Kaverista...

Koulussa olin ollut aika kauankin törkeä yhdelle kaverilleni (diskriminoin ja olin kuin en olisi kuullutkaan häntä). No kyllä siinä sitten itse paljon myöhemmin tajusin millainen ääliö olen (taisin vain olla todella kateellinen hänelle, nyt kun tarkemmin ajattelee), ja pyysin anteeksi ja sainkin anteeksi. Nyt olen koko loman murehtinut tätä, nimittäin olenkohan arvoinen ollakseni hänen kaverinsa enään, kun noin ilkeäkin olin? On nyt todella huono omatunto, ja kun koulu alkaa, olisiko järkevämpi vaihtoehto sanoa hänelle, että menee niitten muitten kavereittensa kanssa, ettei minua tarvitse kestää? Vai voiko sitä vaan olla kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja olla kuin ennen, ennen idioottimaisuuttani...? Äh, tämän kirjoittamisessa ei ole kai mitään järkeä, mutta pakko purkautua jonnekkin...
2469
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Veikkaan etä saisit siitä aika hyvän kaverin jos jaksat/haluat yrittää. Ei sillä ilkeydellä o väliä jos kaveri kerran on jo anteeksi antanu... Turhaan murehdit...

Äänestä

Tuosta ilkeilystäsi voi olla seurauksia, kuten se ettei ystävyytenne palaa välttämättä koskaan ennalleen sellaiseksi kuin se oli joskus.. Kuten minulle ja parhaalle kaverilleni kävi, olimme vuoden riidoissa ja vaikka nyt olemme sopineet, niin emme me ole enää parhaita ystäviä.. Hieman surullista.

Mutta hyviä ystäviä me silti ollaan ja luulen että niin teistäkin voi tulla, jos molemmat sitä haluaa. :)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Miyv91. kirjoitti:

Koulussa olin ollut aika kauankin törkeä yhdelle kaverilleni (diskriminoin ja olin kuin en olisi kuullutkaan häntä). No kyllä siinä sitten itse paljon myöhemmin tajusin millainen ääliö olen (taisin vain olla todella kateellinen hänelle, nyt kun tarkemmin ajattelee), ja pyysin anteeksi ja sainkin anteeksi. Nyt olen koko loman murehtinut tätä, nimittäin olenkohan arvoinen ollakseni hänen kaverinsa enään, kun noin ilkeäkin olin? On nyt todella huono omatunto, ja kun koulu alkaa, olisiko järkevämpi vaihtoehto sanoa hänelle, että menee niitten muitten kavereittensa kanssa, ettei minua tarvitse kestää? Vai voiko sitä vaan olla kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja olla kuin ennen, ennen idioottimaisuuttani...? Äh, tämän kirjoittamisessa ei ole kai mitään järkeä, mutta pakko purkautua jonnekkin...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu