiikassa sana virtuaali tarkoittaa oletettua, optiikassa valetta, esim. virtuaalinen kuva 'valekuva'.
Olisiko se se sitten asunnon harhauttavan aitoa todellisuuden vaikutelmaa.
Hyvä esimerkki on tuhnun mielikuvien kuviteltu asunto pitkän ja hartaasti odotetun rommauksen jälkeen.
"Varallisuus tarkoittaa tyypillisesti palkansaajan, kotitalouden tai suuremman kokonaisuuden, kuten kansan tai yrityksen, omaisuuden rahallista arvoa."
(Wikipedia)
"Ei se raha ole käytettävissäsi muuta kuin myymällä asunto ja muuttamalla johonkin halvempaan."
Reaalivarallisuudelle on sekin aivan mahdollista, toisin kuin virtuaaliomaisuudelle.
Minulla on kakkakikkare purkissa. Sen hinta
SAATTAA olla tuhansia euroja.
Onko minulla siis varallisuutta tuhansia euroja?
(USAssa on museo, jossa purkissa oleva kikkari
maksaa ziljoonia)
heti alkuun, että sellaista sinulla ei ole.
Vaan minulla on asunto jonka arvo on useita satoja tuhansia euroja.
Liittyvätkö ne jotenkin toisiinsa ja voiko sinun vuokra-asunnossasi olevia kakkakikkareta ja minun komeaa taloani verrata toisiinsa?
Kuten tässäkin keskustelussa jo esitettiin, asunnoissa on kiinni "virtuaalista" (eli ei käytettävissä olevaa) varallisuutta, jonka voi omien tarkoitusperiensä mukaan laskea miten haluaa.
Jos minä nyt ostan asunnon 100k eurolla joka on kokonaan lainarahaa, makselen 10k euroa lainaa pois, ja myyn asunnon 120k eurolla, on minulla lyhyellä matematiikalla laskettuna 30k varallisuutta.
Se mikä kuitenkin helposti unohtuu täällä keskusteluissa on että en saa tätä varallisuutta käyttööni ellen vaihda asuntoani edellistä halvempaan tai siirry vuokralle.
Jos sen sijaan haluan ostaa vaikka samalta alueelta nykyistä isomman asunnon (joka maksoi aikaisemmin 150k euroa ja nykyään 180k euroa), päädytäänkin siihen tilanteeseen että lainaa on edelleen saman verran kun kalliimmasta asunnosta olisi alunperin ollut, eli reaalisesti ollaan hävitty lahes 10k euroa lainanlyhennyksiä.
Tämä jos mikä on sitä virtuaalista arvonnousua jota kaikki nykyään kokevat.
Kysymys oli kieltämättä hypoteettinen.
On tosiasia, että kakkakikkareesta maksetaan
USAssa tuhansia euroja. On myös tosiasia, että
sinulla on olemassa talo.
Mutta kummassakin tapauksessa on aivan turha
hehkuttaa varallisuudesta, ennenkuin se on
realisoitu.
Ps. Myös talon "komeus" on erittäin suhteellinen
asia niin kauan, kunnes olet myynyt sen.
Vuonna 2005 nettovarallisuuteni oli 100 euroa ja viime vuonna 130 euroa. Tänä vuonna sama tahti näyttää jatkuvan ja uskonkin saavuttavani lähes 170 euron nettovarallisuuden.
"Se mikä kuitenkin helposti unohtuu täällä keskusteluissa on että en saa tätä varallisuutta käyttööni ellen vaihda asuntoani edellistä halvempaan tai siirry vuokralle"
Varallisuus eli asunto on koko ajan asumiskäytössä. Sen sijaan useimmista muista sijoitusvarallisuuden muodoista, ml. käteinen raha, ei ole mitään käyttöhyötyä. Sanoisin, että omaan asuntoon sijoittamisella saa 2 kärpästä yhdellä iskulla.
"Mutta kummassakin tapauksessa on aivan turha
hehkuttaa varallisuudesta, ennenkuin se on
realisoitu. "
Turhaa ja turhamaisuutta se hehkuttelu varsinkin on, sen myönnän. Ei sitä samaa kanssaihmisille voisi tehdä, mutta tässä anonyyminä se tuntuu kyllä aika hyvälle.
Kyllä se on hyvää ja todellista varallisuutta, joka on kasvanut mukavasti, sekä tuottanut positiivista fiilistä, nostanut elämänlaatua huimasti jne.
Lisäksi se tuo turvallisuutta, eikä ole enää oikeastaan tarvetta suorittautua juuri mihinkään muuhun maalliseen, kun sekin asia on kunnossa.
Mihinkään noista ei olisi käteinen raha pystynyt samalla aikavälillä pankkitilillä.
Ja mitä sillä rahalla pankkitilillä olisin tehnyt tai tekisin nytkään?
Setelit on paperia ja luvut pankkitilillä bittijonoja, mitä iloa niistä on kauniiseen asuntoon verrattuna? Voisi niillä tietysti kauniin asunnon hankkia elinympäristökseen, mutta sitten taas ollaankin taas lähtökohdassa...
Asunnon ongelma varallisuutena selviää helposti. Minulla on pikkukaupungissa kaksio, jonka käypä arvo on noin 50000 euroa. Asumiseeni tarvitsen kaksion, en enempää. Lisäksi minulla on rahaa ja muuta likvidiä varallisuutta noin 100000 euron verran. Siis voisin ostaa vaikkapa hyvän auton käteisellä milloin vain.
Helsingissä vastaava asunto maksaisi ehkä 150000 euroa. Sekin täyttäisi asumistarpeen, mutta siihen pitäisi käyttää kaikki tuo vapaa varallisuus. Mielestäni olisin köyhempi jos kaikki varat olisivat kiinni asunnossa ja en omistaisi kaksion lisäksi mitään muuta. Näin siitä huolimatta että perikunnalle jäisi kuollessani saman verran rahaa. Auton ostoonkin pitäisi ottaa luottoa.
Tässä se virtuaalivarallisuuden idea. Se on rahaa, jota ei syystä tai toisesta voi muuttaa toiseen muotoon. Sillä ei voi ostaa mitään, eikä asiaa muuta se, että asunnon arvo nousee.
Tilanteemme ei ole hypoteettinen vaan totisinta totta: vaimoni kaihtaa riskejä ja hänellä on noin 50 000 euroa likvidiä rahaa pankkitilillään. Minulla on 10 000 euroa tilillä, 20 000 euroa osakkeissa sekä 70 000 euron sijoitusasunnon. Onko vaimoni siis varakkaampi kuin minä? Onko minulla pääosin siis virtuaalivarallisuutta?
Toinen kysymys: kun omistamme noin 350 000 euron asuntommee puoliksi, eikö tämäkään ole muuta kuin virtuaalivarallisuutta? Miksi pankki kuitenkin myönsi minulle juuri 25 000 euroa lainaa autoa varten asuntolainan korollä ja asunto takuuna? Siksikö että se on virtuaali- eikä oikeaa varallisuutta?
Kyseleepi utelias.
Että
asunto = virtuaalivarallisuutta
bitit tietokoneen kovalevyllä (=pankkitilin saldo) = oikeaa varallisuutta
osakeomistukset (=nykyään bittejä tietokoneen kovalevyllä) = todellista varallisuutta
vai onko tässä taas kyseessä ketun arvio pihlajanmarjoista?
Tililtä voit nostaa rahat heti. Osakkeet voit myydä ja rahat tulevat kolmen päivän päästä. Sijoitusasunnonkin voit realisoida suhteellisen helposti ja käyttää rahat ihan minne vain, koska et asu siinä itse. Kulutukseen tai uuteen sijoituskohteeseen, valinta on vapaa.
Mutta 350000 euron asuntonne on virtuaalista varallisuutta niin kauan kuin tarvitsette asunnon. Jos myytte kotinne, ette voi vaihtaa rahoja muihin hyödykkeisiin, sillä tarvitsette tilalle toisen asunnon. Rahaa vapautuu vain jos siirrytte halvempaan tai vuokralle. Eikä tilanne muutu vaikka myyntihinta nousisi 20 %, sillä vastaavan asunnon hankkiminen tilalle tulee myös kalliimmaksi.
Lainaa pankki tietysti antaa asuntoa vastaan. Eihän se pankkia palella jos jonkun koti menee vasaran alle. Pankin kannalta kyseessä on sijoitusasunto, mutta sinun kannaltasi ei.
Asunto on sidottua varallisuutta. Minulle on herttaisen yhdentekevää, onko tämän kaksioni arvo 30000, 50000 vai 70000 euroa, tietysti edellyttäen että arvonmuutos johtuu yleisestä kehityksestä. Tarvitsen sen asumiseen enkä aio myydä sitä.
Mahdollinen 20000 euron arvonnousu ei näy missään, sillä ympärilläni ovat edelleen samat seinät. Jos ottaisin tuon summan ulos myymällä kaksioni, joutuisin vuokralle tai ostamaan toisen vastaavan asunnon. Ja sepä onkin nyt myös 20000 euroa kalliimpi joten mitään voittoa ei tule.
Osakkeet voi myydä ja muuttaa rahaksi. Rahalla taas saa tavaroita ja palveluksia. Asunnossa asutaan, paitsi sijoitusasunnossa joka on vapaata varallisuutta.
Kuten ylempänä sanoin, helsinkiläisenä olisin köyhempi, vaikka perunkirjoituksessa omaisuutta olisi saman verran. Siellä minulla olisi 150000 euron kaksio mutta ei muuta. Täällä periferiassa minulla on 50000 euron kaksio mutta sen lisäksi satatuhatta vapaata rahaa, jolla voin tehdä mitä haluan. Aikamoinen ero.
Näinhän se menee...
Jaaha, taidan olla normaalin ja pelkurin välimuoto. Oma melko vaatimaton asunto on kohtuullisella lainalla, johon maksukyky riittää hyvin.
Pelkuruuteen viittaa se, että olen aina ajatellut että autolaina on tyhmien hommaa ja auto huono sijoitus (kuten onkin). Eli mielestäni velaksi autoa ei kannata ostaa. Mieli nyt muuttunut ja pidän autoa arjen mukavuutta lisäävänä tekijänä, johon kannattaa kohtuullinen laina ottaa.
...