Heips!
Millaiset mahdollisuudet vaikeavammaisella on muuttaa kirjoja maalaiskylästä kaupunkiin?
Kai vammaisilla on oikeus päättää, missä haluaa asua?
Millaiset mahdollisuudet vaikeavammaisella on muuttaa kirjoja maalaiskylästä kaupunkiin?
Kai vammaisilla on oikeus päättää, missä haluaa asua?
Vastaukset 11
Vanhimmat
varsinkin jos on täppiä ostaa omistusasunto tai yksityiseltä vuokrata, ei kun muuttamaan ja tekemään osoitteenmuutoksen. Kenelläkään ei oo nokankoputtamista.
Sittehän sen vaikeampaa jos asumisesi/elämäsi tarvitsee jotain palveluasumisyksikköä ja maksusitoumuksia, silloinhan se homma ei oo ihan omissa käsissä.
mutta mitenkäs, jos kyöhällä maalaiskylällä ei ole varaa myöntää vammaiselle kuuluvat vammaispalvelut? Onko sitten pakko alistua asumaan maalaiskylässä, joka nyt sattuu olemaan oma kotikunta, jossa ei ole paljon mitään, ei kunnon kauppoja, ei harrastusmahdollisuuksia...kaikki kaukana?
Inhottaa ajatella olevansa kallis asukki ja kotikunnan armoilla.
Eipä taida mikään kaupunki ''huolia'' vammaista, kun on kyse rahasta. :(
perustuslain mukaan kaikki suomen kansalaiset ja siten myös EU kansalaiset ovat yhdenvertaisia ja tasa-arvoisia lain edessä, jokaisella on oikeus valita asuinpaikkansa tuloon, vammaisuuteen ja alkuperään katsomatta... näin se menee.....
Mutta tosiaan... itse tiedän asioita seuranneena, että ulkopaikkakunnalta tulleella on kaikki kunnan palvelut helpommin saatavana kuin ns. kunnan alkuperäisellä asukkaalla.
Tottatosiaan tuo, että kun olis varaa muuttaa toiselle paikkakunnalle omaan asuntoon, niin palveluiden saaminen ja kartoittaminen olisi himpun helpompaa.
Tässä pointti parashankkeelle, että vammaispalvelut pois kunnilta KELAN päätettäviksi ja ohjattaviksi. Rahaa riittää... vastaava summa sitten pois kunnilta, niin vammaistenkin asiat alkaisi hoitumaan.
Se siitä yhdenvertaisuudesta, ku kunnalla menee huonosti koulujen ja julkisen rakentamisen takia, nii otetaan vammaisilta pois ja tiedetään ettei kukaa oo mitää saanutkaan.
....vammaispalveluja Kelalle, niillä on muutenkin jo liikaa kaikenlaisia etuuksia käsiteltävänään, eikä rahaa riitä sen enmpää kuin kunnillakaan. Samanlaiseen muutoksenhaku- ja valitusprosessiin olen joutunut niin Kelan kuin kunnankin kanssa, joten oli vastuu sitten kummalla instanssilla tahansa, tasa-arvoa ja toimivuutta se ei takaa! Lähinnä tyydyttävään tulokseen kai päästäisiin valtiorahoitteisilla vammaispalveluilla.
Olen lähes koko ikäni ollut vammainen ja muuttanut lukemattomia kertoja milloin minnekin kaupunkiin kysymättä keneltäkään lupaa.
Tarvitsee vain itse nähdä vaivaa etsiä vuokra-asunto
hankkia muuttoauto ja muuttoapua.
Sitten vaan teet muuttoilmoituksen eikä siinä ole kenelläkään nokan koputtamista.
Näin se on.
aikoinani opiskelujen perässä kaupunkiin..Ihan normaalisti tein osoitteen muutokset ja hain yleistä asumistukea kelalta.. Vaikka vaikeavammainen olenkin, niin onneksi pärjään ihan itsekseni enkä tarvitse kovin suurta apua.
Oletko ajatellut esim hakea asumaan esim. invalidiliiton palvelutaloihin? Niissä asuminen vastaa itsenäistä asumista. Jonojahan tiettyihin taloihin on ja sinun tulee käydä asumiskokeilu läpi. Mutta muutenkin voisit tilanteessasi ottaa yhteyttä vammaisjrjestöihin, jos sinulla on kysymyksiä. Sinua kyllä ohjataan ja neuvotaan vaikket olisi jäsen. Itsekin olen pienestä kylästä ja tuntui etten ikinä pääse pois, mutta kiitos invalidiliiton opastuksen, olen muuttamassa. Se on totta että kaupungit eivät innoissaan ota kirjoilleen vammaisia, mutta vaikka asunto olisi kaupungissa, kotikuntaa ei tarvitse vaihtaa, se vain ostaa palveluasumisen. Itselläni se järjestyy niin. Mutta asiantuntijat kyllä auttavat kun otat rohkeasti yhteyttä.
Toisekseen kunta ei voi vedota köyhyyteen, lain määräämien tukitoimien järjestämisessä, sillä kunnat ovat siihen velvoitetut.
Asiassa ei tietenkään ole mitään ongelmaa silloin jos pärjäät ilman avustajia, etkä ole sidoksissa kehenkään. Silloin voit muuttaa ihan kuten muutkin kuka tahansa. Kelalle sun muille riittää osoitteenmuutos, heille asuntosi sijainti on yksi ja sama.
http://www.invalidiliitto.fi
Yritin muuttaa Helsinkiin joitakin vuosia sitten yliopiston kesäloman aikana. Kaupunki jarrutti kaikin mahdollisin tavoin jotta homma kestää niin pitkään, etten halua enää uhrata seuraavaa lukukauttani asioiden järjestelemiseen, vaan jatkan opintojani taksilla lähikunnasta.
Aluksi sosiaalitoimiston ihminen suurinpiirtein löi luurin korvaan, kun yritin käydä jonkinlaista alustavaa keskustelua ennenkuin vaihdan kirjani. Loppujen lopuksi vaihtoehdoksi jäi se, että olin muodollisesti kirjoilla ystäväni luona ja todellisuudessa asuin vanhempieni luona sen ajan, mitä prosessi kesti. Lopulta se kyllä venyi niin pitkälle, että ehti koulut alkaa ja lopulta jouduin jättämään tehdyt päätökset käyttämättä, kun en olisi enää ehtinyt varsinaisesti muuttaa ajoissa...
ainakin on oikeus vammaisellakin päättää missä asuu..ois se kyllä todella perseestä jos vammainen laitetaan vastentahtoisesti johonki paikkaan jossa on valvojat ihan suunnilleen 24/7 (24 tuntia vuorokaudessa, 7 päivänä viikossa) roikkumassa perseen takana, ja kyyläämässä mitä teet, minne meet ja mistä tuut...kyllä oma vapaus kuuluu vammaisellekin
Olen cp-vammaisen miehen aviopuoliso. Hetken asuimme eräässä Invalidiliiton asumispalveluyksikössä, ja väittäisin, että ankeampaa asuinpaikkaa tuskin löytyy. Avustajilla oli aina kiire ja monilla oli tympeä asenne työhönsä ja asukkaisiin. Nyt tilanne on hyvä, asumme omistusasunnossa ja miehelläni on henkilökohtainen avustaja.
Mieheni on muuttanut pieneltä maalaispaikkakunnalta suureen kaupunkiin. Koska hän asui ns. laitoksessa, kirjat pysyivät alkuperäisessä kotikunnassa, joka vastasi kaikista maksuista. Vasta sitten, kun ostimme oman asunnon, hän sai muuttaa kirjansa vakinaiseen asuinkaupunkiinsa.
Omistusasuntoon muuttaessa alkuperäinen kotikunta on vastuussa muutostöiden rahoituksesta.
Kannattaa muistaa, että vuokra-asuntoihin ei monestikaan saa tehdä asunnon muutostöitä. Ehkä yksityiseltä vuokrattuun, mutta ei firmojen. Tällöin jää melkein ainoiksi vaihtoehdoiksi omistusasunto, Invalidiliiton palvelutalo tai yksityinen asumispalveluyksikkö.
Suurissa kaupungeissa joutuu taistelemaan eduistaan suden lailla. Pikkukunnissa palvelu on henkilökohtaisempaa. Lakisääteisistäkin eduista saa tapella, jos huonosti käy. Ja isoissa kaupungeissa ei voida mitään katsoa läpi sormien, ja lisäksi hukkuu massaan.
En silti lähtisi kaupungista mihinkään, kun kerran riittää puhtia vääntää ja kääntää vammaispalveluitten virkailijoitten kanssa... ;-)
En nyt sitten tiedä tuosta pienestä kunnastakaan toisaalta... pahimmillaan pienessä kunnassa se yksi ja ainoa vammaispalvelun sosiaalitäti on ihan oikeasti jumalan asemassa ja valitettavasti tuntee sinut niin hyvin, että osaa pelata sinua vastaan. Sosiaalilautakunta on toisaalta automaattisesti kumileimasimena viranhaltijan päätösten takana, joten saat mennä rutiinilla aina oikeuteen jos sossutäti on päättänyt tehdä elämäsi vaikeaksi ihan periaatteesta. Isommassa kaupungissa asiakkaita on niin paljon, ettei asiat pääse kääntymään tuolle kantille yhden kanssa...