heip, ihmiset.
Auttaisko joku mua paljon askarruttaneen kysymyksen kanssa..?
Kun siis seurustelen itseni ikäisen, 23-vuotiaan bi-naisen kanssa. Itse koen itseni lesbona. Tämä henkilö,jonka kanssa olen, on sanonut aiemmin olevansa lesbo (ennenku tavattiin, sanoi olevansa bi), mutta kokee nyt itsensä taas bi:nä.
Jotenkin ahdistaa tällainen, että se mun aikana vaihtuu. Ollaan seurusteltu 5kk. Tällä tytöllä on ollu seksikumppaneita yhtä monta tytöissä ja pojissa, mutta seurustellut/ihastunut vaan tyttöihin.
Anteeksi todella paljon jos mun kysymys loukkaa jotakin. Mä haluisin vaan tietää, että onko todella mahdollista, että bi-nainen voi rakastaa toista naista ilman, että siitä tuntuu, että jotakin puuttuu..? Voinko mä yksin tehdä mun tyttöystävän onnelliseksi? Meillä menee kyllä hyvin, mutta mun on vaan niin vaikea ymmärtää, miten mä riittäisin hänelle, kun en pysty olemaan kahta sukupuolta samaan aikaan..
Auttakaa, kiltit.. kiitos
Auttaisko joku mua paljon askarruttaneen kysymyksen kanssa..?
Kun siis seurustelen itseni ikäisen, 23-vuotiaan bi-naisen kanssa. Itse koen itseni lesbona. Tämä henkilö,jonka kanssa olen, on sanonut aiemmin olevansa lesbo (ennenku tavattiin, sanoi olevansa bi), mutta kokee nyt itsensä taas bi:nä.
Jotenkin ahdistaa tällainen, että se mun aikana vaihtuu. Ollaan seurusteltu 5kk. Tällä tytöllä on ollu seksikumppaneita yhtä monta tytöissä ja pojissa, mutta seurustellut/ihastunut vaan tyttöihin.
Anteeksi todella paljon jos mun kysymys loukkaa jotakin. Mä haluisin vaan tietää, että onko todella mahdollista, että bi-nainen voi rakastaa toista naista ilman, että siitä tuntuu, että jotakin puuttuu..? Voinko mä yksin tehdä mun tyttöystävän onnelliseksi? Meillä menee kyllä hyvin, mutta mun on vaan niin vaikea ymmärtää, miten mä riittäisin hänelle, kun en pysty olemaan kahta sukupuolta samaan aikaan..
Auttakaa, kiltit.. kiitos
Vastaukset 5
Vanhimmat
tarvitsekaan olla kahta sukupuolta yhtäaikaa. Eiköhän hän ole rakatunut ihmiseen. Ja lisäksi sanoit että on "seurustellut/ihastunut vaan tyttöihin". Eli luulempa, että on oikeasti kallellaan enemmän naisiin ja kokee tunteet heidän kanssaan. Riski mun mielestä on teidän suhteenne lujuus ja se kuinka hyvin teillä menee.
Mitä väliä sillä on, onko hän tänään bi ja huomenna lesbo? Jos teillä alkaa suhde rakoilemaan, niin mun mielestä on mahdollista, että tytölläsi seksuaalinen kiinnostus saattaa johtaa myös miehen sänkyyn. Olipas huonosti sanottu, mutta kai ymmärsit.. Ehkä hän ei itsekään tiedä sitä mitä on.
Mietin vaan, että muuten suhteessanne kaikki ei taida olla oikein kohdallaan, kun pelkäät tälläistä asiaa. Ilmeisesti se on teillä tapetilla jatkuvasti ja puhutte siitä, että onko hän nyt lesbo vai bi ja pelkäät itsesi puolesta. Eiköhän hän ole bi kuitenkin, mitä sitä turhaa miettimään. Olisiko joku muu asia suhteessanne huonosti? Suurin riski mun mielestä on kuitenkin se, että tyttösi löytää toisen naisen, jos siis sinun kanssasi alkaa rakoilemaan.
T: itsekin bi, mutta kallellaan enemmän naisiin
kiitos sulle suorasta vastauksesta.. pisti miettimään.
Juu, pitää vaan yrittää pitää tää meidän homma kasassa. Se se varmasti kaiken ydin on. Joo, liikaa ehkä vatvottu sitä asiaa. Tai mä oon vatvonu. Sama kai se, et mikä hän on. Kunhan on vaan itsensä.
kiitos :)
jos mä oon joskus biin kanssa seurustellu, ei koskaan ikinä o otettu puheeks , että kummasta tykkää enemmän.
Se on tykänny musta ja se on ollut ihan riittävä.
Menneet on menneitä ja tulevaisuudesta kukaan ei tiedä.
riittää yksi kumppani ihan siinä missä muillekin. Kysy kuitenkin tyttöystävältäsi, mitä hän tarkoittaa sillä että onkin nyt bi, eikä enää lesbo.
Itsekin mietin usein noita leimoja ja lappuja... mitä enemmän olen juttuun perehtynyt, niin sitä poliittisemmilta nuo lesbo/bi nimikkeet tuntuvat. Ihmiset ei nimeä seksuaalisuuttaan vain tunteidensa mukaan, vaan sen myös mukaan minkä nimikkeen gay-yhteisö parhaiten hyväksyy (eli lesbon). Samoin nainen voi Coming Out prosessinsa aikana vilpittömästi nimetä itsensä lesboksi, kun huomaa ettei olekaan hetero ja löytää itselleen uuden identiteetin lesboudesta. Alussa kaikki voi todellakin näyttää mustavalkoiselta.
Myöhemmin sitä sitten alkaa enemmän kyseenalaistaa yksinkertaistuksia, etsiä omaa tietään, ja miettiä seksuaalisuuttaan syvemmin. Noin minä ainakin tein. Lesboyhteisö tuntuu joskus henkisesti tukahduttavalta ja silloin pitää miettiä, haluaako siinä vaan myötäillä mukana, vai tuoda rehellisesti esiin myös omat kokemukset ja omat näkemykset asioista, eli omaksua bi-identiteetti.
Tyttöystäväsi on se sama nainen kuin on aina ollut. En tiedä hänestä muuten mitään, mutta tuo bi-seksuaalisuudesta puhuminen ei itsessään ole ollenkaan paha asia, eikä murenna sinun asemaasi hänen rinnallaan. Jokainen biitsari sitten kumminkin on erilainen, joten viisainta sinun varmasti on kuitenkin kysyä häneltä itseltään. Vastasin vain oman kokemukseni pohjalta.
Ajattelen niin, että kun on vähän yli parikymppinen ja miksei milloin tahansa muulloinkin, hakee kuitenkin omaa seksuaalisuuttaan. Voiko sanoa omasta suuntautuneisuudestaan varmaa ja onko olemassa yhtä ainoaa ihmistä, joka voi tehdä toisen onnelliseksi? Toiselle kannattaa antaa tilaa ja vapautta ja katsoa miten käy. Omaa elämäänsä kannattaa rakentaa eri tavoilla ja etsiä erilaisia ystäviä, joista voi saada tukea, jos tulee vaikeaa.