Jos teitä täältä löytyy.
Isommat lapseni on sijoitettu perheeseen, johon tuleva vauva ei siirry.
Vauvalle etsitään toinen perhe -ikävää, mutta totta.
Mitenhän sisarusten yhteyden pito toimii?
Vanhemmat lapset on tuhottoman kaukana minusta ja ajattelin että pitääkö mun yrittää saada Vauva sinne suunnalle kanssa?
Kuinka sijarit ottavat tälläisen huomioon?
Jos pyydän että "Voiko isommat lapset käydä kylässä pienemmän luona ja toisinpäin"
Äärettömän ahdistava tilanne, enkä tahdo että lapset joutuvat eroon toisistaan, vaikka tämä vauva onkin vielä tovin masussani, mutta hän on kyllä jo ihan olemassa oleva sisar isommille.
Jos on vinkkejä miten tämä hoidetaan, kuulen sen mielelläni.
Isommat lapseni on sijoitettu perheeseen, johon tuleva vauva ei siirry.
Vauvalle etsitään toinen perhe -ikävää, mutta totta.
Mitenhän sisarusten yhteyden pito toimii?
Vanhemmat lapset on tuhottoman kaukana minusta ja ajattelin että pitääkö mun yrittää saada Vauva sinne suunnalle kanssa?
Kuinka sijarit ottavat tälläisen huomioon?
Jos pyydän että "Voiko isommat lapset käydä kylässä pienemmän luona ja toisinpäin"
Äärettömän ahdistava tilanne, enkä tahdo että lapset joutuvat eroon toisistaan, vaikka tämä vauva onkin vielä tovin masussani, mutta hän on kyllä jo ihan olemassa oleva sisar isommille.
Jos on vinkkejä miten tämä hoidetaan, kuulen sen mielelläni.
Vastaukset 9
Vanhimmat
PESUEen ja kysy neuvoa sieltä,ainoa paikka jossa lapsesi,ja sinun puolta pidetään.
Minustakin olisi hyvää, että lapset olisi samassa perheessä, mutta kai se aina ei onnistuu näin.
Itse haluan saada nimenoman vauvan sijaislapseksi , mutta jos kerran muualla olisi vauvan sisaruksia, niin varmaan haluaisin tutustua siihen perheeseen enemmän ja olla mahdiollisemman paljon yhdeydessä.
Vaikka asuttaiskin paljon kauempana,
uskon, ettei yksikään sijaisperhe olisi sitä vastaan että lapset voisivat pidää yhdeyttä ja vanhemmat, ne sijaisvanhemmat voisivat ystävystyä, että helpompi olisi lasten tavata.
Minä taitankin olla se hupsu täällä palstalla, mutta minusta ne asiat on yksinkertaiset ja helpot. Minusta asiat järjestyy kun niitä vaan halutaan järjestyä. Ainakin itse ajattelen, että olisi hyvää saada bioperheen kanssa tavata ja lapset keskenä . Ei se ole kun halusta kiinni.
Mistä muuden olet ja milloin vauvasi syntyy?
Itse ollaan Ylä-Savossa ja edelleen odotettaan milloin henkilökunta tulee lomilta ja alkaisivat jo päättä, ketkä ne kuusi perhettä sinne koulutukseen sopi mukaan.
Onko kellä muuden tietoa, jos täälläpäin halukkaita on niin paljon ja vaan kuusi pääse mukaan, niin onko luovuttava kokona sitä sijaisjutusta jos me emme sinne kuuden joukkoon pääse tai voisiko otta yhdeyttä jonnekin muualle, sinne missä sijaisvanhemmistä on pulaa?
Täällä on ainakin tarjontaa enemmän kun tarvetta.
ihmiset kuulema odottaa jonossa, että sais tehdä sijarin työtä!?
Mutta Sinulle vauvanodottajalle: pidää itsestäs ja pikkuisestä hyvää huolta ja turvallista odotusta ja synnytystä Sinulle!
Kirjoitta välillä miten menee. Minusta olisi kivaa lukea vaihteeksi vaikka odottavan äiskän juttuja, ne muut asiat on jo niin monesti täällä haukuttuu, että enää ei jaksaa.
Kuka ei ole uskaltanut tai halunnut puhuaa omia ajatuksia ja tuntemuksia kun vauvaa odottaa ja sitä ei voi itse pitää.
Tekisitko sinä sen?
Yst. terv. Merkka
Meille sijoitettiin aikoinaan vauva, jonka vanhempi sisarus oli sijoitettuna toiseen perheeseen. Olemme kutsuneet meille sijoitetun lapsen sijaisperheen lapsen kastejuhlaan, lapsen syntymäpäiville ja joskus muulloinkin meille kylään. Perhe johon meille sijoitetun lapsen sisarus on sijoitettu ei ole ollut aktiivinen lasten yhteydenpidon suhteen, mutta olemme käyneet heillä muutaman kerran.
Näiden lasten syntymävanhemmat eivät valitettavasti pidä yhteyttä lapsiinsa. Meille sijoitetun lapsen sisarus on nyt murrosikäinen eikä ole enää kiinnostunut yhteydenpidosta nuorempaan sisarukseensa, vaikka tämä olisi halukas tapaamaan.
Suonen ylikuormitetun ja suunnattomassa resurssipulassa pyristelevän lastensuojelun hoteissa vauvasi tulevaisuus näyttää erittäin ankealta. Tämän pienen syntymättömän hännänhuipun edellä on jo 15.160 huteron lastensuojelumme varassa kärvistelevää ihmistainta ja lisää odotetaan tuppaavan kiihtyvällä vauhdilla. Jos et halua tai kykene vauvaasi pitämään, niin sinuna matkaisin johonkin lapsiystävällisempään valtioon synnyttämään vauvani, ja jättäisin hänet sinne lapsettomalle perheelle, joka häntä rakastaisi omanaan. Ottajia pienelle olisi varmasti, ja tulevaisuus aivan toista kuin mitä Suomella on hänelle tarjota.
No nyt menit kyllä satasella metsään!
Ihan hölmöltä tuntuu ajatus, ettei suomalaiset/tai suomessa elävät ulkomaalaiset osasi hoitaa/rakastaa vauvaa, vaan sitä pitäisi mennä ulkomaalle synnyttämään ja antamaan lapsen lapsettomalle parille.
Meillä niitä lapsia on neljä, kotona kaksi ja kyllä mä osasin ja pystyisin sille uudelle, toisen vauvalle antamaan aika hyvän kotiin.
En tarvitsisi edes niitä hiton sijaisrahoja eikä tukia. Jos saisin suora adoptoita jonkun (terven )vauvan, tekisin sen. Ja usko pois, en edes ajattelisi koko sijaishomma sen jälkeen, senverran se rahan juttu on jo ruvennut tympäsemään.
Ja mikä maa se sit olisi sopiva mennä synnytämään ja mikä kansa se hoitaa sit paremmin adoptiolapsia?
Minulla on kokemusta kahdesta maasta, arvaa kumman valitsen???
Suomessa huostaanotetut lapset ovat viranomaisten määräysvallan alla eikä siinä auta, vaikka kuinka joku lapsirakas yrittäisi tälläiseen tilanteeseen joutuneen vauvan ottaa ja rakastaa. Johan se on nähty mitä heittopusseja näistä vauvoista tulee, sisaruksetkin ollaan erottamassa jo ennen vauvan syntymää tehdyllä päätöksellä valmiiksi toisistaan. Suomessa ei ole resursseja hoitaa lastensuojelun hampaisiin joutuneita lapsia, vain noin 5000 sijoitetaan joihinkin perheisiin, joita ei sitten pystytä valvomaan ja arviolta 10.000 lasta viruu laitoksissa. Näihinkö pyörteisiin haluat vielä lisää vauvoja suoltaa. Ei näin pienellä kansalla ole varaa eikä voimia huolehtia noista lapsimääristä. Sossuthan ovat valitelleet resurssipulaansa jatkuvasti. Tuokin vauva on jo jostain syystä jo sikiönä sijoitettu sijaisperheeseen viranomaispäätökselle. Hänelle jo suunnittelette täällä kohtaloa, jossa hän elää jatkuvassa aikataulupyörityksessä setvitellen minne milloinkin menee sisaruksiaa tai muita läheisiä tapailemaan sensijaan, että eläisi ja asuisi näiden kanssa normaalisti. Siinä ei sinun Merkka toiveet rakkaus auta tätä vauvaa, eikä niitä lukemattomia muitakaan yhtään. Suomen systeemi on armoton.
synnyttäisi ja antaisi adoptioon?
äidistään erottaa.Tukea äidille.
No, en saa väittä yhtään , että valehtelet. Monessa asiassa olet oikeessa valitettavasti.
Silti en ymmärrä miksi sit on lapset jossain hoitolaitoksissa jos kerran tarjolla olisi sijaisperheitä?
Jos resurrseja ei riittä lasten auttamiseen, niin mihin sitten ylipäätä?
Eikai täällä Suomessa ole niin kuin köyhimmissä maissa , että joku iso herrä laittaa rahat omaan taskuunsa sen sijasta että auttaisi niitä, kenelle se rahaa kuuluu?
En valitettavasti tietä suomalaisten asioista niin paljon, mutta sitä jatkuvaa rahapulaa kuulen kyllä. Ja ihmittelen jos kerrän omassa maassa on monet asiat rempällä, niin miksi tehdään sit avustuksia ulkomaille, lahjoitettaan rahoja ties mihin kun täällä on hätässä olevia?
Onkos toi se maine, mitä pitää ylläpitää muiden maiden silmissä, että me autettaan, meillä on varaa sitä tehdä, vaikka totuus on, ettei olekaan?
Mua suututtaa aivan kamalasti se, että munkin elämä riippu jostain ventovieraasta sossusta tai päätöksen tekijästä. Mä itse tietän sen ihan parhaiten, että olisko minusta sijais-, tai adoptioäitiksi, mutta joku vieras sitä tulee päättämään. Se on hurjan vääriin!
Mistä hitosta se tietää mitä ihmisiä me oikeesti ollaan?
Eihän kahvipöydässä mukavia puhuessa voi olla varma, että me ollaan justisa sopivia ihmisiä siihen.
Toisaalta jos on itsellään joskus ollut ongelmiä tai vaikeuksia, niin taasko joku sossu sit on olevinä tietävinä, ettei se perhe kelpaa koska on ollut jotain...
Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että lastensuojelussa on aikalailla paljon puutteita.
Ehkä alan vaan pelkää, että emme me pääsee sinne kuuden joukkoon ja se tekee mut vihaiseksi jo etukädeen.
Mutta luulen jo saavansa vihiä siitä, miltä tuntuu bioäiteistä, kun joku tulee väittämään, ettei he kelpakaan lapsen kasvattajaksi, Siis joku, joka oikeesti ei tietä toisen elämästä mitään, mutta hänellä on valta päättä asiasta!
Toki en nyt tarkoittaa sillä niitä perheita, missä todella on pakko viedä lapset, mutta ne toiset, ketä auttamalla voisi he itse omat muksut kasvattaa.