oon aivan pihalla poikamme käytöksestä. Iltaisin laitan pojan nukkumaan aina samaan aikaan. Siis vaihdan vaipan, syötän ja röyhtäytän. Useimmiten poika on täysin hereillä sänkyyn vietäessä. Sinne sitten osaa nukahtaa aivan omatoimisesti, ei kitinöitä eikä tuttia huutele, tutti ei kelpaa. Ja yöllä herää pari kertaa syömään ja syömisen jälkeen taas nukahtaa omin avuin, ei tarvi hyssytellä ja silitellä. Mutta kun päivä alkaa, niin johan alkaa mun ihmettelykin ja pinnan kiristys. Kaikenaikaa haluais olla vaan sylissä, siis ihan koko päivän, ja heti tulee huuto/itku jos istahdan pojan kanssa. Pitäisi vaan koko ajan käveleskellä ympäri taloa ja yks ja sama asento vaan kelpaa sylissä ollessa. Ja jos siis istuu, ja pojan asento pysyy samanlaisena kuin kannettaessa niin huuto ja asentojen vaihdos ei tehoa. Sitten kun taas nousee seisomaan ja lähtee liikkeelle, niin taas on hiljaa. En tajua?!? Ja unet päivällä, ei siis nuku oikeastaan yhtään, ehkä pari kertaa 15 min pätkiä, ja sylissä, herää heti jos yrittää laittaa sänkyyn. Huutaa vaan. Ja taas kantamaan, niin rauhoittuu. Ja illalla kuitenkin taas samat iltatoimet ja kiltisti nukkumaan, eikä minkäänlaista ongelmaa. Vyöhyketerapia auttoi sydäntä raastaviin huutoihin. Poika painaa varmaan jo 6 kg niin ottaa koville tuo kantaminen ja kun pari vuotias tyttökin siinä jo "kärsii" kun äiti ei enää leikikään ja peuhaa samalla tavalla kuin ennen. Olisko vinkkejä/ saman kokeneita? Nannia siis vain annan, mutta en epäile allergiaakaan kun ei pidä tuota meteliä öisin. Mikä päivässä on niin erilaista kuin yössä?
2 kk:n ikäinen
en ymmärrä
3459
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meillä oli myös tuossa iässä neiti semmoinen että piti kävellä ympäri kämppää kanniskellen.Jos¨sattu vahingossa istumaan niin huuto tuli.Nyt on 6kk viihtyy jonkunverran itsekseen lattialla,mutta vieläkin on välillä kannettava.Me käytettiin rintareppua,ei kädet väsy ja sit vaunuissa tuudittelin.Eiköhän se siitä sit ,kun pääsee itse liikkumaan vähäsen niin viihdy lattialla.Kantsii joku pyytää kantoavuks niin itte saa levätä vähäsen:)
Ihan sama oli meidän vauvalla tossa iässä. Yöt nukkui kiltisti, mutta päivisin vaati seuraa ihan koko ajan. Ja istumaan ei todellakaan voinut mennä, vaikka vauvan asento olis ollut täysin sama siinäkin =)
Pikkuhiljaa totuttelin häntä olemaan lattialla, pidin seuraa siinä, juttelin ja heiluttelin leluja ymv. Toimii ainakin täällä, kokeile!
Rintareppu vois olla toinen hyvä idea.
Meilläkin oli jotain saman tyyppistä tuossa iässä. Lähinnä suurin harmi oli se että poika ei malttanut nukkua päivisin, ja oli sitten illalla yliväsynyt ja huusi... Lääkärissäkin oikein käytiin asian tiimoilta mutta siellä lohduttelivat että aivan normaalia käytöstä tuon ikäisellä: ympäröivä maailma alkaa kiinnostaa niin paljon että vauva ei yksinkertaisesti malta nukkua tai olla paikallaan. Levottomuus on siis aivan normaalia.