Niin, jos erotaan avioliitosta niin tuleeko automaattisesti yhteishuoltajuus? Ja saanko kuitenkin äitinä asua lapsen kanssa vai miten se järjestyy? Olisin muuttamassa lapsen kanssa toiselle puolelle suomea, joten miten lapsi sitten tapaa isäänsä? 1-vuotiasta ei tosiaan voi lähettää viikonloppumatkalle 700 km:n päähän... Ja voiko lapsen isä kieltää jotenkin oikeuden päätöksellä tai muuten minun muuttoani jos ei halua asua lapsestaan kaukana?
Miten tällaisessa tapauksessa?
tehdään
141489
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
huoltajaksi,ei aina välttämättä äiti.Lapsen kannalta tapaamismatkat kannattaa ajatella,jos lapsi 2 kertaa kuukaudessakin matkustaa tuollaisen matkan.
Saattaa olla että teidän tapauksessa parempi jos lapsi jää isälle jos aiot muuttaa niin kauas kaikesta tutusta. Yhteishuoltajuus on molemmilla automaattisesti. Oikeudessa molemmat vanhemmat tasavertaisia eli ei ole ollenkaan itsestäänselvyys nykyään että lapset jää äidille.
Lapsi ei automaattisesti jää äidille, toki jos pääsette niin sopimukseen. Jos tulee erimielisyyttä niin tehdään olosuhdeselvitys sosiaaliviranomaisten toimesta ja näin selvitetään kumpi olisi sopivampi siis ei niinkään parempi. Molemmat voivat olla ihan hyviä...Ja asiaan vaikuttaa jonkinverran (riippuu tapauksesta), miten vallitsevat olosuhteet muuttuvat ja onko kuitenkin parempi, että olosuhteet joihin lapsi on tottunut lapsen kehityksen kannalta parempi.
Nykyään avioerossa pyritään mahdollisimman usein yhteishuoltoon. Toki vanhemmat voivat sopia yksinhuoltajuudestakin ja sitä voi perustellusti hakea oikeuden kauttakin. Toki vaikeaa nykyään. Periaatteessa lapsen etävanhemman "lupa" tarvitaan lapsen kotipaikkamuuttoon, mutta Suomen rajojen sisällä muuttoa ei etä voi estää. Ja aina vakuuttavampaa, jos muuton syy on paluu kotiseudulle turvaverkkojen lähelle taikka työn perässä. Toki kauas muutto voi vaikeuttaa lapsen huoltajuusriidassa omia mahdollisuuksia (mutta yksivuotiaalla....eipä kannata ennustaa).
Tapaamiset on pystyttävä sopimaan jotenkin ihan niinkuin elatuskin. Tuolla etäisyydellä noin pienen lapsen kanssa todennäköisesti jonkinlainen kaksiviikkoa suuntaansa olisi järkevää, mutta koulun alkamisen jälkeenhän se ei onnistu. Matkoista tulee myös kustannuksia, jotka lähtökohtaisesti kuuluvat elatukseen ja puolitetaan. Toki siihenkin voidaan sopimuksia tehdä millaisia vain, eikä muuttaja ole vahvoilla tässä asiassa, vaikka ei olekaan moraalisia velvoitteita puoleen jos toiseen.
Parasta yrittää mahdollisimman pitkälle pystyä sopimaan ja miettimään muuttoa lapsen kannalta - siis onko muutto lähinnä "omaa mukavuuttasi".
... on se tilanne, että olen muuttanut pari vuotta sitten omalta kotipaikkakunnaltani miehen takia 600 km:n päähän ja nyt avioeron myötä toki haluaisin muuttaa takaisin sukulaisteni, ystävieni, turvaverkkoni, opiskelupaikkani ja mahdollisen työpaikkani perään. Täällä uudella paikkakunnalla minulla ei ole töitä, kavereita eikä sukua joten elämä olisi yksin lapsen kanssa mahdotonta! Kyllä se kaipuu omille juurille on ollut pari vuotta niin valtava etten voisi tänne kuvitellakkaan jääväni. Lasta en kuitenkaan jätä isälle, enkä kyllä ymmärrä miten olosuhteet lapsen kannalta olisivat paremmat isän luona?! Minun kanssanihan lapsi on kotona koko elinikänsä ollut ja uusia puistokavereita lapsi varmaan saa mistä vaan...
Tietysti noin pieni lapsi on enemmän ollut äitiyslomalla olleen äitinsä hoidossa. Lapsen isä yleensä/todennäköisesti on itse sitä mieltä, että lapsen on hyvä olla hänenkin kanssa. Ja silloin ristiriita on valmis.
Kerroin tuossa aikaisemmin YLEISTÄ käytäntöä ja näkökulmia asiaan. Enkä vieläkään halua mitenkään moralisoida sinun ratkaisujasi taikka perustelujasi vaan kertoa, miten asia KÄYTÄNNÖSSÄ yleensä katsotaan:
- isä on vahvoilla vallitsevien olosuhteiden puolesta
- äiti on vahvoilla lapsen hoidon kannalta varsinkin kun lapsenne noin pieni
- isä voi esittää muuttoa asioiden vaikeuttamisena taikka peräti kiusantekona ja lapsen tahallisena vieroittamisena (se onko niillä pohjaa jää "näyttöjen" varaan)
- tapaamisasiat on jokatapauksessa pystyttävä sopimaan ja järjestämään, etkä varmasti halua, että sinä olet se joka niitä "vaikeuttaa" toimillasi (=muutto ym)
- mieti tarkkaan miten ilmaiset asian "kaipuu omille juurille on valtava", sen voi ymmärtää riitatilanteessa itsekkäänä toimintana lapsen etua vastaan. Toki äiti on "parempi" ja vahvempi äiti, jos turvaverkot ja ympäristö ovat omaa valintaa. Kaksiteräinen miekka...
Se olosuhdeselvitys on ihan hyvä asia, jossa kumpikin saa tuoda omia näkemyksiä ja ratkaisumalleja esille. Olosuhdeselvitys EI ole päätös vaan päätöksenteon apuväline, jonka ovat puolueettomat asiantuntijat tehneet. Jos että pääse asioissa yhteistuumin ratkaisuun, tulee huoltajuuden (sekä lapsen asuinpaikan, lähihuoltajan että yhteis/yksinhuoltoratkaisun) ratkaisemaan oikeus, joka tekee sen "tunteettomasti" ja olemassaolevien todisteiden/asiakirjojen pohjalta. Oikeus on puolueeton ratkaisija.
Siksi neuvoisin sekä henk.koht. kokemuksesta että ammattini puolesta sinua olemaan rauhallinen ja neuvotteluhalukas. Asenne "lastani en isälle jätä" - ei aina ole positiivisen huoltajan rakentava kommentti. Vaikka totta olisikin
Mä kyllä suosittelisin, että hoidatte avioeron ensin huoltajuus ym. asioineen ekaksi kuntoon etkä vielä muuta minekään. Kun tilanne alkaa selkiintymään ja vakiintumaan, niin sitten miettiä sitä muuttoa uudelleen. Se on tosi rankkaan samaan aikaan tehdä isoja henkisiä ratkaisuja elämässään ja muuttoa siinä samalla. Lisäksi näkisitte, että miten tapaamset muutenkin alkaa sujuman ja että miten lapsi sopeutuu tilanteeseen ylipäätään, että on kaksi kotia.
suhde äitiinsä eikä ympäristöönsä. Kyllä on täysin perusteltua että muutat takaisin sinne missä lapsella on paljon sukua, sinulla turvaverkko ja duunia. Vain idiootti jäisi rahattomana hengailemaan miehen asuinpaikkakunnalle. Keskustele miehesi kanssa ja voi olla ettei hän edes haluaisi että lapsi jäisi hänelle. Myös mies voi muuttaa lähemmäksi teitä sitten tulevaisuudessa.
...niin. Näin minustakin tuntuisi. Ainakin nyt täällä kaukana "kotoa" vietetyt vuodet ovat olleet yhtä helvettiä ja luulisin, ettei se siitä helpotu vaikka erilleen muutetaan jos joudun tänne kauas jäämään vaan sen takia että lapsi asuu lähellä isäänsä/äitiänsä. Nimenomaan, lapsen isä voi halutessaan muuttaa myös lähemmäksi meitä jos haluaa omasta ystäväpiiristään ja sukulaisistaan "luopua", jota en usko... Tilanne siis yhtä hankala molemmin puolin ja kaikista eniten tässä harmittaa se, että mentiin ikinä naimisiin, muuten ei tällaisia ongelmia olisi laisinkaan, tyhmyydestä näemmä rankaistaan aina...
Tuntuu tosi ahdistavalta koko ajatus, että minut pakotettaisiin jäämään tänne vieraalle maalle. Kuitenkin tuttavissani on äitejä jotka ovat muuttaneet työn tai opiskelun perässä toisille paikkakunnille ja isät jääneet muualle enkä ole ikinä ajatellut että se ei olisi sopivaa. Ajattelin lähinnä ongelmia ja ylimääräistä järjestelyä tulevan tapaamisista mutta että lapsi jätetään isälle vain sen takia että äiti haluaa muuttaa pois paikkakunnalta... Järkyttävää!!
Kyllä äidin nyt vaan on hyväksyttävä se TOSIasia, että hän EI omista lastaan. Isä voi olla ihan yhtä hyvä huoltaja lapselle ja jos äidin "asenne" on kovinkin asioita hankaloittava, voi olla parempikin, että turvallisuutta ja ´pysyvyyttä edustava isä on parempi
miten sun mielestä isä on lapselle yhtään sen pysyvämpi ja paremmin turvallisuutta edustava huoltaja kuin äiti?? Ainakin meidän tilanteessa isä on opiskelija ja tekee 3-vuoro-duunia joten aika lapsen kanssa jää tosi vähille. Mummo on olemassa 200 km:n päässä joten käytännössä lapsen jättäminen isän hoiviin merkitsee sen jättämistä mummolle, ja parin tunnin ajomatkoja päivittäin. Ja tämä kuvioko on sun mielestä parempi kuin se, että lapsi muuttaa äitinsä kanssa kauemmas isästä mutta normaalin päivätyön, tukiverkon ja toimeentulon äärelle!? Ja onko sellainen äiti sun mielestä jotenkin turvallisempi vaihtoehto huoltajaksi, joka asuu pakotettuna samassa kaupungissa kuin ex, ilman töitä, ystäviä, rahaa...?
Mä en muutenkaan ymmärrä millä perusteella katsotaan, kumpi on lapselle sopivampi huoltaja?! Tilipussin, asunnon koon vai minkä... Olen ajatellut, että mulla nyt olisi oikeuksia/mahdollisuuksia toimia lapsen lähinä kun kerran olen kypsä aikuinen ilman ongelmia ja sentään lapsen kantanut, synnyttänyt ja hoitanut kotona hyvillä mielin...
Niin,
ja eikös sitten ne tapaamiseen liittyvät matkakulut tule ehkäpä jatkossa puoliksi maksettaviksi - lennot 700 km , 2* kk , 150 e per kerta =300 e/kk - eli kuluja lähille myös 150 e/kuussa - joka sitten vähennellään elareista ?
Siis näin pahimmillaan ?
Voinee sopia muutenkin ..
- p & masuvauva RV 29
eihän elari ole kaikilla edes 150€/kk. Siitä tulisi todella kuluja jos ensin menisi elari matkoihin ja siihen pitäisi vielä pistää lisääkin. Mites se lapsen muun elämisen "jakaminen" toteutuisi? Lähi maksaisi sen yksin... vaikka niinhän se lähestulkoon yleensä meneekin.
... mitähän tarkoitit tuolla viestillä noista matkakuluista, en ainakaan minä ihan ymmärtänyt? Siis miten asiat sovitaan jos tuo välimatka vaan on fakta? Ymmärsin, että ap:llä on 1-vuotias lapsi, ei kai sen ikäinen nyt yksinään mihinkään matkusta joten lennot kaks kertaa kuussa edes takas tulee tosi paljon kalliimmaks kun 150e/kerta... Mun mielestä lentäminen on pois laskuista ja muutenkin säännölliset joka toinen viikonloppu-tapaamiset toiselle puolelle suomea turhan rankkoja lapselle.
Eli toki,
pieni lapsi ei moiseen joudu.
Mutta myöhemmin jotakuinkin näin , itseasiassa suora esimerkki uudesta elatusmaksuohjesäännöstä blaablaa dokusta verkosta.
Ja totta - rahasumma 300/2/kk ei välttämättä edes riitä lentomatkoihin.
Ja toki sopimuksista kiinni.
Jouduinpa tän itse vaan jo miettimään myös syntymättömän lapseni kannalta.
Ja ei ole reilua ei - jos lähi eli vaikka minä maksan kaikki muut viulut, niin eipä ole reilua pulittaa vielä noita lentomatkojakin .
Pointtina vaan , että kannattaa väistää tämä sudenkuoppa - mikä nyt kenenkin kannalta on edullista. Mun kannalta se , etten taida suostua enää tuota rahoittamaan - ap:n osalta asia voi olla toisin.
Mutta pitkämatkalaiselle matkakulut nousee aika isoiksi...