En ole kovin kauaa tunnustanut edes itselleni olevani bi-seksuaali saatika muille. Nyt sitten tänne palstalle löydettyäni olen sentään kirjoittanut, mikä olen ja ajatuksissanikin siitä itselleni "puhunut", mutta kuitenkin mä häpeen bisseyttäni . Onko muilla tällästä tunnetta, et pitää melki punastua vaikka vaan itekseen ajattelee asiaa. Tunnen itseni jotenkin epänormaaliksi, huonoksi ihmiseksi.
Koko ajan on kuitenkin sellanen olo, että olis ihan PAKKO heittäytyä vaikka kenenkä syliin vaan siks, että voi tuntea edes jonkun naisen kosketuksen. Kuitenkin uskallus puuttuu ja taitaa elämä loppua kesken ennen kuin mitään tapahtuu. En haluais missään nimessä menevän niin, et jossain vanhainkodissa sanon jollekkin mummolle, et laitas kuule hampaat lasiin ja tuu mun viekkuun, mä pidän sua hyvänä.
Koko ajan on kuitenkin sellanen olo, että olis ihan PAKKO heittäytyä vaikka kenenkä syliin vaan siks, että voi tuntea edes jonkun naisen kosketuksen. Kuitenkin uskallus puuttuu ja taitaa elämä loppua kesken ennen kuin mitään tapahtuu. En haluais missään nimessä menevän niin, et jossain vanhainkodissa sanon jollekkin mummolle, et laitas kuule hampaat lasiin ja tuu mun viekkuun, mä pidän sua hyvänä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hyvinki tuttu tunne on kun häpeää. Tai ehkä enemmänkin pelkää.
Ite aloin 14-vuotiaana pelkäämään, et mitä jos tykkäänkin tytöistä.. En uskaltanu oikeastaan edes ajatella sitä. Ja jos se tuli mieleen, yritin äkkiä miettiä jotain muuta, tai keksiä tekosyitä sille, miks "ihastuin" joihinkin tyttöihin. Vasta 20-vuotiaana myönsin itselleni, mitä olen. Ja ikinä en antais pois niitä tunteita, kun ekaa kertaa suutelee tyttöä, kävelee käsikädessä ja ihastuu... Se on jotain maailman parasta. Nyt oon 23, ja aika sujut itseni kanssa. Tosin en usko olevani "enää" bi, vaan pelkästään tytöistä tykkäävä.. Mutta onnellinen siitä, et saan tuntea. Eli ota, tyttö,ajan kanssa. Oot aivan sama ihminen, olit bi tai et. Ihan yhtä taitava, järkevä ja rakastettu.
siitä oletko bi vai et, vaan yleisesti itsesi hyväksymisestä ja rakastamisesta. Siitä kertoo tuo ajatuskin mennä kenen tahansa syliin, sillä rikot vain itseäsi lisää. Anna ajan kulua ja opettele tuntemaan itsesi tuomitsematta, opettele välittämään itsestäsi. Bisseys on rikkaus, kuten tulet myöhemmin huomaamaan. Toisalta elämä heterona olis helpompaa, ei tarvitsis miettiä omaa identitettiä ym sen enempää. Rakkaus ja ihmissuhteen ym kaikki muu tulee aikanaan kun olet valmis.
Hei!
Uskon, että on pelottavaa kamppailla omien tuntemustensa kanssa, varsinkin kun ne eivät sovi ns. normeihin. Toivottavasti lakkaat häpeämästä itseäsi ja tunteitasi, sillä nehän ovat sitä mitä sinä olet. Pääasia, että olet itsellesi rehellinen.
Itselläni on 17- ja 19-vuotiaat lapset ja heteroita; jos joskus kertoisivat olevansa jotain muuta, niin minua se ei mitenkään järkyttäisi, pääasia että he ovat elämässään onnellisia, tekivätpä mitä tahansa tai rakastivatpa ketä tahansa.
Ovatpa homo- tai lesbovastaiset ihmiset mitä mieltä tahansa, olen aivan varma siitä, että kukaan ei pysty syntyessään päättämään, syntyykö heteroksi vai ei. Vaikea uskoa, että kukaan varta vasten haluaisi olla homo, kun tietää heitä kohtaavat negatiiviset asenteet. En myöskään koskaan ole huomannut, että hetetoiden täytyisi muille perustella oikeuttaan hetorouteen, päinvastoin kuin homojen ja lesbojen. Kamalaa!
Hyvää jatkoa Sinulle ja positiivisia ajatuksia : )
Kiitos PikkuBi lämpimistä sanoista sekä teille muille kans.
Mulla toi elämän kello on jo alkanut tikittämään toista puolikasta, mutta mieli ei. Jotain tuntuu olevan saavuttamattomissa, jotain josta voi vain kyynelsilmin haaveilla.
Kiitos itsellesi hienosta teatraalisesta esityksestä, vähän enemmän paatoksellisuutta, pääsisit lähemmäksi lesbojen syväanalysointia "tunteista".
Jos nyt oot tyytyväinen itsees niin hyvä niin.
Näinkin voi sanoa, onnea sinulle tosihomouden etsintään!
Jos on vi....s päällä niin pitääkö sitä toisten kimppuun hyökätä.
Näin nopeasti "nainen" muuttuu mieheksi ja kohtelias käytöskin tipotiessään..
Niinpä.
olla BI ja rakastua naiseen. EN häpeä bisseyttäni ja tunteitani naista kohtaan.Itekki olen jo yli 40v.Aloin miettimään n.35.v että olen kiinnostunut naisista eli olen pähkäillyt asian kanssa jo kauan.Tavallaan en ole rakastunut sukupuoleen vaan ihmiseen...Toivon että uskallat rakastua ja heittäytyä tunteisiin...Ettei tarvi katua vanhana mummona kun jäi elämättä ja kokematta naisten välinen rakkaus. Itse en ole valmis hyppiin kenen tahansa kaulaan...vaan ihmisen täytyy kolahtaa ekaksi...ONNEA!!!!