Onko muuallakin päin suomea, vai vainko minulla.?
Tänä kesänä näyttäisi että on turha etsiä kypsiä katajanmarjoja. Hoitelen pihani reunoilla kahdensorttisia katajia, eikä kummastakaan taida marjoja tänä kesänä kypsyä.
Onko muuallakin suomessa näin, vai onko näin vaan täällä vaasan seutuvilla.?
Tänä kesänä näyttäisi että on turha etsiä kypsiä katajanmarjoja. Hoitelen pihani reunoilla kahdensorttisia katajia, eikä kummastakaan taida marjoja tänä kesänä kypsyä.
Onko muuallakin suomessa näin, vai onko näin vaan täällä vaasan seutuvilla.?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kotipihassani oli paljon katajanmarjoja, mutta ne olivat kitkeriä, kyllä me pennut silti niitä söimme. Ei silloin muinoin niitä osattu käyttää mihinkään.
Miten lajit eroavat toisistaan? Mihin niitä käytät?
Menen elokuussa käymään lapsuustanhuvillani, sinne rannikolle, Kokkolan ja Raahen välimaastoon ja tietenkin tutkin kaikki tutut paikat unohtamatta katajanmarjoja.
Miten teillä päin on juolukkain laita? Vieläkö niitä kasvaa?
Meillä niitä oli ja kovin olivat halveksittuja marjoja, kukaan ei niitä kerännyt vaikka niitä oli joinain vuosina enemmän kuin mustikoita. Maku on tosin mieto, mutta kyllä se ainakin meille penskoille kelpasi.
Isäni sanoi, ettei juolukoita saa koskaan syödä, koska niissä on matoja. Siksiköhän niitä olikin minulle riittämiin kun toiset uskoivat ja minä villi kakara söin minkä ennätin.
ainakin riistaruuan maustamiseen..? l-h
vaan ei kotikonnuillani.
Isäni oli vapaa-aika metsästäjä; oli jänistä ja kaikkia lintuja, joita sai pyydystää. Muistan iäti, miten meillä oli jos jonkinlaista paistia - enkä minä maistanut koskaan eli en muista siis mausteitakaan.
Olin liian herkkä lapsi enkä syönyt mitään lihaa, alle kouluvuotiaana siis jo, enkä sitten oppinut nuoruusiässäkään niitä "herkkuja" maistamaan.
Isäni kertoi, kun olin aikuinen, että olin pienenä itkenyt ja sanonut: "pupujen pitää saada juosta." Minkäs sille olisin itse voinut jo noin nuorena.
Jos suoraan metsässä pistelet poskeesi, kitkeriä ovat katajanmarjat.
Katajanmarjat ovat ihania, lihakeitoissa, lihapataruuissa, murekkeessa, lihapullissa, paisteissa, ja riista tottakai. Rosvopaisti suorastaan vaatii katajaa.
Käytän kuten pippuria, joko kokonaisena tai myllystä rouhittuna. Kokeile pienillä määrillä ensin, maku on voimakas.
Ja saunan kiukaalle pikkutupsu katajan oksia, ja sen nautinnollisempaa tuoksua ei ole!
Ennen vanhaan seinät pyyhittiin kastelluilla katajanoksilla, ja raikasta tuli.
Voit myöskin murskata neulasia ja liottaa lämpimässä vedessä muutaman tunnin, siivilöi neste pois, ja lisää muutama pisara tätä neulaslientä löylyveteenm ja nauti löylyistä .
VAIN TUMMAT MARJAR OVAT KYPSIÄ JA POIMINTAKELPOISIA. TÄMÄN KESÄN VIHREÄT MARJAT KYPSYVÄT ENSIKESÄKSI
En ole mikään kataja-tuntija, mutta eri katajia lienee n. 50 lajia, tunnistan ainakin pylväskatajan, pöytäkatajan(lapinkataja) ja kotikatajan, pensasmainen. Ja minulla siitä on myös versio, jonka neulaset alapinnaltaan ovat sinertävät, en ole varma onko se kotikatajan kuunnos vai eri laji ?? Pylväskatajia on minulla muutama, pöytäkatajaa ei ole, ellei se ole juuri se siniseen vivahtava.ja näitä kotikatajia ehkä 5-6 kpl
isa
Mantilja teit ihan oikein kun söit juolukoita, niissä on enemmän c-vitamiinia kuin mustikoissa.
Ja kyllä juolukoita löytää melkein mistä vain.
Nehän voi paakastaa, tehdä hilloa, mehua, kiisseleitä, marjapuuroja, siis normaalin marjan mukaan. Paljaaltaan se on jauhoinen eikä yksinään syötynä kovinkaan hyvä, minun mielestäni, mutta mustikoiden, vadelmien ja muiden marjojen sekaan lisättynä ok.
isa
Lapsuuskotini pihalla kasvaa ilmeisesti kotikatajaa, koska on pensasmainen. En ole käynyt siellä 5 vuoteen ja toivottavasti raivausintoinen sisareni ei ole niitä hävittänyt.
Teen aina maustettua ruokaa, pippureita ja sitten tulisia mausteita.
Tuumailin, että pitääkö katajanmarjat kuivattaa talven varalle vai säilöä johonkin liemeen. Miten sinä teet? Voin kyllä googlettaakin jos et ennätä vastamaan.
Harmitus, ettei siellä ole nyt kunnollisia kmarjoja, tokkopa lapsuuspihallakaan, mutta takuulla tarkistan.
Lapsuuskotini on nyt yhdellä sisarellani, mutta ei hän ole koskaan kmarjoista välittänyt. Sinänsä hauska piha, koska siellä kasvaa myös mustikoita lasten poimittavaksi, samoin lillukoita, joita myös söin, vaikka olivat pahanmakuisia. Vähän puolukoitakin on. Lapsuudessani oli myös mesimarjoja, mutta ne hävisivät myrkyttämällä.
Talo on pienen metsikön keskellä, kesäkuumalla piha (siellä sanottiin kartanoksi pihaa) oli ihanan viileä.
Kuulemma tänä kesänäkin on vanha saunapolku ollut valkoapiloitten reunustama.
Kaipaan sitä paikkaa, kaipaan lakeutta, kaipaan merta. Täällä Suomen sisällä on niin mäkistä ettei näe kauas.
Ehkäpä muutan sinne ensi keväänä, jos saan asuntoni täältä myydyksi.
Kuivata marjat, vaikka leivinpaperin päällä ja ilmavassa paikassa mihin aurinko ei suoraan paista.
Kuivattuna voit käyttää niitä kuten pippuria joko kokonaisena tai pippurimyllyssä rouhimalla
Isa
Toivottavasti saan edes vähän katajanmarjoja, nyt kyllä ymmärrän, miten hyvää maustetta siitä saa, tekee jo mieleni siis ihan totta.
Kuivatan siellä paikanpäällä jos ilmat eivät ole liian sateisia. Siskoni kyllä lämmittää huonolla ilmalla tuvan takkaa ja minä rustaan leivinpaperille kmarjoja jos niitä on.
Saavatpahan sisareni taas aiheen kertoa, miten omituinen olen, että ihan katajanmarjoja :)
sisämaasta pohjanmaan lakeuksille ja merituulien tuiverrettavaksi olen muuttanut minäkin.!
Täällä on tilaa hengittää ja sopii "kääntymähän isoompikin ihiminen"
Isa
Mantilja, saat kyllä ihan "omituisen" naineen jos vielä keräät puolikypsiä, melkein punaisia, pihlajanmarjoja ja teet niistä marmeladia.
Keitä marjoista mehua, siivilöi siemenet pois, ja hillosokerin kanssa marmeladiksi/ hyytelöksi.
Voi käyttä lettujen kanssa, paahtoleivän päällä,
antamaan piristystä liharuokiin, eli käytät kuten karpalohyytelöä, tai mustaherukkahyytelöä.
Luonnosta löytyy vaikka mitä !
Isa
Täällä on ollut paljon kivoja vinkkejä, miten käyttää luonnon antimia. Kaupungissa useimpia on vaikea toteuttaa valitettavasti. On pölyä, pakokaasuja. Muutama vuosi sitten kävin maalla n. 30 km:n päässä tuttavien luona usein, kunnes muuttivat pois.
Siellä keräsin pihjalan marjoja ja tein monta pientä purkillista maistuvaa hilloa. Kumma, että eri pihlajoissa on kovin eri makuiset marjat, maistamalla sitten makeimmasta marjoja talteen.
Talon emäntä teki mustaherukan lehdistä mehua, hyvältä maistui.
Lapsuuskotonani kuivattiin nokkosia ja talvella niistä tehtiin teetä. Eivät varmaan siihen aikaan vielä tainneet käyttää pinaattia, koska nokkosta ei käytetty ruuan laittoon.
Aavetunturilla oli myös mukavia vinkkejä, kiitos.
Kunhan täältä joskus muutan meren rannan ja maalaismaisen pikkukaupungin asukkaaksi, on varmaan, että kerään vaikka mitä syötävää luonnosta.
Karpaloita on aina "ikävä".