Avioliittoni, vaikka se oli solmittu yli 25 vuotiaana ja rauhallisena pidetyn miehen kanssa oli kaikkea muuta kuin onnellinen. Sain niin rutosti selkääni ihan olemattomista asioista. Kuten esim. matot vinossa, likainen lasi(=sormenjäljet ulkopinnalla) ruoka minuutin liian kauan paistettua, liian kauan kaupassa, ja pravuuri:MUUT MIEHET!
Hän hakkasi minua armotta ja pahasti. Joi ja hakkasi. Kävi kyllä kulissiksi työssä, mutta minä olin vankina. Siksi, etten HALUNNUT yksinhuoltajaksi, kun tiesin mitä ihmiset siitä sanovat.
Tätä sitten jatkui ja jatkui. On kai selvää, että se myös koko ajan paheni. Otin jatkuvasti selkääni huoraamisesta, vaikka en ollut edes käynyt missään. Vuodet vierivät, ja mustelmat sisälläni pahenivat.
Tuli ilta, jolloin taas alkoi syyttely vieraista miehistä. Minulta meni hermot. Otin pöydältä haarukan ja iskin sen mieheni käteen. Sitten juoksin olohuoneeseen kaadoin kukka-asetelman mennessäni ja heitin nekin perääni säntäävän mieheni päälle. Sitten käteeni osui veistä muistuttava katkennut puinen osa asetelmasta. Mitään tuntematta iskin sen ahdistajani rintaan. Tietysti se vain hajosi, isompaa jälkeä jättämättä, mutta kertoi minulle itselleni sen, että olin äärirajalla. Entä kun tulisi seuraava kerta? Mitä osuisi käteen ja istuisinko linnassa päälle päätteeksi. Sinä iltana huuto ja hakkaaminen loppui tuohon iskuuni. Pani miettimään miehenkin.
Koko yön mietin, miksi olen antanut kiusata itseäni näin? Muiden mielipiteiden takia! Siksi, etten halunnut olla alinta "sakkaa", mutta mikä minusta olisikaan tullut, jos olisin joutunut vankilaan?
Joten mielestäni on väärin tuomitä yleisesti KAIKKI yh:t. Minä lopulta valitsin elämän, vaikka olenkin yh. Kuka minun sijassani olisi valinnut avioliiton? Ne, jotka täällä syyttelevät kaltasiani yh:jia, vai? Uskallan epäillä...
Hän hakkasi minua armotta ja pahasti. Joi ja hakkasi. Kävi kyllä kulissiksi työssä, mutta minä olin vankina. Siksi, etten HALUNNUT yksinhuoltajaksi, kun tiesin mitä ihmiset siitä sanovat.
Tätä sitten jatkui ja jatkui. On kai selvää, että se myös koko ajan paheni. Otin jatkuvasti selkääni huoraamisesta, vaikka en ollut edes käynyt missään. Vuodet vierivät, ja mustelmat sisälläni pahenivat.
Tuli ilta, jolloin taas alkoi syyttely vieraista miehistä. Minulta meni hermot. Otin pöydältä haarukan ja iskin sen mieheni käteen. Sitten juoksin olohuoneeseen kaadoin kukka-asetelman mennessäni ja heitin nekin perääni säntäävän mieheni päälle. Sitten käteeni osui veistä muistuttava katkennut puinen osa asetelmasta. Mitään tuntematta iskin sen ahdistajani rintaan. Tietysti se vain hajosi, isompaa jälkeä jättämättä, mutta kertoi minulle itselleni sen, että olin äärirajalla. Entä kun tulisi seuraava kerta? Mitä osuisi käteen ja istuisinko linnassa päälle päätteeksi. Sinä iltana huuto ja hakkaaminen loppui tuohon iskuuni. Pani miettimään miehenkin.
Koko yön mietin, miksi olen antanut kiusata itseäni näin? Muiden mielipiteiden takia! Siksi, etten halunnut olla alinta "sakkaa", mutta mikä minusta olisikaan tullut, jos olisin joutunut vankilaan?
Joten mielestäni on väärin tuomitä yleisesti KAIKKI yh:t. Minä lopulta valitsin elämän, vaikka olenkin yh. Kuka minun sijassani olisi valinnut avioliiton? Ne, jotka täällä syyttelevät kaltasiani yh:jia, vai? Uskallan epäillä...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minun mielestäni ei voi tuomita KETÄÄN yh:a!
Mistä kukaan meistä tietää,mikä on totuus?
On vain kertomuksia suunnalta ja toiselta. Ihmisiä olemme,ei maailma ole mihinkään muuttunut.Teknologia vain jonkin verran kehittynyt.
Kaikki luonteenpiirteet,joita luen täällä yh:lla olevan -löytyvät myös kaikista siviilisäädyistä ja molemmista sukupuolista,ikään,älyyn ja varallisuuteen katsomatta.
Ahne,petollinen,epärehellinen,,,lista on kovin inhimillinen.
Ihmettelen miksi samoista asioista ei kirjoitella muilla sivuilla.Ihmisiä sielläkin on.
Aurinkoa ei mikään himmennä,edes iltainen tappio.
Ja kevätjuhlavaatteiksi käyvät tänä vuonna verkkarit!!!Juhla vietetään Metsässä. Säästöä :D
kaikkia yksinhuoltajia kohtaan on raaka. En oikein tiedä mistä se johtuu. Huonoista geeneistä? Kuten tuolla eräs ruusuilla tanssija ehdotti.
Siitä johtuen sitten on niitä, jotka kärsivät tavallaan jo etukäteen toisten synneistä.
kuin väkivaltaa esiintyy, kun huomaa että huonolta tuntuu. Se on kumppaneista kiinni onnistuuko suhde eikä papin aamenista. Paras olis jos kumppanit olis keskenään HYVÄ TYÖPARI. Toisissaan ei kaks aikuista ihmistä sais roikkua perinteiden takia, sosiaalisista, taloudellisista syistä eikä aikuinen saisi olla henkisestikään puolisostaan riippuvainen.
että mies alkaa väkivallan niin, että varoittelee ensin muutaman kerran ja sitten vasta vetään muutaman viikon kuluttua turpaan?
Ei ne varoittele mutta kaikki merkit ovat ilmassa jo kauan ennen jos vain osaa lukea. Tai tahtoo. Yleensä sitä ei vaan usko silmiään eikä omiin havantoihinsa ennen kuin pamahtaa. Aina ei edes kolmannenkymmenenkään pamauksen jälkeen.
Ja osaavat ne naisetkin, en yhtään puolustele.
Karkuun äkkiä ja mahdollisimman aikaisin. Hyvät työparit eivät taistelekaan vaan muodostavat tiimin, joka yhdessä miettii, suunnittelee, päättää ja toteuttaa toinen toisiansa ja molempien mielipiteitä arvostaen ja kunnioittaen. Sellaiseen kotiin on hyvä lastenkin syntyä ja siinä kasvaa.