Keittiössä puuhatessa, leipoessa ja kokatessa ajatukset harhailivat sinne sun tänne. Ja pysähtyivät sitten puntaroimaan ystävyyttä. Sitä on niin monenlaista. Huomenna on kotini täynnä ystäviä... kanssakulkijoita.
Voiko periatteessa kuka tahansa olla ystävä? Mitä kaikkea ystävät voivat olla toisilleen?
Kuinka suuri on ystävän merkitys oloosi ja eloosi?
*Jokainen vastaantulija muuttaa meitä
Yksi antaa hymyn
toinen läimäyksen poskelle
Jokainen kohtaaminen opettaa meille
ettei ole niin erilaista ihmistä
ettei jotain yhteistä löytyisi
Jokainen tapaaminen, lyhyt tai pitkä
muistuttaa elämän kiertokulusta:
eilen emme tunteneet
tänään olet rinnallani
huomenna kenties jo poissa*
Voiko periatteessa kuka tahansa olla ystävä? Mitä kaikkea ystävät voivat olla toisilleen?
Kuinka suuri on ystävän merkitys oloosi ja eloosi?
*Jokainen vastaantulija muuttaa meitä
Yksi antaa hymyn
toinen läimäyksen poskelle
Jokainen kohtaaminen opettaa meille
ettei ole niin erilaista ihmistä
ettei jotain yhteistä löytyisi
Jokainen tapaaminen, lyhyt tai pitkä
muistuttaa elämän kiertokulusta:
eilen emme tunteneet
tänään olet rinnallani
huomenna kenties jo poissa*
Vastaukset 31
Vanhimmat
ystävyys kahden ihmisen välillä kasvaa pikuhiljaa,aikaa sille antamalla.
Ystävä ei koskaan puukota selkään,vaan kulkee rinalla niin huonoina kun hyvinä päivinä.
Ystävyys on kahden kauppaa ilman välikäsiä,toinen toisian tukien.
Ystävyys kestää tuulet ja tuiskut,auringon ja sadesään.
siihen ei kaikki nk ystävät pysty,sillä jaotellaan jyvät akanoista.
Ihmisellä on ystäviä ja YSTÄVIÄ.
Jokainen meistä tarvitsee ystäviä.
Ilman ystäviä elämä on tylsää.
Harvat ja valitut pääsevät ystävyyden seulasta läpi omalla kohdallani.
Miksi?
sitä en osaa tarkalleen sanoa.
Olen kuitenkin sitä mieltä,parempi omistaa muutama tosi ystävä ,kun joukko ystäviä jotka eivät omalta osaltaan täytä ystävän vaatimuksia.
karvas niellä. Silloin, kun on olettanut, että kaikki mainitsemasi ystävyyden kriteerit ovat täyttyneet. Ja toinen onkin ollut "ystäväsi" vain omaa egoaan pönkittääkseen tai imeäkseen ystävyydestä kaiken hyödyn...
Määritelmäsi on hyvä, sillä ei ole ystävyytta ensi silmäyksellä.
Ja itse asiassa siinä missä moni avioliitto karahtaa karille ylämäen myrskyissä, tosi ystävyys kantaa näidenkin hetkien yli.
*on olemassa sydänystäviä... tosi ystäviä... hyviä ystäviä... hyvänpäivän tuttuja. Joskus rajat ovat kuin veteen piirretty viiva, ja hyvänpäivän tutusta kasvaa hyvä ystävä ja tosi ystävästä sielunkumppani.*
ystäviä voi olla kuten täällä palstalla olen niitä tavannut, jotka lämpimästi ovat suhtautuneet asioihin.
Oikeassa elämässä on työtovereita , muttei ystäviä.
Muutama kunnon oikea ystävä minulla on, jotka pysyvät matkassa mukana oli sitten tyyntä tai myrskyä.
Välillä asioissa on riitaa muttei ns. ihmiset eli ystävät riitele.
Kaksi ystävistäni tietää minusta kaiken ja ne asiat jotka ovat olleet luottamuksellisia ovat pysyneet myös luottamuksellisina.
Siinä se ystävyys punnitaan...
Ystäviä on niin erilaisia, joka tilanteeseen omanlaisia.
Täällä olemme kasvottomia ja vain kirjainten ja sanojen varassa. Siksi tuntuu mukavalle, kun bittiavaruuden keskeltä löytyy ystävyyden siemeniä... jotkut niistä kantavat sähköpostin kautta live-elämäänkin. Näin olen kuullut :)
*kun on yksin, eikä ole mahdollisuutta poistua kotiovesta sairauden tai lasten vuoksi ... nettiystävät ovat pelastus*
joiden kanssa voin jakaa kaiken. Olla oma itseni. Paljastaa sisimpäni; niin hyvinä kuin huonoina päivinä.
Montaa en sellaista "ystävää" omista.
Ystävyys täytyy toimia kaksisuuntaisesti. Hädässä ystävä tunnetaan - voi, että se pitää paikkansa. Ei vain toimi - kauaa.
Ystävyyden voi määritellä suppeasti tai laajasti
Kumpikaan määritelmä ei ole enemmän oikea tai väärä.
Valitsemme määritelmän oman persoonamme ja kokemustemme muovaamina.
Sinun "vain harvaa nimitän ystäväksi" - määritelmäsi on sinulle se oikea :)
Totta on tuo, että ystävyys on kaksisuuntainen väylä. Kaikenlaisessa ystävyydessä. Josta seuraa, että sydänystävälleni olen minäkin sydänystävä, ja hyvänpäivän tutulle hyvänpäivän tuttu.
*Jos kuvaan ystävyyttä värillä, vaikka vihreällä, sielunkumppanit, sydänystävät ovat tummanvihreitä. Ja mitä "etäisempi" ystävyys, sitä vaaleammaksi käy vihreän sävy*
...tuo vihreään vertaaminen!
-ystävyys, toveruus, me-henki ja yhteenkuuluvaisuus ovat todella sydämen värejä eli vihreää
ja väreissä kuten ystävyyden eri muodoissa ja sen eri kohteissa on suuria sävyeroja
-ihmisen silmä erottaa 200 000 sävyä
-kun värejä on seitsemän, tämä tarkoittaa leikkimielisellä logiikalla että ystävyyttäkin pystymme kokemaan melkein 30 000 eri sävyä!!!
ystävyyttä ei ole... jokainen ystävä on arvokas ja merkityksellinen omalla arvokkaalla tavallaan.
*lisäyksesi ansiosta värivertaukseni sai mittasuhteet - juuri sitä, mitä ajoin takaa*
omat sävynsä, kuten taivaan väreillä :D
ensirakkauttasi ja nykyistä rakkauttasi - tunne on sama, ja toisaalta niin erilainen.
Kahta samanlaista rakkautta ei ole, koska toinen osapuoli on eri. Ja sekin rakkaus muuttuu ja muuttaa muotoaan elämäntilanteiden ja -vaiheiden mukaan. Eli kaikki taivaan sinen sävyt ovat käytössä, tuskin riittävätkään. Vaan mukana on myös poutapilvet ja ukkosen mustaama taivas.
*Minulla on kolme lasta, jokaista rakastan yhtä paljon ja kuitenkin erilailla. Yhteen rakkauteen sekoittuu huolta, toiseen huumoria ja kolmanteen vielä vahvasti pienen lapsuuden tuoksu.*
paljon,
niin syvästi ja rehellisesti
ja kaikkia yhtä aikaa :D
Samaa asiaa oon itekkin funtsinu monen monta kertaa.
En osaa vieläkään kunnolla määritellä ystävyyttä,mutta mietinkin yleensä asioita niin mielettömän syvältä että lopulta on hyväksyttävä vajaa vastaus:
Ystävä on luotettava.
Ehdottomasti ykkösasia.
Mutta se on asia erikseen uskallanko täysin luottaa kehenkään.
Ja ystävän kanssa on hauskaa!
Mutta sen kanssa voi myös vollottaa murheitaan.
Ystävän kanssa vaan synkkaa,luonnostaan.
Bläckäri taisi vastata että ystävyys kasvaa ajan kanssa ja samaa mieltä oon minäkin.
Lapsena kaikki oli yksinkertaista,ystävä oli ystävä ja sillä selvä.
Nyt aikuisena sitä määrittelee kaikki. :)
ja jostain joskus luin, että "voit unohtaa ystävän, jonka kanssa olet nauranut, mutta et koskaan ystävää, jonka kanssa olet itkenyt."
Kaipa se kuvaa sitä luottamusta, kenelle uskot murheesi. Kerrot heikot kohtasi.
*Kerron paljon, jätän paljon myös kertomatta...*
elokuvan (päättyi juuri) loppumusiikki sopii
hyvin ystävälle...
http://www.youtube.com/watch?v=tU9KWl9QVWk
ja kun Joe Cocker on vielä yksi kestosuosikeistani... hmm... vuodesta 1989 saakka :)
*musiikki kantaa mukanaan kauniita muistoja, tuo ne elävinä mieleen...*
tietää...
Itseni kohdalla parhaat ystävät ja nykyinen rakkaani ovat kyllä täysin "taivaasta tipahtaneita" - tarkoitan siis, ettei todennäköisyydellä ole heidän kanssaan mitään tekemistä - yksi onnekas poikkeus toki on ;D
vähän säikähtäny,en tajua mittään.....
etteivät parhaat ystäväni ole esim. entisiä koulu- tai työkavereita (todennäköinen mahdollisuus).
Yksi poikkeus on ;D
ohjaa elämäämme monessa suhteessa, myös rakkaudessa ja ystävyydessä.
Minulla ne parhaat kaverit, jotka eivät ole sukulaisia, ovat naapurin tyttö lapsuusvuosilta ja sitten pari ystävää kansakoulun eka luokalta saakka, yksi vanha työkaveri ja yhteen tutustuin esikoista odottaessani äitiysneuvolassa :)
*maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa*
NAULA AIDASSA!
Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika.
Hänen isänsä antoi hänelle pussillisen nauloja ja sanoi, että joka kerran kun hän menetti malttinsa hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan.
Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa. Muutamien viikkojen aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä koko ajan pieneni.
Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itseään kuin takoa nauloja aitaan. Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan. Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti että poika vetäisi aidasta pois yhden naulan jokaisena sellaisena päivänä, jolloin hän ei kiivastunut.
Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen pystyi vihdoin kertomaan isälleen,
että hän oli poistanut kaikki naulat.
Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo.
Isä sanoi:
Olet tehnyt hienoa työtä, poikani,
mutta katsopas aidassa olevia reikiä.
Aitaa ei koskaan enää saada entiselleen.
Vihapäissä sanotut sanat jättävät juuri tämänlaisia arpia.
Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos.
On ihan samantekevää,
kuinka monta kertaa
pyytelet anteeksi -
haava on A I N A olemassa."
Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin
ruumiillinenkin.
Ystävät ovat tosi harvinaisia jalokiviä.
He saavat meidät hymyilemään ja rohkaisevat meitä onnistumaan.
He kuuntelevat meitä,
he lausuvat meille kiitoksen sanat ja
haluavat aina avata sydämensä meille.
"Kuinka Monta Arpea/Reikää Sinun Jäljiltäsi
"löytyykään (o,o)
taidan kertoa tuon iltasatuna lapsille. Kiitos Ellen.
Kaunis kertomus. Olen sen aiemminkin kuullut, mutta aina se on yhtä vaikuttava.
Omia arpiani en edes viitsi laskea; olen antanut niiden arpeutua ja arpien haalistua. Turha pitää niitä avoinna ja antaa katkeruudelle kasvualustaa.
Toivon, ettei minun jäljiltäni ole montaa arpista sydäntä tai ihmismieltä. Joskus, tahtomattaankin kuitenkin loukkaa toista. Joskus jopa niin, että valitessasi minkä tahansa polun, loukkaat jotakuta.
*kun kumarrat toiselle, pyllistät takanasi oleville*
ja samantapaiset elämänkokemukset. Niistä syntyy ne parhaat ystävät. Jotkut ihmiset vaan kolahtaa, toisia ei ymmärrä vaikka kuinka yrittäisi. Vai onko se niin, että toisia vaan on niin paljon helpompaa lähestyä?
Kaikki ihmiset ovat tärkeät, sekä ystävät että tuttavat. Jossain vaiheessa muutin ahkeraan, ja lopuksi asetuin tänne, en tuntenut sielun sielua. Kesti pitkään kotiutua ylipäänsä koko kuntaan. Orpo olo oli (
ovat omat kokemukset ja ajatukset.
Yhteiset elämänkokemukset ovat arvokas asia. Äitini kärsi masennuksesta vuosia... muutti sitten palvelutaloon, missä sai ikätovereita. Vaikka me lapset ja muutkin sukulaiset vierailimme hänellä usein, olivat ikätoverit sota-ajan ja pulavuosien kokemustensa myötä tehokas apu sekä masennukseen että yksinäisyyteenkin (mikä tässä tapauksessa oli siis ikätoverien puutetta). Kenen kanssa jakaa niitä asioita, joita me nuoret kyllä sujuvasti kuuntelimme, mutta omakohtaiset kokemukset puuttuivat!
*miehet löytävät äkkiä yhteisen sävelen armeijakokemuksista ja naiset synnytyskertomuksista*
Ollaan juuri muuttamassa meidän äitiä kauaksi susirajan taakse, koska siellä asuu hänen sisaret.. ja hylkää meitä lapsia tänne etelään :))
Mahtaakin olla masentavaa kun ei tunne itseään tärkeäksi, vain velvollisuudeksi.
Eri-ikäiset lähimmäiset ja ystävät ovat rikkautta. Mutta jollain tavalla samanlaisia asioita ja aikoja kokeneet tulevat iän myötä tärkeämmiksi... Nyt puhun sitä, miltä tuntuu äitiä (81 v) ja muita vanhoja sukulaisia katsellessa.
Ole ystävällinen lapsillesi - he valitsevat sinulle aikanaan hoitokodin. Toivottavasti voin kuitenkin valita sen aikanaan ihan itse, niin kuin äitini teki. Hän halusi sinne, jotta ei olisi meille lapsille rasitteeksi, mutta löysikin sieltä kadotetun elämänhalunsa.
http://plaza.fi/ellit/testit-ja-kyselyt/testit/oletko-hyva-ystava
...jos~joku~sitten~Testeistä~välittää..
Näyttää siltä, että elät ystäviesi kautta. Uskot heidän olevan kaikessa enemmän oikeassa, joten annat aina periksi ja teet kaikkesi ystäviesi puolesta. Ajatus on hieno ja jalo, mutta todellisuudessa kaltaisiasi on yhä vähemmän, ja raja ystävyyden ja hyväksi käyttämisen välillä on aika häilyvä. Ole siis varuillasi, ettei sinua vedätetä!
Jos olet kuitenkin varma, että ystäväsi olisivat valmiita samaan sinun hyväksesi, kuin sinä heidän, olet löytänyt todellisia aarteita - ja toisin päin. Muussa tapauksessa voisit kokeilla pistää joskus vähän hanttiinkin…
ja varmaan ihan oikeastikin. Ainut, että olen kyllä erinomaisen huono pyytämään apua keneltäkään...
"Otat ystäväsi huomioon, mutta et kuitenkaan ole epätoivoinen ripustautuja. Sinulla on terve näkemys ystävyydestä. Hyväksyt ystäväsi sellaisina kuin he ovat, ja odotat heiltä samaa itsesi suhteen. Olet valmis tekemään palveluksia, etkä toisaalta epäröi pyytää samaa muilta. Pidät kuitenkin vaakakupit tässäkin asiassa tasapainossa."
*itsenäinen, itsepäinen... ja ystävien mielestä joustava ja avulias*
tuloksen testistä kuin Sinä :D
Koska yläpuolella olevan ajatustenvaihtomme perusteella ajattelemme ystävyydestä ja rakkaudesta samalla tavalla tai ainakin saman suuntaisesti.
Ja nyt se on vielä testein varmistettu :D