Meille syntyy ihan näinä päivinä esikoinen. Saksanpaimen uros on 2,5vuotias veijari.
Vilkas tapaus tämä koira on (kylläkin rauhoittunut jonkun verran), rakastaa ihmisiä kyllä eikä oo kenellekkään ikinä vihainen eikä ennakkoluuloinen ollu. Lapsista..hmm, hirveesti ei kokemusta ole kun ei lähipiirissäkään lapsia ole.. Nuorempana ihmetteli lapsia ja vähän ehkä pelkäskin (pieniä ihmisiä, mitä, ufoja?) mut pyysin eräitä muksuja silittelemään kun ne siinä pyöri niin ei se mitenkään erityisesti niihin reagoinu, anto rapsutella. Toinen kokemus on 2-vuotiaasta tytöstä, koira oli alle vuoden tällöinkin, nuoli naaman puhtaaksi ja tarttu sit housun puntista kiinni ja olis halunnu siis leikkiä.. Lenkillä on käyty näin aikuisiällä äidin ja pojan kanssa, poika rattaissa, välillä käy lipasemassa poikaa naamasta, kerran otti pojan kädestä lelun ja meinannu lapasta tms napata kans (ku on niin kivan värinen)..näyttää mun silmään siltä, et ei pidä lapsia korkeassa asemassa, toisinsanoen itseään alempiarvoisena, jolta voi vielä lelut jne..Enkä edes tiedä, et kuinka reagoi jos näkis juoksevan pikkulapsen, saattais juosta perään ja tarrata kiinni jostain (ihan leikkimieles, mut lasta ei varmaa kovinkaa naurattais..). Kova saalisvietti koiralla on, kissat ja pienet koirat saa kyytiä.. No joo, tossa vähän tarinaa!
Kovin on koira vielä "lapsellinen" ja vilkas.. Toisista koirista ei pidä ollenkaan, paitsi ne, jotka on pennusta asti tuntenu (tulee jotenkuten toimeen..).
Mietin nyt tässä, että kuinka mahtaa uuden tulokkaan kanssa tulla toimeen!! Eihän kukaan sitä voi tietää, kaipaisin nyt vain kokemuksia ja vinkkejä!! Kaikista paras tilanne koiran ja vauvan ensikohtaamiselle on varmaan se, että on mahdollisimman luonnollinen. Ettei koiraa pidetä kiinni, ettei herää ennakkoluuloja (pitäiskö tota nyyttiä pelätä??), vai?? Tarkkana pitää olla, ettei koira vaan mitään tee vauvalle tahallaan-tai vahingossa-eläimet on aina eläimiä.. Kuinka osoittaa koiralle, että vauva on "korkeampiarvoinen" kuin koira? Koira on myös aika varomaton, eli saattaa hyvin ihan vahingossa "kävellä" vauvan päältä tms.. Kaiken lisäksi mies lähtee opiskelemaan juuri vauvan syntymän aikoihin (voi olla, että joudun tulla yksin kotiin :( ), kuinka pystyn antamaan tarpeeksi huomiota sekä vauvalle että koiralle (apuna tulee olemaan siskoni ja vanhempani sekä miehen vanhemmat)? No, onneksi viikonloppuisin mies on kotona..
No joo, tulipas pitkä sepustus :) koira on meille todella rakas ja toivon todella että kaikki menee hyvin, ei todellakaan ole matala kynnys luopua koirasta, mutta jos yhteiselo ei onnistu, niin eikai muu auta.. Kaikkemme olemme valmiit tekemään sen eteen, että kaikki menis hyvin.. Paljon oon kyllä hyvää kuullu vastaavista tilanteista ja rukoilen että kaikki menis hyvin. Kertokaa hyvät ihmiset kokemuksia, neuvoja, kuinka kannattaa toimia jne.. Kaikki kommentit tervetulleita! Lenkkiapua on kyllä tiedossa ja erityisesti näin alkuun, kun en itse varmaankaan pääse..
Kiitos jo etukäteen :)
Vilkas tapaus tämä koira on (kylläkin rauhoittunut jonkun verran), rakastaa ihmisiä kyllä eikä oo kenellekkään ikinä vihainen eikä ennakkoluuloinen ollu. Lapsista..hmm, hirveesti ei kokemusta ole kun ei lähipiirissäkään lapsia ole.. Nuorempana ihmetteli lapsia ja vähän ehkä pelkäskin (pieniä ihmisiä, mitä, ufoja?) mut pyysin eräitä muksuja silittelemään kun ne siinä pyöri niin ei se mitenkään erityisesti niihin reagoinu, anto rapsutella. Toinen kokemus on 2-vuotiaasta tytöstä, koira oli alle vuoden tällöinkin, nuoli naaman puhtaaksi ja tarttu sit housun puntista kiinni ja olis halunnu siis leikkiä.. Lenkillä on käyty näin aikuisiällä äidin ja pojan kanssa, poika rattaissa, välillä käy lipasemassa poikaa naamasta, kerran otti pojan kädestä lelun ja meinannu lapasta tms napata kans (ku on niin kivan värinen)..näyttää mun silmään siltä, et ei pidä lapsia korkeassa asemassa, toisinsanoen itseään alempiarvoisena, jolta voi vielä lelut jne..Enkä edes tiedä, et kuinka reagoi jos näkis juoksevan pikkulapsen, saattais juosta perään ja tarrata kiinni jostain (ihan leikkimieles, mut lasta ei varmaa kovinkaa naurattais..). Kova saalisvietti koiralla on, kissat ja pienet koirat saa kyytiä.. No joo, tossa vähän tarinaa!
Kovin on koira vielä "lapsellinen" ja vilkas.. Toisista koirista ei pidä ollenkaan, paitsi ne, jotka on pennusta asti tuntenu (tulee jotenkuten toimeen..).
Mietin nyt tässä, että kuinka mahtaa uuden tulokkaan kanssa tulla toimeen!! Eihän kukaan sitä voi tietää, kaipaisin nyt vain kokemuksia ja vinkkejä!! Kaikista paras tilanne koiran ja vauvan ensikohtaamiselle on varmaan se, että on mahdollisimman luonnollinen. Ettei koiraa pidetä kiinni, ettei herää ennakkoluuloja (pitäiskö tota nyyttiä pelätä??), vai?? Tarkkana pitää olla, ettei koira vaan mitään tee vauvalle tahallaan-tai vahingossa-eläimet on aina eläimiä.. Kuinka osoittaa koiralle, että vauva on "korkeampiarvoinen" kuin koira? Koira on myös aika varomaton, eli saattaa hyvin ihan vahingossa "kävellä" vauvan päältä tms.. Kaiken lisäksi mies lähtee opiskelemaan juuri vauvan syntymän aikoihin (voi olla, että joudun tulla yksin kotiin :( ), kuinka pystyn antamaan tarpeeksi huomiota sekä vauvalle että koiralle (apuna tulee olemaan siskoni ja vanhempani sekä miehen vanhemmat)? No, onneksi viikonloppuisin mies on kotona..
No joo, tulipas pitkä sepustus :) koira on meille todella rakas ja toivon todella että kaikki menee hyvin, ei todellakaan ole matala kynnys luopua koirasta, mutta jos yhteiselo ei onnistu, niin eikai muu auta.. Kaikkemme olemme valmiit tekemään sen eteen, että kaikki menis hyvin.. Paljon oon kyllä hyvää kuullu vastaavista tilanteista ja rukoilen että kaikki menis hyvin. Kertokaa hyvät ihmiset kokemuksia, neuvoja, kuinka kannattaa toimia jne.. Kaikki kommentit tervetulleita! Lenkkiapua on kyllä tiedossa ja erityisesti näin alkuun, kun en itse varmaankaan pääse..
Kiitos jo etukäteen :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meillä lähdettiin ihan alusta, eli koira kävi katsomassa minua jo ollessani sairaalassa, kävin ulkona että koira sai jo vaatteistani haistella vauvan tuoksua. Kotiin lähtiessä koira oli mukana hakemassa ja sai haistella vauvan jalkoja ennenkuin turvaistuin nostettiin autoon. hyvin otti vauvan vastaan, pari ensimmäistä viikkoa vahti kotona kaikki jotka tuli käymään, sen jälkeen oli taas ihan normaali. Lenkilläkin voit hyvin käydä, vauva vaunuihin ja eikun menoks.
juuri noin totuttelemalla uuteen perheenjäseneen ja sen tuoksuun. Koirasta ja lapsesta tulee todennäköisesti parhaat ystävykset, mutta myös lapselle on opetettava sen liikkumaan lähtiessä tietyt perussäännöt:koiraa ei revitä ja kiusata, sen annetaan nukkua, syödä ja olla petillään rauhassa. Lasta ja koiraa ei pidä jättää keskenään, vaan aikuisen on oltava läsnä. Tuskin tulee mitään ongelmia.
Vauvan tullessa taloon arki muuttuu varmasti. Tärkeätä kuitenkin olisi, että koira ei joudu sivustaseuraajaksi siinä touhussa. Mustasukkaisuutta ei kannata koirassa herättää. Eli hauva mukaan vaan touhuun.
Esimerkiksi kun taloon tulee vieraita vauvaa katsomaan, olisi hyvä että he huomioisivat koiran niin kuin ennenkin. Ystäväni laittoi aikoinaan eteiseen korin, jossa oli koiranleluja. Siitä me vieraat sitten vauvaa katsomaan mennessämme annettiin koiralle lelu ja siirryttiin sitten antamaan vauvalle tuomisia.