Kaikkimun kaverit seurustelee. Mä en ole koskaan seurustellut.Oon aina aatellu että ei neljätoista vuotiaan vielä tarvitse seurustella. Ärsyttää vaan kun kaverit puhuu vaan koko ajan poikaystävistään ja siitä kuinka mukavalta tuntuu "rakastelu" jne. (itse en ole saanut edes ensisuudelmaa -______-) Päätin siis että tahdon itsekkin seurustella! Mutta olen liian ujo tehdäkseni mitään.. Enkä oikein tiedä mistä aloittaisikaan.. kertokaa jotain juttuja miten te aloititte seurustelun jne.
PS.Pilkka/läppä viestit voi jättää pois.
PS.Pilkka/läppä viestit voi jättää pois.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Päätit että tahdot seurustella? Ei sitä niinkään päätetä, siltä vain tuntuu. Eikä 14 vuotiaana ole pakko seurustella, itseasiassa koskaan ei ole. Pakko ei ole muuta, kuin kuolla. Olipas piristävä viesti. Jokatapauksessa ala seurustelemaan sitten, kun todella tunnet tarvetta sille eikä sen takia, koska muutkin tekee niin, sitäpaitsi sulla on vielä paljon aikaa seurustella elämässäs. ;)
Nimimerkillä En ole seurustellut vaikka olen 18v
no joo, olen seurustellut.
molemmat ns. rakkaus stoorit loppuivat, ja hyvä niin. on aikaa kasvaa tässä (:
kaverini seurustelee, ja jankuttaa jätkästään, kyllähän se välillä pännii, mutta onhan se ihan kiva kuunnellakkin...
mikä pakko seurustella, jos muut tekee niin. seurustelu alkaa sitten kun alkaa, ei sitä voi päättää, et nyt alan. ensin pitää löytää joku, josta on kiinnostunut.
14-v ei tosiaankaan tartte seurustella, tunne-elämä täysin kehittymätöntä (vaikka itse oletkin varmaan eri mieltä)
sitä paitsi ensi rakkaus päättyy aina suruun.
mutta sekin on vaan koettava, jatkossa on sitten viisaampi.
seksuaalielämä 14-vuotiaana, ÄLÄ ALOITA.. tulet pettymään raskaasti..
Mulla oli 14-vuotiaana ihan sama olo. Olin vielä se kaveriporukan ujoin ja kaiken lisäksi vähän pullukka omasta mielestäni. Tuntui, että olin tuomittu yksinäisyyteen ja kavereiden päässä ei muuta pyörinyt kuin pojatpojatpojat. Uskoin kavereideni juttuja että kaikki oli jo koettu, rakastelut sun muut, ja olin kateellinen. Aikani yritin saada poikakaveria, mutta jokainen ihastukseni kohde ihastui aina johonkin kavereistani - ei minuun.
Sitten mittari tuli täyteen. Hiiteen pojat! Minä osaan olla yksikseni enkä todellakaan ala kerjätä säälipisteitä ja jotain kaksilahkeista kuka vain minut huolii - en en en! Oli kurkkuani myöten täynnä poikia, en halunnut nähdä niitä, en puhua niiden kanssa enkä ainakaan seurustella. Hitto, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan halusin oikeasti olla yksin.
Ja sitten Samu tupsahti elämääni. Se sama Samu, jonka kanssa suunnitellaan nyt kahdeksan vuotta myöhemmin häitä :D
Niin se elämä heittelee. Ole sille avoin, mutta älä vaadi siltä liikaa. Ei sinun ole mikään pakko vielä seurustella, mutta voihan se olla, että se oikea on nurkan takana. Ei se asia stressaamalla parane :D Minulla on nykyään paljon kavereita jotka ovat seurustelleet ensi kertaa vasta lukioiässä tai sen jälkeen, ja ovat saaneet kokemuksistaan paljon enemmän irti kuin jotkut liian nuorena sählänneet.
Btw, näin jälkikäteen paljastui että tuolloin 14-vuotiaana monien kavereideni seurustelu oli vain nimellistä ja muodon vuoksi ilman mitään aitoa kiinnostusta, ja se "rakastelu" olikin todellisuudessa kädestä pitämistä, jos sitäkään.
Ihan oikeasti: neljätoistavuotiaan ei tarvitse seurustella. Tiedän, että saattaa kuuuloostaa oudolta, mutta siitä ei oikeasti ole mitään iloa. Odota sitä oikeaa: sen kanssa seksi on täydellistä.
Otsikko...
Ei kannata seurustella.
Pojat on kusipäitä.
Pilluu ne vaan haluaa