Aiheesta on puhuttu tällä palstalla, mutta halusin aloittaa uuden keskustelun ja toivon asiallisia vastauksia sen oparaation käyneiltä. Mulle kun kaikki asiat eivät vielä ole selviä ja teiltä kokeneilta saan parhaimmat vastaukset.
Olen monen vuoden "rättirumban", erittäin runsaiden vuotojen, epäonnistuneen lämpöpallonhoidon ym. jälkeen menossa kohta kohdun poistoon, siis pääsen - en joudu. Joutunut olen monta kertaa päivystyspolille runsaiden vuotojen takia, kun ei vuotoa ehkäisevät lääkkeetkään aina auttaneet. Puhumattakaan jatkuvasta huonosta hb:sta ja väsymyksestä.
Vaihtarioireet ovat alkaneet, lähinnä unettomus, itku, epätoivo, masennus, mielialan vaihtelut "sekopäisyyteen asti" ym. Nyt minulla kuitenkin on epäselvää, kun olen masentuneisuuteen taipuvainen, että mitä pelkkä estrogeenihoito antaa sen jälkeen? Auttaako asiaa? Eikö se keltarauhashormoni juuri "pahenna" masentuneisuutta ja mielialavaihteluja? Jokainenhan meistä tietenkin on oma yksilö ja toiselle auttavat toiset lääkkeet ja hoidot. Söin yhden kk:n yhdistelmähoitoa (jossa myös keltaruhashorm.), joka ei sopinut minulle ollenkaan. Ystävälleni tehtiin poisto 2 kk sitten ja tyytyväinen on ollut. Mutta siitä on niin vähän aikaa eikä vaihtarit vielä kunnolla alkaneet.
Joten te viisaamaat, antaisitteko neuvoja elämästä poiston jälkeen? Enää 2 vk, niin se on ohi, olen onnellinen ja täysin valmis siihen, mutta hirvittää kuitenkin, en "kestä" odotusta :) Kiitos jo etukäteen neuvoista!
Olen monen vuoden "rättirumban", erittäin runsaiden vuotojen, epäonnistuneen lämpöpallonhoidon ym. jälkeen menossa kohta kohdun poistoon, siis pääsen - en joudu. Joutunut olen monta kertaa päivystyspolille runsaiden vuotojen takia, kun ei vuotoa ehkäisevät lääkkeetkään aina auttaneet. Puhumattakaan jatkuvasta huonosta hb:sta ja väsymyksestä.
Vaihtarioireet ovat alkaneet, lähinnä unettomus, itku, epätoivo, masennus, mielialan vaihtelut "sekopäisyyteen asti" ym. Nyt minulla kuitenkin on epäselvää, kun olen masentuneisuuteen taipuvainen, että mitä pelkkä estrogeenihoito antaa sen jälkeen? Auttaako asiaa? Eikö se keltarauhashormoni juuri "pahenna" masentuneisuutta ja mielialavaihteluja? Jokainenhan meistä tietenkin on oma yksilö ja toiselle auttavat toiset lääkkeet ja hoidot. Söin yhden kk:n yhdistelmähoitoa (jossa myös keltaruhashorm.), joka ei sopinut minulle ollenkaan. Ystävälleni tehtiin poisto 2 kk sitten ja tyytyväinen on ollut. Mutta siitä on niin vähän aikaa eikä vaihtarit vielä kunnolla alkaneet.
Joten te viisaamaat, antaisitteko neuvoja elämästä poiston jälkeen? Enää 2 vk, niin se on ohi, olen onnellinen ja täysin valmis siihen, mutta hirvittää kuitenkin, en "kestä" odotusta :) Kiitos jo etukäteen neuvoista!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minulta poistettiin kohtu 3 vuotta sitten 41-vuotiaana. Olin monta vuotta kärsinyt laskeumaoireista, eniten rekto- ja kystocelestä, mutta kohtukin oli laskeutunut, ei kuitenkaan tullut kokonaan ulos. Kerran olin muulla käynnillä toistuvien papa II:n vuoksi gynekologilla ja samalla satuin mainitsemaan kohdunpoistosta, kun oli muitakin vaivoja (hpv-dna ja vihreää vuotoa kohdunkaulasta). Miesgynekologi Jorvissa melkein samassa silmänräpäyksessä kirjoitti lähetteen leikkaukseen kertomatta ja pohtimatta ongelmiani sen tarkemmin. Vuosi minulla oli aikaa miettiä ja peruuttaakin aika, mutta olin kärsinyt oireista jo pitkään ja luulin leikkauksen tuovan helpotuksen oireisiin. Hormoonitoiminnan piti kuulemma jatkua ihan normaalina. Kerroin asiasta sitten seuraavalla käynnilläni omalle gynekologille, ja hänkin sitten vaan totesi, että ei hänellä ole sitä mitään vastaan sen sijaan, että olisi pohtinut asiaa/käynyt läpi asioita tarkemmin. Hänkin sanoi, että hormoonitoiminta jaktuisi ennallaan. Se varmaan olikin se avainsana silloin!?
Vuoden päästä tuli kutsu leikkaukseen, mutta ennen sitä lääkärikäynti. Sama miesgynekologi oli paikalla ja kun kerroin olevani jo vähän katumapäällä, niin sanoi, että mukamas portio olisi ihan lähellä introitusta ja eroosiota olisi näkyvillä. Todellisuudessa kohtuni oli varmaan vasta vähän vaginan puolessavälissä ja silloinhan ei olisi tarvinnut poistaa koko kohtua, vaan olisi voinut tehdä ns. Manchesterin leikkauksen. Sanoi kuitenkin suosittelevansa kohdunpoistoa, koska joskus se olisi kuitenkin minulla edessä. En osannut sitten sillä hetkellä omilla aivoillani tarpeeksi ajatella, vaan luotin sokeasti lääkäriin. Tälläkään käynnillä lääkäri ei pahemmin syventynyt asiaan paremmin, että olisi käynyt vielä tarkasti läpi asiat ja varmistanut, että todella olen valmis leikkaukseen.
Viikon päästä tuli leikkaus ja silloinkin vähän vielä epäröin, mutta kohtu kuitenkin poistettiin. Alkuun olin erittäin tyytyväinen, kun paikat tuntuivat kireältä ja pitkästä aikaa "normaalilta". Kuukausien kuluttua kuitenkin jotakin alkoi tapahtua. Rupesin jotenkin "vanhettumaan/veltostumaan" kasvoiltani ja "mummohiki" alkoi haista. Olin lisäksi väsyneempi ja muistikin tuntui takkuilevan. Sitten keväällä tunnuin piristyvänikin, mutta jotenkin en ollut enää sama tarmokas ja aikaansaapa ihminen kuin ennen, vaikka jaksoinkin toimi melko "normaalisti". Katsellessani valokuvia ennen ja jälkeen leikkauksen, huomasin selvästi jotenkin vanhentuneeni. Niveliäkin rupesi särkemään enemmän ja muisti takkuili edelleen. Huomasin hikoilevani enemmän, jos jouduin esim. juoksemaan kiireellä bussille.
Nyt tänä keväänä sitten uusituivat kysto- ja rektocele ummetuksen seurauksena ja varmaan emättimen pohjakin on laskeutunut jonkin verran. Ja kaikkein pahinta mitä vähiten vielä osasin odottaa, alkoivat kuumat aallot tänä kesänä lomani aikana. Vaihdenvuodet siis mitä todennäköisimmin alkaneet "ennenaikaisesti", koska kaikilla siskoillani vv:t alkaneet vasta päälle 50 v. Lisäksi mieliala hyppii, olen masentunut ja itkuinen ja kärsin unettomuudesta. Vielä en ole käynyt lääkärissä, mutta olen menossa. Kyllä harmittaa.... Olen tällä hetkellä täysin masentunut, koska tavallaan kohtuani ei olisi tarvinnut poistaa, vaan sen olisi voinut vaan kiristää näin kun jälkikäteen olen lukenut eri artikkeleista ym. Mielestäni lääkärin olisi pitänyt esittää se vaihtoehto, koska enhän itse tavallaan osannut sellaista vaatia. Nyt sitten tosiasia tällä hetkellä on se, että kohdunpoiston seurauksena sain ennenaikaiset vv:t. (Huom! vielä viime keväänä FSH oli 4.5 eli normaali ja sitten näin yhdessä vuodessa munasarjatoiminta huononi näin paljon).
Vaikka lääkärit mitä sanoisivat, että munasarjatoiminta/hormoonit säilyvät ennallaan, koska kohdulla ei ole hormonaalista funktiota, niin se on täysin puppua. Munasarjathan ovat kiinni kohdussa ja saavat näin ollen verenkierron sitä kautta ja hormonaalinen vuorovaikutus kulkee sitä kautta kuukautiskierron aikana, niin kai se on sanomattakin selvää, että "informaatio" katkeaa ja se heikentää munasarjojen toimintaa. Eikähän se yksistään riitä, että munasolu irtoaa, koska sehän kulkeutuu sitten vaan vapaaseen vatsaonteloon kohdun poiston jälkeen eikä näin ollen pääse toimimaan normaalisti, niin kuin se tekisi kohtuun mennessään.
Ihmisethän ovat yksilöllisiä ja toisillahan vaihdevuodet voivat tulla ihan normaaliin aikaan (50 v), vaikka kohtu olisi poistettu, mutta se on varmaa, että kohdun poistolla on vaikutusta naisen koko hormoonitilanteeseen heikentävästi.
Toivottovasti tästä kokemuksesta on apua niille, jotka vasta suunnittelevat kyseistä toimenpidettä, koska todellakin kannattaa harkita tarkkaan, ettei tule turhia kohdunpoistoja. Ei kannata uskoa kaikkia lääkäreitä, vaan kannattaa vaikka konsultoida useampaa ja mieluiten naisgynekologeja - heidänhän pitäisi tietää minkälaista on olla nainen ja miten hormoonit meihin vaikuttaa. Mies ei sitä taatusti voi tietää, vaikka olisikin alan asiantuntija.
Eri asia on sitten, jos vaihdevuodet ovat jo alkaneet, niin silloinhan hormonaalisesti ei ole merkitystä. Yksi asia kuitenkin kannaattaa vielä muistaa, että, kun kohtu toimii tavallaan emättinen jatkeena "kattona", niin kun se poistetaan, ei emättinen pohja ole enää niin tukeva. Ainakin omalla kohdallani en ole voinut enää poiston jälkeen nostella mitään painavampia juttuja, koska heti tuntuu ja varsinkin nyt, kun laskeumat uusiutuivat (nekin varmaan nyt estrogeenin puutteen vuoksi). Sitten kannattaa miettiä myös seksin osuus; emätin on poiston jälkeen kuivempi ja joutuu käyttämään liukasteita ehkä enemmän.
Jokainen siis tekee itse päätöksen, mutta harkitkaa ja punnitkaa asioita ja vaihtoehtoja tarkasti ja ennen kaikkea puolustakaa omaa kehoanne, jos vähänkin tuntuu epävarmalta, älkääkä antako lääkärin auktoriteetin vaikuttaa teihin niin voimakkaasti, jos itse tunnette/olette asiasta vähänkin eri mieltä. Ja sitäpaitsi kannattaa miettiä asiaa pitkälle tulevaisuuteen, miten se mahtaa vaikuttaa. Alkuun voikin olla erittäin tyytyväinen, niin kuin minäkin, mutta pitkäaikaisvaikutuksista vuosien päästä ym. ei paljoa puhuta.
Hyvää jatkoa kaikille asian kanssa painiskeleville!!!
Olen ilman kohtua melkein puolivuotta ja kaduttaa heti ensimmäisestä päivästä. Menin lääkärin selkäkipuen takia ja se voivotelleen kirjoitti heti lähetteen kohdunpoistoon perusteena kaksi isoa myoomaa! Olin jotenkin niin sokeerattu koko jutulla, etten osannut edes vastustaa, vain lähdin vastaanotolta itkien, näislääkäri muuten oli kyseessä. Olin kuin lumottu leikkausta odottaessa enkä osannut edes käydä toisella lääkärillä eikä sen kummempaa etsiä tietoa, olin kai vain lamaantunut koko jutusta. Kukaan ei puhunut mistään mahdollisista komplikaatioista, tuli selläinen tunne, että nopeasti vain päiväjärjestyksestä pois, kohdun poistohan on HALVIN hoitomuoto gynekoloogiselle potilaalle. Kaiken lisäksi leikkauksen jälkeen selvisi että kohtu oli terve ja sen ulkopuolella oli yksi iso myooma! Kohdun poiston jälkeen voin erittäin huonosti, lähinnä hengisesti ja mukana kärsii koko perhe. Hikoilukohtauksia on tullut nyt kesällä ja iho on ohentunut, samalla mennyt seksihalut. olen vähän päälle 40v.
Radikaalileikkaus alle nelikymppisenä, eli vaikean sairauden vuoksi. En ole katunut. Elämänlaatu on parantunut, kun jatkuvat tiputteluvuodot (tulvat) ja kipuilut on ohi. Leikkauksen jälkeen sain asiallista tietoa ja 3 eri reseptiä vaihdevuosi oireisiin. ( Hormoonikorvaushoidolla kyllä pystytään vaikuttamaan vv-oireisiin. )
Seksielämä on parantunut, hormoonit lisäävät haluja, pitävät paikat liukkaina ja jatkuvat "rättikset" on ohi.
Liikuntaa voin harrastaa kuten ennenkin.
Varmaan tuo hb:n nousu on vaikuttanut; olen pirteämpi ja energisempi.
Pätevä lääkäri kyllä osaa neuvoa sopivan korvaushoidon. ( Niitä kuitenkin pitää kokeilla, ennen kuin sinulle sopiva löytyy ).
Haittapuolena vielä mielialan muutokset ja painon nousu. ( Täytyy kyllä myöntää, että ruokakin maistuu paremmalle, kun ei tarvitse pelätä vatsakramppeja). Uskoisin tuon mielialankin tästä muuttuvan, kunhan saan hormoonit kohdalleen.
Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin ; )
Multa poistettiin kohtu vajaa neljä vuotta sitten synnytyksen yhteydessä. Kuopuksen synnytys käynnistettiin 2 viikkoa lasketun ajan jälkeen ja käynnistyksellä saattoi olla vaikutusta siihen, että kohtuni repesi alatiesynnyksessä, vaikka vauva oli normaalikokoinen (vajaa 3,5kg). Leikkaussalissa sisuskalujani paikattiin neljän tunnin ajan ja verenhukan tyrehdyttämiseksi lääkärit kokivat tarpeelliseksi kohdunpoiston. Verenvuodon takia sain 14(!) pussia punasoluja.
Toipuminen tästä kaikesta oli kuitenkin nopeaa. 1,5 vrk olin teho-osastolla tarkkailussa ja liikuntakiellossa. Synnyttäneiden osastolla olin 3 vrk toipumassa, kunnes kotiuduimme vauvan ollessa 4,5 vrk ikäinen.
Minähän en saanut itse vaikuttaa kohdunpoistooni, mutta olen näin jälkikäteen tyytyväinen. Kuukautiset ovat kohdaltani historiaa, ehkäisystä ei tarvitse enää huolehtia ja kuukautiskivut ovat poissa.
Vaihdevuosioireita ei ole vielä ollut ja ikäni tällä hetkellä vajaat 40 v. Mitään hormooneja en syö.
Mulle kanssa yritettiin sitä lämpöpallohoitoa, mutta yksi myooma oli jotenkin niin oudosti, ettei se tehonnut. Enkä epäröinyt yhtään. Oli tosi ihanaa päästä niistä yövaipoista, jatkuvasta työtuolin tarkkailusta vuotopäivinä, ynnä muusta, kaikki te joille runsaat hyytymälliset kuukautiset on tuttuja, tiedätte kyllä mistä puhun. Tämä leikkaus tehtiin siis v. 2000 avoleikkauksena (onkohan se oikea termikään). Todellakin elämänlaatu korjaantui muutamaksi vuodeksi. Kunnes sairastuin rintasyöpään, joten minä en saa mitään hormooneja tietenkään, vaan antihormooneja. Mutta silloin leikkauksen jälkeen mulle jäi munasarjat, joten en saanut vielä silloin vaihdevuosioireita. Mutta nyt sitten tämän syöpälääkityksen mukana sitäkin kamalammat...=(
Minä kärsin reilut 2 vuotta runsaista ja lähes jatkuvista vuodoista, kokeiltiin hormonikierukkaa ja lämpöpallohoitoa eikä niistä ollut apua. Viime vuonna poistettiin kohtu enkä ole päivääkään katunut. Viime keväänä alkoivat vv-oireet, kuumat aallot, yövalvomiset, mielialan vaihtelut ym. Nyt olen 3 viikkoa käyttänyt estrogeenilääkitystä ja elämä on ihanaa, ei hikoilua eikä jatkuvia mielialan vaihteluita. Minulla ainakin estrogeenilääkitys auttoi kovastikin juuri alakuloisuuteen ja itkuisuuteen sekä "raivokohtauksiin". Silloin kun minulla oli hormonikierukka, (sehän sisältää keltarauhashormonia,) olin ihan romuna henkisesti, itketti ja olin ihan maassa koko ajan. Mene vain luottavaisin mielin leikkaukseen, kyllä sinullekin varmasti apu löytyy vaivoihisi. Hyvää kesän jatkoa sinulle!
Kun en voi estrogeenia käyttää, tuntuu välillä että haluis huutaa ääneen kun hiki alkaa valuun silmien alta, pumppu hakkaa ja naama punottaa ja on vaikka palaverissa sihteerinä. Kuuntele siinä sitten keskittyneesti vaikka raivo valtaa mielen ja tekis mieli juosta pihalle viilentyyn....onneksi mä sentään nukun öisin mutta se johtuu ehkä mielialalääkkeestä. Joka sekään ei auta täysin noihin ahdistuksiin.
Henkisesti olet jo valmistautunut leikkaukseen ja hyvä niin että siihen sinulla on ollut mahdollisuus.Silloin kun tuntuu että elämä on pelkkää "rättirumbaa",tarttuu kaikkiin mahdollisiin oljenkorsiin ja myöhemmin voi tulla tehtyyn asiaan katumus.
Mielestäni sinun kohdalla voisin päätyä samaan ratkaisuun.Ei ole enää menetettävää, jos vaihdevuosioireetkin ovat ehkä jo alkaneet.Vinkkinä haluaisin antaa että kohdunpoiston jälkeen pidä kunnostasi huolta.Ylipaino ei tee hyvää.Huolehdi lantionpohjalihasten kunnosta vieläkin paremmin ettei virtsankarkailuja olisi.Kuivuutta alapäässä voi ilmetä.Siihen helpostusta saa paikallishoidosta.Myös haluttomuutta seksiin voi olla.Auttaisiko estrogeenihoito?Tässä muutamia asioita,joita on ilmennyt kohdunpoiston jälkeen.Mutta tärkein asia on että itse olet sinut asian kanssa.Tsemppiä sinulle ja jaksamisiin.
Minulta poistettiin kohtu 46-vuotiaana, syynä 1 suuri myooma kohdussa ja muutama pienempi kasvain. Lääkärini oli ehdottanut poistoa jo aiemmin suurten vuotojen takia, mutta vetkuttelin asiassa, koska henkisesti en ollut valmis operaatioon. Vetkuttelin liian kauan, sillä alunperin alateitse aiottu leikkaus jouduttiin tekemään vatsapeitteiden läpi, koska kasvain oli jo niin suuri. Toipuminen vei näin pidemmän ajan. En ole katunut leikkausta, koska tapauksessani ei muutakaan vaihtoehtoa ole ollut. Munasarjat minulla säilytettiin leikkauksessa.
Täällä on pohdittu kohdunpoiston yhteyttä vaihdevuosioireisiin. Kohdallani mitään yhteyttä ei ole ollut, sillä vasta nyt (olen nyt 53-v) oireet ovat alkaneet ja nyt juuri aloitin estrogeenihoidon. Olen ollut tosi tyytyväinen kohdun poistoon, koska tässä välillä elin monta tyytyväistä vuotta ilman vuotoja ja mitään oireita. En uskalla neuvoa ketään, mutta uskon, että asiat ovat hyvin henkilökohtaisia. Mutta toivotan kaikkea hyvää ja uskoa jatkoon. Kaikkien kohdalla poisto ei siis johda vaihdevuosiin, ei ainakaan omalla kohdallani.