Hei! Haluaisin kysellä teidän sijaisvanhempien kokemuksia ihan alusta lähtien? Minä ja avomieheni ollaan keskusteltu asiasta ja olisi halua alkaa sijaisvanhemmiksi. Mutta, miten tästä eteenpäin? Haluaisin tosiaan kuulla muiden asian läpikäyneiden kommentteja, kokemuksia.. Eli mistä kaikki lähti ja miten asia etenee askel askeleelta. Tarkoitus olisi ottaa yhteyttä Perhehoitolittoon, mutta ihan "oikean elämän" kokemukset ovat enemmän kuin tervetulleita! Ja asiallisia, toivottavasti!
Kokemuksia?
Miten menetellä?
101136
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Me ollaan ihan samassa tilanteessa. Ollaan oltukin jo yhteyksissä Vassoon, eli Varsinais-Suomen suunnitelmalliseen lastensuojelu-projektiin. Oman kunnan sossut suosittelivat sinne soittoa. On kuulemma sillon koulutus ja muutkin mahdollisuudet paljon parempia.
Olis kiva kuulla jatkossakin teijän kuulumisia!
kukaan sijari ei viitsi tänne kokemuksiaan kirjata kun kohta niitä riepostellaan piilipuun ja Hulina-Keijun voimin.
Alempana oli linkkejä muihin asiallisiin keskutelupalstoihin, käy niissä.
Jos sijaisvanhemmiksi mielitte,tämä palsta kannattaa jättää muiden tongittavaksi.Täällä saa sijaisvanhemmuudesta aivan sairaan käsityksen.
Olemme olleet melkein 15 vuotta sijaisvanhempia ja hyvin olemme pärjänneet.Oma lapsettomuuskin tuli sijaisäitiyden myötä hoidettua(ei hedelmättömyyttä).Tällainen teko on monen mielestä melkein rangaistavaa,hui kauhistus.
Pahoina vanhempina olemme tietenkin adoptoineetkin yhden lapsen.
Meidän ensikosketuksemme sijaisvanhemmuuteen alkoi yhtenä perjaintai-iltapäivänä täysin suunnittelematta, kun eräs 15-vuotias nuori tarvitsi kotia - hän tuli meille yhden puhelinsoiton seurauksena ja viipyi syyslukukauden ajan.
Pitkäaikaisia sijaisvanhempia meistä tuli 10 vuotta sitten, kun kävelin lähikaupungin sosiaalitoimistoon ja kerroin, että olisimme kiinnostuneita sijaisvanhemmuudesta. Ilmoittautumisesta kului kuukauden verran, kun 9 kk:n ikäinen lapsi muutti meille. Po. kaupunki on nyt mukana hankkeessa, johon liittyy sijaisvanhemmiksi aikovien valmennuskurssi - siihen aikaan ei mitään valmennusta ollut.
Sijaisvanhemmuus oli ollut suunnitelmissa jo vuosia, mutta siirtyi biologisten lastemme syntymän vuoksi. Siinä vaiheessa, kun perheemme lapsiluku oli biologisten lasten osalta täysi ja tuntui siltä, että voimavaroja ja osaamista on esim. FAS-lapsen kasvattamiseen tarjouduttiin sijaisvanhemmiksi toiveena juuri FAS-lapsi.
Nyt meillä asuu nuorimman biologisen lapsemme lisäksi kolme sijoitettua, joista kahdella on diagnoosi äidin raskauden aikaisen alkoholinkäytön aiheuttamista neurologisista oireista ( ARND ja osittainen FAS).
Sijaisvanhemmuutta harkitessa kannattaa miettiä onko valmis hoitamaan lasta, jolla voi olla varhaisista kokemuksista ja/tai äidin raskaudenaikaisesta alkoholinkäytöstä johtuvia käyttäytymisen häiriöitä, oppimisvaikeuksia, ongelmia keskittymisessä ja tarkkaavaisuudessa, kehitysviivettä, psyykkisiä oireita yms.
Lapselle olisi usein hyväksi, jos ainakin toinen sijaisvanhemmista voisi olla kotona useita vuosia sijoituksen alkamisesta - itse olen edelleen kotona ja nuorin menee syksyllä esikouluun.
Eli kun et viitsi vääntää omia muttei oikeat työt maistu, niin haalitte fasseja tuvan täyteen.
Näppärää.
olisi kyllä helpompaa.FAS,AUTISMI jne.
Tiedätkö millaista on hoitaa esim. autistista lasta?
Se,että lapsen puheen kehityksessä on viive tai puhetta ei ole ollenkaan,on loppujen lopuksi pientä,verrattuna siihen millaista autistisen lapsen käytös on.
Minusta on hienoa ,kun joku on tietoisesti valmis ottamaan fas lapsen hoitoonsa.Jotkut VÄÄNTÄÄ tallaisia lapsia maailmaan.
Tässä kavalassa maailmassa kannattaa ottaa huomioon myös se, että FAS-lapset voivat olla haluttuja sijaislapsia kun heillä ei ole ketään joka valvoisi hoidon laatua ja FAS-lapsen oloja, itse hän on kykenemätön valittamaan mihinkään ja vanhemmat ovat juoppoja. Eikös vaan. He ovat täysin ulkopuolisten armoilla, koska sossuhan ei tunnetusti viitsi perään huudella sijoittelun jälkeen.
Jos et ole koskaan viettänyt äitinsä raskauden aikaisen alkoholinkäytön takia vaurioituneen lapsen kanssa aikaasi, niin olisiko mitenkään mahdollista, että et heittäisi lonkalta tuollaista sontaa niskaan ? Edes tällä palstalla.
Kysypä jonkun kaupungin lastenkodista kuinka haluttuja FAS-lapset ovat ?
Harvemmin sijaisperhe on valmis paneutumaan vaikeahoitoisen lapsen hoitamiseen kokopäivätoimisesti, kyllä se vaatii aivan erityistä asennetta, jota löytyy yhä harvemmilta näinä egoistisina aikoina.
Totta kyllä, että sosiaalitoimi monissa kunnissa "unohtaa" niin FAS- kuin muutkin sijoittamansa lapset, asenne on, että ellei mitään kuulu, niin hyvin menee. Itse olemme joutuneet vaatimaan, että edes kerran vuodessa on sosiaalityöntekijän käytävä kotonamme ja tavattava myös lapsi.
Tarkoitatko, että työ on vaan työ kun sitä tehdään kotin ulkopuolella jossain firmassa vai?
Oletkos Sä koskaan hoitanut kotona lasta tai ylipätä ollut kotiäitinä? Ilmeisesti et, et muuden niin hassuja puhuisi.
Lapsen ja kotin hoitaminen on ihan ympärivuorokauttista työtä. Ei voi laitta lappua luukulle klo. 16 että sorry, työpäivä loppui!
Älkää viitsikö puhua asioista, mistä ette tietä mitään...