Luin eilen 7:nnen kirjan loppuun ja täytyy sanoa, että kokonaisuutena mielestäni viimeinen osa oli todella hyvä ja onnistunut. Kyllä, kirjan keskivaiheilla kun Ron on lähtenyt ja Hermione ja Harry ovat kaksistaan niin juoni eteni todella hitaasti ja olin aika yllättynyt kun Ron tuli takaisin, joskin se oli aika ennalta-arvattavaa.
Luin juuri ennen tätä uusinta kirjaa Puoliverisen prinssin suomeksi, eli oli aika hyvät pohjat tätä uusinta ajatellen. Täytyy kyllä todeta, että olin positiivisesti yllättynyt, kun selvisi että Snape olikin koko ajan ollut Harryn puolella, koska kuudennessa kirjassa mielestäni niin hyvin pedataan sitä, että Snape pettää Dumbledoren. Mielestäni oli aivan täydellinen Rowling-tyyli myös tässä viimeisessä kirjassa. Omia suosikkikohtauksiani nimittäin jokaisessa kirjassa ovat olleet nämä pitkät selvitykset, jotka yleensä ovat Dumbledoren monologeja.
Ihanaa oli myös se, että Oljosta tuli mukava. :) Harmillista, että Dobby kuoli. :( SYLKY kunniaan!
Harryn kuolema sai kyllä tunteet heilahtamaan ja vaikka olikin ennalta-arvattavissa, että se sieltä palaa elävien kirjoihin, niin omasta mielestäni ei haitannut menoa. Ja kuten joku tuolla jossain keskustelussa sanoikin, niin olen samaa mieltä, että ihana homma, että se Neville sai sen miekan vedettyä hatusta. :) Epilogi oli ehkä hieman tavanomainen ja imelä, mutta sopiva lopetus.
Ylipäätään, luulen että tämä kirja jakaa mielipiteet (onneksi Suomessa on luvallista olla eri mieltä asioista), mikä johtunee suurimmaksi osaksi siitä, että kyseessä on Harryn tarinan päätösosa eikä nyt ole tarinaan enää odotettavissa jatkoa kahden vuoden kuluessa. Itse olen sitä mieltä, että koko Harry Potter-sarja tulee säilymään kirjahyllyssäni todella kauan ja toivottavasti joskus voin omat muksunikin tutustuttaa Tylypahkaan.
Luin juuri ennen tätä uusinta kirjaa Puoliverisen prinssin suomeksi, eli oli aika hyvät pohjat tätä uusinta ajatellen. Täytyy kyllä todeta, että olin positiivisesti yllättynyt, kun selvisi että Snape olikin koko ajan ollut Harryn puolella, koska kuudennessa kirjassa mielestäni niin hyvin pedataan sitä, että Snape pettää Dumbledoren. Mielestäni oli aivan täydellinen Rowling-tyyli myös tässä viimeisessä kirjassa. Omia suosikkikohtauksiani nimittäin jokaisessa kirjassa ovat olleet nämä pitkät selvitykset, jotka yleensä ovat Dumbledoren monologeja.
Ihanaa oli myös se, että Oljosta tuli mukava. :) Harmillista, että Dobby kuoli. :( SYLKY kunniaan!
Harryn kuolema sai kyllä tunteet heilahtamaan ja vaikka olikin ennalta-arvattavissa, että se sieltä palaa elävien kirjoihin, niin omasta mielestäni ei haitannut menoa. Ja kuten joku tuolla jossain keskustelussa sanoikin, niin olen samaa mieltä, että ihana homma, että se Neville sai sen miekan vedettyä hatusta. :) Epilogi oli ehkä hieman tavanomainen ja imelä, mutta sopiva lopetus.
Ylipäätään, luulen että tämä kirja jakaa mielipiteet (onneksi Suomessa on luvallista olla eri mieltä asioista), mikä johtunee suurimmaksi osaksi siitä, että kyseessä on Harryn tarinan päätösosa eikä nyt ole tarinaan enää odotettavissa jatkoa kahden vuoden kuluessa. Itse olen sitä mieltä, että koko Harry Potter-sarja tulee säilymään kirjahyllyssäni todella kauan ja toivottavasti joskus voin omat muksunikin tutustuttaa Tylypahkaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minäkin olin melko samoja asioita pyöritellyt päässäni. Ja minäkin ajatteli, kuinka ihanaa on, että lapsilleni(jos Luoja joskus niitä suo)voi lukea niin hyviä arvoja omaavaa, liikuttavaa, humoristista ja kiinnostavaa kirjasarjaa kuin Harry Potter.
Siitä kysymys: minkä ikäisille lapsille voi lukea Potteria? Ollessani joitakin vuosia sitten päiväkodissa töissä, tädit siellä näyttivät hyvin nyrpeää naamaa, kun n.5-6 vuotiaat pyysivät lukemaan Potteria. Ihmettelin sitä. Kuitenkin entisajankin lasten(ja aikuisten) sadut ovat hyvinkin julmia (Jöröjukka, Grimm..), paljon julmempia kuin Potter! Lapsihan pystyy luomaan mielikuvia vain oman käsityksensä tasolla.
ekaa kirjaa voisi lukea vasta ylimmillä alaluokilla, sillä vaikka eka kirja on suht koht kesy, jokainen kirja on toista rajumpi.
Päiväkodissa Harry Potteria! Voi hyvänen aika! Pottereita aikaisintaan yläasteella, on mun mielipide. Sitä nuoremmat voi mennä sekaisin kaikesta siitä noituudesta, kun eivät vielä tajua kaikkea.
Luin kummitytölleni ensimmäisen kerran potteria kun hän oli kolmannella luokalla, eli 9 vuotias. Sen jälkee hän on itse lukenut kaikki ilmestyneet potterit. Tykkää kirjoista paljon, ja kysyy minulta jos ei tajua kaikkia kohtia.