Petyitkö sinäkin uusimpaan Potter -kirjaan???
Minä petyin.
OK, alku oli laatukamaa. Mutta sitten homma alkoi luistaa käsistä, ja puoles välis ja siitä eteenpäin meni aivan epäuskottavaksi sähellykseksi. Ja loppuratkaisu? -No, sen nyt arvasi jo kuudennen kirjan jälkeen mitä tapahtuu...
Pahin pettymys oli itse lopetus. Useimmat kirjojen hahmoista jätettiin kokonaan vaille omaa loppua. Eli lukijalle jäi epäselväksi mitä kullekin, hänelle rakkaalle, sivuhenkilölle tapahtuu.
Olisin toivonut siihen loppuun vielä viimeistä kohtaamista petunian, vernonin ja dudleyn kanssa, samoin viimeistä tapaamista Dracon kanssa jne. Mutta eipä niitä ollut. Oli kuin kirjoittaja olisi väsynyt koko juttuun, ja hypännyt lopputappelun jälkeen suoraan epilogiin. Aika halpa veto.
-kirjoittaja olis voinut ottaa mallia LOTR trilogiasta siitä miten tarina lopetetaan...
Kirjassa oli myös aivan ällistyttäviä epäloogisuuksia, mutta enpä käy niitä tässä vatvomaan etten pilaa kenenkään lukunautintoa. Ja se juoni! Tuntui kuin kirjailija ei olisi saanut kyhättyä kirjaan mitään hyvää juonta, ja on sitten kirjoittanut ihan mitä mieleen tulee. Mitään rakenteeltaan älykästä ja eteenpäin sujuvasti kulkevaa juonta kun kirjasta ei löydy.
Minä petyin.
OK, alku oli laatukamaa. Mutta sitten homma alkoi luistaa käsistä, ja puoles välis ja siitä eteenpäin meni aivan epäuskottavaksi sähellykseksi. Ja loppuratkaisu? -No, sen nyt arvasi jo kuudennen kirjan jälkeen mitä tapahtuu...
Pahin pettymys oli itse lopetus. Useimmat kirjojen hahmoista jätettiin kokonaan vaille omaa loppua. Eli lukijalle jäi epäselväksi mitä kullekin, hänelle rakkaalle, sivuhenkilölle tapahtuu.
Olisin toivonut siihen loppuun vielä viimeistä kohtaamista petunian, vernonin ja dudleyn kanssa, samoin viimeistä tapaamista Dracon kanssa jne. Mutta eipä niitä ollut. Oli kuin kirjoittaja olisi väsynyt koko juttuun, ja hypännyt lopputappelun jälkeen suoraan epilogiin. Aika halpa veto.
-kirjoittaja olis voinut ottaa mallia LOTR trilogiasta siitä miten tarina lopetetaan...
Kirjassa oli myös aivan ällistyttäviä epäloogisuuksia, mutta enpä käy niitä tässä vatvomaan etten pilaa kenenkään lukunautintoa. Ja se juoni! Tuntui kuin kirjailija ei olisi saanut kyhättyä kirjaan mitään hyvää juonta, ja on sitten kirjoittanut ihan mitä mieleen tulee. Mitään rakenteeltaan älykästä ja eteenpäin sujuvasti kulkevaa juonta kun kirjasta ei löydy.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jotenki se keskiosuus alko oleen sitä samaa ja vähän ahdistavaa kun ei tuntunu noi oikeen etenevän mihinkään ja jotenki kuvitittelin kirjasta tulevan alusta loppuun asti räjäyttävä teos, jossa paljastuu kaikkien henkilöitten taustoja enemmän, enemmän faktoja ja sellasia yhteen liittymiä edellisitä kirjoista, jos ymmärrät, mutta silti jäi kysymyksiä ja jotain epäloogisuutta siel oli. Mut kuitenkin se oli todella hyvä kirja, se on vaan niin vaikeeta verrata kun harry potterit on jotain omaa luokkaansa ja kyl loppu kosketti ja toisaalta loppu sillee miten sen pitikin. Mutta silti olis tarvittu viel enemmän tekstiä, kirja oli ihan liian lyhyt kertoon kaikkee mitä lukija jäi kaipaan. Silti tuli haikee fiilis kirjan jälkeen, et nyt niitä ei tuu enää enempää, ei kun koluamaan taas tuhannenteen kertaan alusta sarja, jos olis vaikka jotain mitä on päässy unohtuun :D
kirjoittanut sitten kirjan itse.
Kirja oli ihan loistava, helppo lukijan on täältä arvostella pettyneensä.
Ja kirjan juonesta VOI puhua, kun laittaa otsikkoon spoilausvaroituksen. Juoni oli erinomaisesti rakennettua, se ei todellakaan ollut ennalta-arvattavaa, että Snape oli kaikenaikaa halunnut suojella Harrya. Myöskään se ei ollut ennalta-arvattavissa, että viimeinen Horcrux on itse Harry. Lukijalle myös eräässä kohtaa uskoteltiin, että Harry kuolee: oli aivan traagista lukea kirjasta, että "I must die", jonka jälkeen jokainen Harry Potter fani varmasti tunsi sisällänsä kiehuvan, ettei näin kävisi.
Ja on tyhmää väittää, että viimeistä kohtausta Petunian, Vernonin ja Dudleyn kanssa ei olisi ollut. Sehän oli aivan kirjan alussa - en tiedä miten sitä muuten olisi paremmin voinut kertoa: Dudley oli loppujen lopuksi pahoillaan.
Dracon kanssa Harryn suhde on ollut niin monimutkainen, että olisi ollut naurettavaa saattaa tuo suhde joihinkin kyyneleisiin ja itkuihin - se oli todella harkittu kylmäksi ja sellaiseksi, että siitä huomaa, etteivät Harry ja Draco ole ystäviä, mutta eivät ole myöskään vihamiehiä. Draco ei missään vaiheessa ole ollut kovinkaan PAHA, vaan ajautunut siihen mikä on. Sellaisia suhteita löytyy tästä maailmasta ihmisiltä vaikka millä mitalla. Monet jättävät tuollaiset suhteet juuri niin roikkumaan, kuten tässä tapauksessa.
Tuo epilogi, josta puhut oli mielestäni hyvä asia, eikä yhtään halpa veto. Kirja oli koko matkan verran synkkä, niin synkkä, että siinä olisi oikeasti pitänyt olla mustat kannet - siinä ei yksinkertaisesti missään vaiheessa tapahtunut mitään hyvää. Epilogia loppuun tarvittiin ja kipeästi, koska sen ansiosta selvisi lukijalle, että kaikki loppujen lopuksi päättyi hyvin ja toivo ja hyvyys voittivat.
Onneksi tämä sarja ei päättynyt LOTR:n kaltaiseen absurdiin lopetukseen, jossa jokin valkoinen laiva kuljettaa Frodon pois - tavallaan ensin kerrotaan hirveän kongreettista asiaa, jonka jälkeen symboloidaankin lukijaa, ja hämätään "kuoliko se vai ei?" kysymyksellä. Minä TOIVOIN, ettei kirja päättyisi niin ja olin onnellinen, ettei päättynyt luettuani sen.
Kirja oli erinomainen ja juoni eteni koko ajan, koska tarkoitus oli löytää Horcruxit. En ymmärrä, miten se on voinut mennä sinulta ohitse? Tunteiden kirjo koko kirjan aikana oli laaja. Siinä vallitsee epätoivo koko ajan ja pienet onnistumiset sytyttävät lukijassa hyvänmielen ja onnistumisentunteen.
Olen tyytyväinen lopetukseen!
No joo, minä ainakin tiesin jo kuudennen kirjan luettuani et snape oli rakastunut harryn äitiin ja sen takia oli hänen puolellaan voldea vastaan. Vaan kukapa tätä EI olisi hoksannut??? Sehän kerrottiin kuudennessa kirjassa...
Ja mitä tulee harryyn, niin eipä siinä paljon älynlahjoja tarvinnut että arvasi harryn olevan sielusäilö. Itte ainakin arvasin koko jutun heti kun kuudennessa kirjassa alettiin niitä metsästää... kerroin tästä silloin muillekin, eivätkä uskoneet teoriaani. Hah! Nytpä saivat tuta, höpelöt. Ei niin että siinä nostradamusta tarvittiin.
Jees. Muuten, miksi ministeriö ei käyttänyt samaa jekkua kuin pankki? Eli pankki suojautui vesiputouksella joka poisti kaikki taiat. Miksi ministeriössä ei samankaltaista systeemiä? No tietty siksi että sinne voi marssia kuka tahansa polyjuicen avulla. Doh!
Joo, ja on se hyvä että vartijalohikäärmeen kahleet saa taiottua irti kukatahansa velhkoulun dropoutti. Se siitä mahtavasta vartijasta. ja on se kiva että lähes sokea lohikäärme kykenee suunistamaan niin erehtymättömästi ettei törmää edes seinään, vaikka ahdasta onkin.
Mut kaikkein kauimpaa haettu oli se lopun hattutemppu. Siis oikeesti. hohhoijaa.
Loppua, koska Frodon pitä häippästä, koska sormus oli jättänyt jälken, joten hänen tuleivaisuus jäi aika pahasti auki.
En tiiä sitten, että onko sitä selitetty mitään jälkeen päin.
"Muuten, miksi ministeriö ei käyttänyt samaa jekkua kuin pankki? Eli pankki suojautui vesiputouksella joka poisti kaikki taiat. Miksi ministeriössä ei samankaltaista systeemiä?"
Irvetaa, velhojen pankkia, hallinnoivat maahiset. Taikaministeriö on velhojen korkein vallanpitoelin. Kirjassa kerrottiin maahisten ja velhojen hauraista väleistä. Kummatkin osapuolet ovat salanneet toisiltaan heille ominaisia taikakeinoja. Velhot esimerkiksi ovat määrittäneet, että taikasauvoja saavat kantaa ainoastaan velhot ja kieltäytyneet paljastamasta maahisille taikasauvoihin liittyvää taikaa. Thief´s Downfall Irvetassa voi hyvin olla peikkojen käyttämää taikaa, jota velhot eivät tunne.
Griphook arvelee sivulla 394-395, että velhot ovat kieltäytyneet paljastamasta taikasauvojen saloja, koska pelkäävät maahisten laajentavan vaikutusvaltaansa. Lisäksi selviää, että Irvetaan murtautumisesta varoitetaan kaskulla, joka varoittaa varkaita etsimästä aarteita, jotka eivät heille kuulu. Potter ei kuitenkaan ole varastamassa sieltä mitään itselleen, mikä saattaa auttaa Potteria pääsemään Irvetaa suojaavien taikojen läpi. Sama ilmiö näkyi Iseeviot-peilin kanssa: Harry sai viisasten kiven itselleen, koska ei pyrkinyt etsimään sitä oma hyöty mielessään.
"No tietty siksi että sinne voi marssia kuka tahansa polyjuicen avulla."
Taikaministeriöllä on omat suojauksensa. Harryn ja kumppaneiden retki ministeriöön päättyikin kaaokseen.
"kerroin tästä silloin muillekin, eivätkä uskoneet teoriaani."
Osa Voldemortin sielusta tarrautui Harryn sieluun vahingossa pyrkiessään säilymään elossa Voldemortin pyrittyä tappamaan Harryn loitsulla, joka kimposi Voldemortiin takaisin. Sielun palanen olisi voinut päätyä johonkin toiseenkin elävään olentoon, mikäli huoneessa olisi ollut toisia eläviä olentoja. s. 550-551. Minä en esimerkiksi pitänyt mitenkään selvänä, että Harry kantaa pientä osaa Voldemortin sielua itsessään.
"ja on se hyvä että vartijalohikäärmeen kahleet saa taiottua irti kukatahansa velhkoulun dropoutti. Se siitä mahtavasta vartijasta."
Nähtävästi niin maahiset kuin velhotkin voivat erehtyä. Potter-sarjassa leimallista on ollut, että kaikki ovat tehneet virheitä. Tuskin sekään on uskottavaa, että kyseessä todella olisi täysin murtovarma pankki. Saivathan he apua Griphookilta.
"Mut kaikkein kauimpaa haettu oli se lopun hattutemppu."
Ei kait, Neville veti Godricin miekan lajitteluhatusta samoin kuin Harry veti sen Salaisuuksien kammiossa taistellessaan basiliskia vastaan. Godricin miekan voi vetää lajitteluhatusta hädän tullen kuka tahansa todellinen rohkelikko. Neville todisti Harryn tavoin olevansa todellinen rohkelikko kyseisellä tempulla.
Minusta kirja oli erittäin hyvä. Alku lupaili paljon, juoni kulki hyvin ja mitä ihanaa vaihtelua olla jossain muualla kuin Tyliksessä!
Jakso Snapen kuolemasta aina Harryn öh.. "kuolemaan", on täyttä tavaraa, lähestulkoon parasta mitä on luettu tähän asti, mutta loppu onnistuukin pilaamaan lähestulkoon koko aapisen.
En halunnut missään nimessä onnellista loppua. Jonkun kolmikosta olisi pitänyt ehdottomasti kuolla. Tämä lopetus oli lapsellinen, helppo ja aurinkoinen. Kyllä, olen pettynyt. Ehkäpä ajan kanssa opin pitämään tästäkin kirjasta.
se "kuoliko-vai-ei" -kuolema tuli, muttei ensimmäiselle hahmolle mitä luulis.. (Moodylle=Villisilmälle)
siinä oli mustat kannet :D ainakin A-versiois, niitten irrotettavien kansien alla ;>
Fredin kuolema oli mielestäni jotenkin turha. Varmaan kirjailija ajatteli että jonkun on Weasleyn perheestä kuoltava. En oikein nää syytä miksi juuri Fredin oli kuoltava. Mielummin kaukaisempi hahmo kuten Charlie jos olisi ollut pakko ottaa Weasleystä. Ja Percyn ilmaantuminen oli säälittävää "mamma ja isi, mä olin väärässä..te olitte oikeessa ottakaa mut takaisin" inhosin sillä hetkellä kirjaa enemmän ja enemmän kun Percy ilmestyi. Ja Georgen korva? Mikä pakko mielle Rownlingilla oli tuhota kaksosia. Ja pikku Colin. Ei hyvää päivää. "olen ritari ja pelastan harry POtterin" ja kuoli Harryn puolesta. Entäpä Hedwig? Alkoi päästä kirjailija tappamisen makuun jo heti kirjan alussa. Että piti sen pöllönkin kupsahtaa. Yksi lempihahmoistani vaikka sen osuudet olivatkin hiljaisia mutta sentään uskolllinen viestentoimittaja.
Lupin ja Tonks sai lapsen. No lapsi on nyt orpo. Kuolivat vanhemmat myös taistelussa Voldemortia vastaan. Historian toiston makua, vaikka Voldemort ei itse heitä tappanut mutta silti. Miten raakaa ja vammaista "raiskata" koko kirja pilalle.
Henkilöiden historiaakin olisi kiva ollut saada enemmän tietoon. Kirjahan keskittyi pääasiallisesti Dumbledoren elämään ja tietenkin puuttuvia palasia Harryn stoorista saatiin mutta mutta...Pettymys on kova pala eikä anna vastinetta rahoille.
Huomasin jo kuolemien lisääntyessä että harry ei voi kuolla lopussa koska niin monet menettivät henkensä Harryn tähden ja olisi ollut jotenkin vammaista että koko kirja perustui kuolemiseen. Marttyyri Harry ja hänen uskolliset seuraajansa.
Ja epilogia oli tosiaan liian tavanomainen ja imelä niin kuin kaikki ovatkin jo sanoneet. Mielestäni Ginny olisi ehkä sopinut Harrylle jos hän olisi tullut toisesta perheestä. Liian imelää tuollainen "ollaan kaikki samaa perhettä". Naurettavaa että Hermione ja Harry nappasivat molemmat puolisonsa Weasleyn perheestä. Ja mikä kommentti siitä Teddy Lupinista että jos Victoire ja Teddy olisi yhdessä niin sekin kuuluisi "perheeseen". Haiskahtaa jollekkin yhdistetään perheet- fantasialle jota Rowling on halunnut toteuttaa.
3 ja puoli tähteä. Saman sai uusin elokuvakin minulta. Odotin todella kaiken tämän jälkeen jotain tajunnan räjäyttäjää mutta ei pitäisi koskaan toivoa liikoja. Kiva "satuhan" tämä oli koko saaga. Taisi Rowlingilla olla rahan himo suurena kun kirjoitti kirjaa tai oli laiska ajatuksissaan. Kirja toisti itseään ja tylsistyin todella.
Ne fan ficitkin oli parempia mitä tuli jo Helmikuusta lähtien...
En pettynyt yhtään uusimpaan kirjaan, mutta en arvannut, että kirja olisi niin synkkä. Minusta lopun onnellinen epilogi oli vain todella tasoittavaa ja teki kirjasta hyvän, koska muuten kirja oli täynnä kärsimystä, epäonnistumisia ja kuolemaa. Tuli itsellekin sellainen olo, että miksei mikään voi onnistua hyvin ja suunnitelmien mukaan. Kirjan keskiväli oli mielestäni hiukan tylsä ja joistakin henkilöistä, kuten Harryn isästä , Draco Malfoyn ajatuksista, Weasleyn perheestä Fredin kuoleman jälkeen olisin halunnut kuulla enemmän.
Kaikkia ei voi kuitenkaan yhtälailla huomioida yhdessä kirjassa. Kokonaisuus oli kuitenkin tosi hyvä, jäin koukkuun kirjaan.:) Parasta oli mielestäni kuulla Kalkaroksen tarina. Katkeransuloista.
just hyvä, koska tasapainotti tilannetta!