Miten olet kertonut lesboudestasi työpaikalla?
Miten sinuun on sen jälkeen suhtauduttu?
Millaista työtä teet?
Miten sinuun on sen jälkeen suhtauduttu?
Millaista työtä teet?
Ulostulo työpaikalla
Miines..-
173010
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
sitä ei tarvitse kertoa ellei sitä kysytä.
munsta kai se olis aikasta hölmöä muutenki, mennä nyt yhtäkkiä tokasee työtoverille että "hei katoppako mä oon liisbo! ai laik vumaans ö loot! hiffaatsä? ei miehiä, ei! ku vain ja ainoastaan naisellista naisellisempia naisia vain ainiain ;D
no fence. mutta mun mielestä ei tarvii kertoa jossei siitä tuu sitten jotain puhetta, itse ainakin pidän läpeni kii...eikä mun enää tarviikaan kusettaa tyypeille et ei oo ketään miestä, ko mullon nainen ja ne tietää sen, (osa..) ;) eikä mun tarviinnu sitä kertoo, buah.
tieto tuli muuta kautta ihmisten tietoisuuteen ja ihan ÄLYTTÖMÄN hyvin on tää asia otettu vastaan...eipä paremmin vois...ihana kansa siellä
... kertonut, ellei joku ole joskus kysynyt poikaystävästä. Ja usein kysytään, kerta kihlasormuskin on sormessa. Sen verran varovainen olen, että korjaan asian vasta, kun kysyjä on oppinut tuntemaan minut. Työpaikallani kaikki, joille olen joutunut asian korjaamaan, ovat ottaneet asian tosi hyvin. Ennakkoluuloihin tms. en ole törmännyt, mutta syynä voi olla se, että tosiaan kerron vasta suht myöhään, enkä kulje lepakonmerkki otsassa.
Toisaalta, en todella kerro, ellen joudu korjaamaan asioita. Puhun vain avopuolisosta. Eivät heterotkaan painota, että "seurustelen muuten miehen kanssa".
Tilitoimistossa olen töissä siis.
Olen ollu ihan oma itseni eli en ole "piilotellut kaapissa" vaan puhunnut esim.avoimesti kihlatustani. Työkamut on kaikki ennakkoluulottomia, että mulla ei ole ikinä ollut ongelmia tän lesbouteni suhteen.
En mä tietysti heti toittanut sitä kun sinne aikoinani menin; ne ehti tutustua muhun ihmisenä..ja pitivät=), joten ehkä sitten ne tajusi, että jaa, eihän ne lepsot olekkaan sen kummallisempia...
Asiakaspalvelussa työskentelen.
ei varsinaisesti kuulu työkavereille, mut tietäävät kyllä, ja eipä tuo ole aiheuttanut mitään katastroffia.
Eipä nuo heterotkaan erityisesti kerro olevansa heteroja niin työpaikalla, kuin missään muuallakaan. Miksi siis minun pitäisi? Ei mielestäni miksikään = )
ei tarvi kertoo jos ei halua..mutta jos joku kysyy niin sanon että olen naimisissa ja naisen kanssa, en tee siitä numeroa mutta vastaan totuuden. musta meidän ei kannata piiloutua, hävetä, olla kaapissa koska muuten emme saa ikinä murrettua näitä kysymyksiä tai kysyjiä.
rohkeesti vaan niin ajan mittaan tämäkään asia ei ole mitenkään ihmeellinen.
Itse kerron just siinä vaiheessa, kun kysytään avokin nimeä tms. Tai joku kysyy lapsista ym. siis en julista sitä ennemmin kuin vasta silloin, kun joku kysyy jotain, enkä lähde valehtelemaan ja piilottelemaan asiaa. Ihan hyvin on mennyt, koska nämä ihmiset ovat oppineet tuntemaan mut ennemmin, niin kuin joku muukin tuolla aiemmin sanoi. Ja jos ei hyväksy, niin ei voi mitään. En ole niin kovin poikamainen tai eroa ulkoisesti muista työkavereista ja ole porukan "mies", että sekin saattaa vaikuttaa asiaan ja hyväksyntään.
Kuten elämässä yleensäkin, ihminen kokonaisuutena on tärkeämpi kuin pelkkä sex - suuntautuminen..
Itse oon valinnut pitkän ja turvallisen reitin.. Oon antanut työtovereille ensin mahdollisuuden tutustua itseeni - ja sit vasta oon kertonut sex - suuntautumisesta, jos siitä ollaan oltu kiinnostuneita..
Toi on toiminut ihan mukavasti.. Työtoverit ei oo mua hyljännyt -oikeestaan päinvastoin..
ei vois kiinnostaa vähempää :)
itse en nykyisessä työpaikassani kertonut itsestäni juuri mitään, mutta vaihdan nyt työpaikkaa ja olin uudessa paikassani tutustumassa ja tuli puhetta sateenkaariperheistä..pomo kysyi tiedänkö mitä se tarkoittaa, niin tokaisin vaan, että tiedän, kun elän naisen kanssa. asia sivuutettiin, mutta myöhemmin siihen palattiin, ja kovasti oltiin kiinnostuneita "perheestäni".
Tämä kävi niin sujuvasti ja jouhevasti, etten viitsinyt totuuutta tässä tilanteessa kierrellä.
Työskentelen varhaiskasvatuksen parissa...
-heterotkaan julista "auvoisista" avioelämistään;).
Aluksi vaikenin suhteeseeni liittyvistä asioista kun en halunnut kertoa seks. suuntautumisestani. Halusin, ettei muiden suhtautuminen minua kohtaan muutu ja pelkona oli se, että mut nähdään ulostulon jälkeen vain LESBONA, jolloin persoonastani jäisi muu osa pimentoon. Ja koin muutenkin ettei yksityiselämäni kuulu töihin... toisaalta vähän ristiriitaista kun muuten olen avoin. No, siksipä tarkkanäköiset työkaverini olivatkin hoksanneet asian jo aika alussa kun aloitin työni ko. paikassa... usein se, mitä jättää sanomatta, kertoo enemmän kuin liuta sanoja.
Eli multa kysyttiin suoraan, jotta vaivautunut tunnelma asioita puhuttaessa poistuisi. Helpotushan se oli. Eikä mikään ole muuttunut ja pelkoni osottautuivat turhiksi. Eli kaikki hyvin. Aika paljon riippuu työyhteisöstä, kannattako kertoa ja onko siinä ylipäätään mitään ideaa. Silloin se on ok, jos välit työkavereihin on sen verran läheisiä, että puhutaan myös omista asioista.
Meillä taas kävi niin, että puolivuotinen työllistetty saapui pieneen, 3-4 hengen työyhteisöömme ja alle kuukauden jälkeen kertoili ihan itse olevansa tytön kanssa. Kai sekin näkyy, että on sinut itsensä kanssa eikä pidä asiaa sen kummempana kuin heterotkaan, kuten tuossa aiemmin kävi ilmi. Samalla tavalla tässäkin, jutustelimme niitä näitä ihmissuhteista ja siinä se tuli ilmi, ihan kuin itse kertoisin "käytiin tuossa mieheni kanssa kahvilla", mutta tässä kyseessä oli nainen.
Ihan sekunnin se tietenkin aivoilta vaati säätöä (sitä kun stereotyyppisesti olettaa heterosuhdetta), mutta sen jälkeen homma toimi hyvin. Toki meillä on muutenkin sellainen porukka, joka on aika vekkuli eli ihmisestä riippumatta sinne kyllä hyväksytään sen kummemmin kyselemättä. Hauskaa meilläkin oli ja ehkäpä osittain siksikin, että tiesi hänen elämästään enemmän.
En tiedä onko puheeksi tullut, mutta geneerisessä työpaikan kahvipöytäkeskustelussa tulee monesti heiteltyä vitsintynkää aiheista, joita ei välttämättä mieti siltä kantilta, mikä kukin ihminen on sisimmältään. Oli kyse sitten seksuaalisuudesta, uskonnosta, muusta vakaumuksesta tai vaikkapa vasenkätisyydestä. Meillä ainakin ko. ihmisen avoin suhtautuminen toi ihan uutta rentoutta työntekoon ja varmasti laajemminkin työpaikalla (eikä vain meidän pienessä työyhteisössämme) avarsi monen maailmaa.
asian, niin kaikki alkaa lähenteleen. Heterotkin. Kun pääsevät makuun, niin ovat valmiit luopumaan perheistäänkin.
Ei kait ihmiset sentään ihan noin toimi! Kyllä lähentelyt on merkki ihastumisesta! Outoa ajatuksen juoksua!? Katkeruutta??
Kyllä ne ihmiset ihastuu. Sitten seuraa tuttavuuden teko. Ovat kyllästyneet jo siihen hetero touhuun. Jyystämiseen.
Työpaikallani osa tietää lesboudestani, osa ei. Olen ollut kyseisessä työpaikassa töissä puolisen vuotta osa-aikaisena (opintojen ohella). Muutaman työkaverini olen tuntenut jo entuudestaan ja he ovat tienneet minusta. Muutamalle olen puolestaan kertonut.
Selkeästi huomaan, että minua myös epäillään, sillä yksityisasioistani puhuttaessa noudatetaan tietynlaista varovaisuutta. Kun lähden etäsuhteessa elävänä viikonloppumatkalle naiseni luo, minulta kysytään vain mihin paikkaan olen lähdössä. Vaikka menen toistuvasti samaan paikkaan, harva uskaltaa kysyä miksi. Myös rakkaastani on kyselty, ei tyyliin "Onko sinulla miestä?" vaan "Onko sinulla joku?" Myös jatkokysymykset ovat olleet sellaisia, ettei minua ole asetettu tilanteeseen jossa vahingossakaan joutuisin puhumaan rakkaani sukupuolesta tai kertomaan hänen nimensä.
Suuri osa työkavereista ei edelleenkään edes tiedä minun seurustelevan. Paria työkaveria lukuunottamatta myös muut pitävät yksityiselämänsä pitkälle omana tietonaan ja loppujen lopuksi omista asioista puhutaan vähän. Itsekään en ole kiirehtinyt asiaa, sillä suhteeni on vielä varsin tuore ja olen muutenkin puhunut siitä varovasti läheisillenikin.
Olen kuitenkin huojentunut, mitä useammalle työkaverilleni saan puhuttua asiasta, sillä inhoan tilanteita, joissa minun on tultava pakolla ulos kaapista - varsinkin jos paikalla on useampi ihminen. Mieluiten olen itse aktiivinen osapuoli ja kerron asiasta joko suoraan tai ohimennen.
Olisin luultavasti kertonut jo kaikille, mutta työpaikallani on muutama syvästi uskonnollinen työntekijä, ja he jarruttavat esiinmarssiani. Olen ajatellut antavani näille ihmisille tilaisuuden tutustua minuun ensin, mutta en usko että se tulee silti koskaan muuttamaan heidän ilmeisen negatiivista suhtautumistaan seksuaalisiin vähemmistöihin. Kun lisäksi asun pohjoisessa Suomessa, on työpaikkani oletettavasti täynnä ihmisiä, joille olen lajini ainoa heidän tuntemansa edustaja. :)
Ulkonäköni, olemukseni ja käytökseni antavat kyllä asiasta paljonkin viitteitä, joten minua ihmetyttää, miten kaikki eivät ole jo ymmärtäneet asiaa. Ehkä se johtuu juuri siitä, että täällä meitä todellakin on vähemmän eivätkä ihmiset ole tottuneet asioihin. Ne jotka minusta tietävät, suhtautuvat kyllä hyvin eikä heidän suhtautumisensa ole millään tavoin muuttunut. Päinvastoin, joskus jopa flirtti lentää silloin kun tietämättömiä työkavereita ei ole kuulomatkan päässä. :)