Semmoisia tässä mietin, että olenkohan oikeasti ihan oikealla alalla. Ajattelin pientä galluppia kysellä, että onko muilla samanlaisia ajatuksia.
Työskentelen tällä hetkellä lähihoitajana kotihoidossa, ja olen aloittanut opinnot sairaanhoitajaksi. Työ on aika "yksinäistä", itsenäisiä ratkaisuja joutuu tekemään pakostakin. Järkyttävä määrä välillä asioita jonossa: ottaa lääkäriin yhteyttä asiakkaiden asioissa, miettiä jonkun lääkkeen tarpeellisuutta, vaikuttavuutta, haittoja. Pitää osata arvioida haavanhoitoja, onko aihetta hoitomuutokseen ja loputtomiin tätä.
Pointti on siis se, että joskus väsyneenä iltavuoron jälkeen kotona iskee suoranainen ahdistus; annoinko varmasti lääkkeet oikein, pistinkö injektion oikein, töppäsinkö jossakin "hengenvaarallisesti" tai jotakin muuta tällaista. Iskee järkyttävä epävarmuus, vaikka tekemisen hetkellä on ihan varma osaamisestaan...
Onko tämä yleistä, että huolehtii asiakkaistaan vielä kotonakin? Minä ainakin kannan sinne työasiat repulla matkassa! Pitäskö ihan oikeasti opiskellakin jollekin muulle alalle?
Minä rakastan tätä hoitotyötä, enkä kyllä muuta haluaisi tehdäkään, mutta miten tästä asioiden kotiin raahaamisesta pääsee eroon? Ja tästä epävarmuuden tunteesta, joka joskus iskee tosi inhottavasti. Hyvä, etten lähe työmaalle yöllä kattomaan, että kaikki on ok!
Kyse ei ole siis siitä, että tekisin jotakin sellaista, johon en ole saanut koulutusta tai jota en ole aiemmin tehnyt. Kaikkia asioita, joita työssäni teen, olen opiskellut koulun penkillä ja tehnyt niitä myös käytännössä. Enkä ole edes ihan vasta valmistunut... Olen ajatellut, että onko tämä sitä, kun "vastuu painaa" vai mitä??...Onhan jollakulla muullakin sellaista, onhan...
Työskentelen tällä hetkellä lähihoitajana kotihoidossa, ja olen aloittanut opinnot sairaanhoitajaksi. Työ on aika "yksinäistä", itsenäisiä ratkaisuja joutuu tekemään pakostakin. Järkyttävä määrä välillä asioita jonossa: ottaa lääkäriin yhteyttä asiakkaiden asioissa, miettiä jonkun lääkkeen tarpeellisuutta, vaikuttavuutta, haittoja. Pitää osata arvioida haavanhoitoja, onko aihetta hoitomuutokseen ja loputtomiin tätä.
Pointti on siis se, että joskus väsyneenä iltavuoron jälkeen kotona iskee suoranainen ahdistus; annoinko varmasti lääkkeet oikein, pistinkö injektion oikein, töppäsinkö jossakin "hengenvaarallisesti" tai jotakin muuta tällaista. Iskee järkyttävä epävarmuus, vaikka tekemisen hetkellä on ihan varma osaamisestaan...
Onko tämä yleistä, että huolehtii asiakkaistaan vielä kotonakin? Minä ainakin kannan sinne työasiat repulla matkassa! Pitäskö ihan oikeasti opiskellakin jollekin muulle alalle?
Minä rakastan tätä hoitotyötä, enkä kyllä muuta haluaisi tehdäkään, mutta miten tästä asioiden kotiin raahaamisesta pääsee eroon? Ja tästä epävarmuuden tunteesta, joka joskus iskee tosi inhottavasti. Hyvä, etten lähe työmaalle yöllä kattomaan, että kaikki on ok!
Kyse ei ole siis siitä, että tekisin jotakin sellaista, johon en ole saanut koulutusta tai jota en ole aiemmin tehnyt. Kaikkia asioita, joita työssäni teen, olen opiskellut koulun penkillä ja tehnyt niitä myös käytännössä. Enkä ole edes ihan vasta valmistunut... Olen ajatellut, että onko tämä sitä, kun "vastuu painaa" vai mitä??...Onhan jollakulla muullakin sellaista, onhan...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaikuttaa siltä, että sinulla on vain huono itseluottamus.
En ole kotihoidossa, mutta vanhuksia hoidan minäkin.
Itsekin kelaan kotimatkalla, muistinko tehdä kaiken tarpeellisen. Joskus soittaa pirautan yökölle iltavuoron jälkeen, tai iltahoitsulle aamuvuoron jälkeen, jos jotain unohdin.
En kuitenkaan soita, että unohdin laittaa Elville huoneessa 2. sukat jalkaan tms. vaan jos jonkun tärkeän lääkkeen tms. unohdin. Unohduksia sattuu, kun on niin paljon muistettavaa, ja potilaat ja hoitotoimenpiteet ovat vaihtuvia.
tarkistaminen on vastuuntuntoa, ja ammatillista omaatuntoa. Paljon niitä hälläväliä-kunhansaanpalkkani -tyyppejä hoitajina, ja muissa ammateissa. Vastuuntuntoisia hoitajia hoitoala kaipaa.