Kävin just riparin joka loppui tässä eilen. Kun lähdin riparille en olis halunnu mennä kun en tuntenu oikeestaan ketään. Loppujen lopuksi viimeisenä itkin ja kunnolla vaikka poika olenkin... Muut pojat kyllä vähän naureskeli mulle siitä että olen nolo kun itken mutta omasta mielestäni siinä ei ole mitään häpeämistä... Ripari oli kiva vaikka siellä oli 3 poikaa ja 19 tyttöä. Nyt tapaan riparin jäseniä IRC tai mesessä... Olen aika ujo niin en viitsi pyytää mitään tapaamisia yms..
Mitkä olotilat teillä muilla on ollut riparin viimeisenä iltana ja riparin jälkeen? Itse itkeskelen vieläkin nukkumaan mennessä...
Mitkä olotilat teillä muilla on ollut riparin viimeisenä iltana ja riparin jälkeen? Itse itkeskelen vieläkin nukkumaan mennessä...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Luen raamattua joka on mielenkiintoinen kirja. Suosittelen muillekin =D
Tuntui oudolta kun ei saanutkaan ruokaa viidesti päivässä eikä mitään järjestettyjä aktiviteetteja ollut.
en mä mitään tapaamisia järjestänyt. Mutta se on sen takia että mä oletan ettei ihmiset pidä musta. Olihan siellä ihan mukavaa ja noin pois päin mutta ei jaksanut vaivautua kun ei tuntunut että kukaan edes muistaa mua. Kerrankin näin yhden tyypin sieltä kaupassa mutta en edes moikannut. Kannattaa pysyä niiden kanssa yhteydessä ettei rupea jälkeenpäin vituttamaan.
Niinhän se on... Mäkin ajattelin niinä ekoina 4päivänä että noi varmaan vihaa mua mutta jälkeenpäin ne tuli aina jutteleen jne...
Hiljanen kyllä olin siellä mutten kuitenkaan epäsosiaalinen...
Riparilta löytyy kaikenlaista. Joskus pieni virike lukea sitä Raamattua, joskus virike etsiä muita etsiviä. "Detective for life", heh. Raamattuakin ymmärtää parhaiten, kun on muutama kaveri sanomassa oman tulkintansa jostain kohdasta.
Ja Raamatun lukemisesta on hyötyä. Aina.
Ei ne siellä seurakunnassa pure, vaikka sinne menis muutenkin ku riparilla. Ainakaan kovin kovaa.
puree. Seurakunta-aktiiveilla kun on oma pikkuinen sisäänlämpiävä yhteisönsä, jolla on Totuus. Kritisoipa sitä, niin näet rivin teräviä hampaita hyvin äkkiä.
Kieltämättä melko samanlaiset tuntemukset oli itsellänikin riparin päättymisen jälkeen kuin susi92:kin.
Keskiviikkoilta, kello on 21. Juttelen kaverille mesessä, että "ei voi olla totta, huomenna riparille. Ennemmin jäisin kotiin."
Noh, pääsemme leirille ja ensimmäinen päivä on ohi hujauksessa. Unohtumattomat ja väkisinkin naurua tuomat iltaohjelmat ovat ohi ja edessä on iltasaunat. Saunassakin juttu ja läppä lentää. Iltahartaus illalla päättää päivän aina hienolla tavalla. Ja kun nukkumaan mentiin, mietiskeltiin mökeissä kuinka hauskaa tämä oikeasti onkaan.
Hypätään tiistaihin, kun leiri loppuu:
-Suurinosa on innoissaan, että päästään taas pitkästä aikaa käymään netissä, mutta se, että emme palaa enää koskaan viettämään tätä rippileiriä on kaikilla tiedossa. Se, jos mikä on surullisin totuus.
Niille, jotka ei vielä oo riparia käyny, ja mietiskelee sitä, niin ei muutakun sinne vaan. Rippileiri on ainakin itelle ollu yks parhaimmista kokemuksista ikinä. Koulu päättyy, alkaa kesäloma - Ei mitään, verrattuna näihin loistaviin rippileiriin!
Ikävä on edelleen kova leirille ja tekisin mitä vaan, että saisin vieräytettyä aikaa taaksepäin. Ne halaukset leirin jälkeen oli jotain uskomatonta.
Isoskoulutus odottaa. Onneksi edes vielä se. :)
vitutti mennä riparille, ennen sitä ja vielä enemmän vitutti sen jälkeen. Tajusin miten järjetöntä krisselismi eli kristinusko on, kyllä, menetin uskoni riparilla. Raamattu plus kaikki leirikuva CDeet ja puuristit heitetty jo menemään, ihan rituaalina :)
käsistä. Vai, että oli iltahartaus hienoa? Et sitten uskoninnoltasi vilkaissut ympärillesi ja tajunnut, että kaikkia muita vitutti seistä pönöttää jalat kipeinä kuuntelemassa herrajeesusta papinsaarnaa?
Sinulta taitaa aivan kokonaan puuttua kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Suurin osa kokee rippileirin tylsänä pakkopullana, kaiken maailman seisomiset virsiä kuuntelemassa tylsyyden huipentumina. Kavereiden kanssa voi touhuta kesälomalla mitä haluaa, paitsi ei juuri rippileirillä jossa totellaan koko päivä lukujärjestystä kuin lastentarhassa. Samanlainen asennoituminen nuoriin on leirin järjestäjilläkin: te olette vain massaa jota kaitsetaan aitauksesta toiseen: lipun edessä seisominen kukonlaulun aikaan jalat kipenä --> jonotusta --> aamujuoma (miten typerä nimitys) --> luokassa tuntitolkulla, koko aamupäivä aivan pelkkiä uskonnontunteja --> jonotusta --> päiväsapuska --> varajeesustelevan isoisen "opetusta" toisin sanoen "minulla on Totuus, vittu kun on kivaa kun teidän on pakko kuunnella sitä ettekä karkuun pääse".... ja tietysti "kivat" iltaohjelmat kuten uinti, jos et ui, olet erilainen ja sehän ei suuressa laumassa käy.
..että ootte viihtynyt riparilla. Itse oon ollut isosena ripareilla nyt viitenä kesänä ja on aina hieno kuulla että ihmiset viihtyy siellä. Ja loistava homma että ootte lähdössä mukaan isoskoulutukseen, sieltä saa todellakin hienoja kokemuksia ja yhtä vaikee kun omalta leiriltä on lähteä pois, niin sama juttu toistuu isosenakin ollessa. Tuutte kyllä huomaan. Kyyneleitä ja halauksia on siis tiedossa. Menkää vaan rohkeasti mukaan muuhunkin seurakuntanne toimintaan! Siunausta teille!
Just äskön meillä loppu viikonloppuleiri. Jotenkin niin tyhjä olo. Pääsi tekemisiin kaikkien kanssa, oli rentoa meininkiä ja kerrankin pääsin oikein lähelle ihastustani ;) Onhan se niin koulussakin, muttakun ihastus on eriluokalla ja tunnelma on jotenkin niin rajoittunut. Olisi saanut olla vähemmän surumielisiä lauluja koska tuli niin saatanan haikee olo. Onneksi kuukausien päästä on viikkoleiri. Toivottavasti koulu hieman tasoittaa tätä oloa.