Ja ihan ensimmäiseksi, haluaisin kertoa oman tarinani varsinkin niille, jotka ovat kovinkin epäluuloisia näihin asioihin suhtautumaan!
Toivoisin että menisitte muualle kirjottelemaan huuhaa mielipiteitänne. Perustakaa vaikka oikea sivustu jossa voitte morkata rauhassa meitä muita, jotka ovat joutuneet kärsimyksen, tai henkien näkemisen ja aistimisen kohteeksi. Täällä teidän ei tarvitse pilata toisten päivää.
Hei, olen Rosalia, Minulla on 4 lasta, vanhin on 11- vuotias poika Jesse. Nuorin on 6kk vanha Nella.
Asun mieheni ja tämän isänsä kanssa vasta rakennetussa omakotitalossa keskisuomessa.
Meillä on kotieläimiä, Kissa, koira ja kaksi kilpikonnaa akvaariossa. Harrastan jumppaa ja tennistä. Käyn myös nuorimmaisen kanssa vauva uinnissa. Mieheni on lakiemies, ja minä olen kotona pidennetyllä äitiys lomalla lääkärin tehtävistä, sillä haluan viettää enenmmän aikaa perheeni parissa. Me käytämme mieheni kanssa alkoholia, kohtuudella. Esim: viikonloppuisin pari saunakaljaa, tai lasilliset punaviiniä rankan päivän päätteeksi. Meillä on mökki lapissa, ja autokin löytyy. Minulla on lähes kaikkea mitä olen aina toivonut. Olen siis täysin normaali, en käytä mitään lääkitystä paitsi pakollisia vitamiini tabletteja, olen terve enkä tupakoi.
Olemme kuin mikä muu tahansa normaali suomalainen perhe. Ja vielä onnellinen!
Olin ennen lapsieni syntymää suomen punaisen ristin jäsenenä auttamassa erään maan sota-aikana haavoittuneita sotilaita, ja maansa kansalaisia.
Nautin kovasti auttamisesta. Osasin tehtäväni vallan hyvin ja siksi olenkin ansainnut liudan erinlaisia kiitos ja kunnia merkkejä tuolta palvelus ajalta. Toimin siellä kenttälääkärinä 2 vuotta, siellä tapasin mieheni Markon joka oli rauhanturvaajana kyseisellä alueella.
..................................................
Olin eräänä iltana puhdistamassa ystäväni mirkun kanssa ensiapu teltan tutkimus välineitä.
Juttelimme suomen kesästä ja siitä, että mitähän tänne kuuluisi. Nauru raikasi kun pääsimme kohtaan jossa muistelimme teini vuosiamme.
Pian telttaan tuotiin vakavasti loukkaantunut sotilas. Aloimme heti toimimaan.
Hänen ihonsa oli puoleksi palanut, vaikka minua yökötti ei siinä tilanteessa paljoa auttanut alkaa miettimään tuleeko oksennus, vaiko ei.
Hoidimme hommamme kunnialla loppuun, mies makasi nyt sairaala teltan leposiivessä, ja meidän piti vuorovälein paikallisten lääkäreiden ja mirkun kanssa käydä vaihtamassa kylmäsiteet palovammoista ja antamassa morfiinia.
Mies nukkui kun menin hänen luokseen, hyräilin "enkeli taivaan" laulua, työskennellessäni.
Kun olin valmis, mies avasi toisen terveen silmänsä ja tuijotti minua suoraan silmiin.
Sitten hän tarttui kädestä minua kiinni ja sanoi ponnisttelen tuskansa seasta englanniksi. " sinä olet kuin enkeli, näen kauniin valkoisen asusi, pellavatukkasi ja siipesi. Mutten näe sädekehää pääsi päällä.Pirä varasi" Pistin asian miehen voimakkaiden kipulääkkeiden piikkiin! Normaalistikin ne aiheuttavat aistiharhoja ja voimakasta hourailua. Jatkoin myöhään aamu yöhön saakka hommiani, kun oli minun vuoro levätä kirjoitin päiväkirjaani ylös mitä mies minulle sanoi. Hymyilytti hieman, se oli kaunista, mutta hyvin ihmeellistä että joku sanoo jotain enkeleistä, samaan aikaan kun minä laulelen enkelitaivaan laulua suomenkielellä jota varmasti kyseinen henkilö ei osaa sanaakaan.
Kului viikkoja ja kyseinen mies menehtyi koviin kipuihinsa. Siinä kun keräsin hänen tavaroitansa säkkiin joka lähetettäisiin hänen perheellensä, löysin mielenkiintoisen paperilapun.Hän oli sen maan kielistä kirjoitusta jota näytin paikalliselle tulkille. Hän kertoi sen olevan rukous pahaa vastaan, ja että paha hänestä pääsisi valloilleen sinne minne hän kuolee.
Pian tämän jälkeen leirillä alkoi tapahtua kummallisia asioita. Kuten, leikkaustarpeet putoilivat maahan, osa potilaista valitti että miksi käymme nipistelemässä ja puhumassa pahasta heidän luonaan. Ajattelimme golleikojen kanssa aluksi, että he hourailevat, tai että se on jokin parempi kuntoisista potiloista. Teltta oli hyvin vartioitu, ja aloimme paikallisen lääkärin kanssa epäillä jotain muuta.
Olin jo unohtanut koko episodin, ja siivosimme telttaa. 6 sängyn alle oli kirjoitettu hiekkaan teksti. Jossa luki kyseisen maan kielellä manaus, näin ainakin tulkki kertoi. Pistimme lääkintämiesten kanssa merkille, että kyseiset vuoteet, olivat juuri niitä joiden potilaat olivat valitelleet kiusaamisista ja puheista.
Pyyhimme risuilla jäljet hiekasta pois.
Samana iltana kun luin eräälle naiselle kirjaa enlanniksi, pudotin kirjan vahingossa maahan. Kyykistyin nostamaan sitä, kunnes huomasin taas sänky numero 6, alla tekstiä. Nyt mukana oli myös ihme symboleita, katsoin kiireesti myös muut 5 sängyn alusta. Kaikissa sama juttu. Hälytin yhden sotilaista paikalle. Yksi jää partioimaan sisätiloja. Nyt tästä leikistä tulisi sitten loppu. Seuraavana iltana, olimme pelaamassa korttia sillä oli melko hiljaista, ketään ei oltu tuotu illan aikana telttaan. Sotilas kiiruhti luoksemme kuin salama kirkkaalta taivaalta ja mongersi englanniksi paniikissa että hän oli istunut tuolissaan ja katsellut vuoron perään jokaista potilasta, kunnes sänkynumero 6 alla oli alkanut kertyä mustaa usvaa. Kuin savupilvi.
Sotilas oli luullut sen olevan jostakin aseesta jäänyttä pölyä tms. Mutta kun hän meni katsomaan, sänky numero 6 potilas oli aukaissut silmänsä ja kuiskannut hiljaa jotain kuolemasta.
Menimme katsomaan ja kyseisen sängyn potilas oli kuollut, asentoon joka oli merkittävän ihmeellinen. Kuin häntä olisi tiskirätin tavoin rutisteltu. Hänen rintakehäänsä oli palanut jälki joka symboloi saatanaa. Silloin koin ensimmäisiä kauhun hetkiäni henkien maailmassa.
Jätimme asian taas sikseen ja pian alkoi öisin kuulua kirkunaa ja kolistelua, tuskan huutoa ja vaierrusta teltassa. Vaikka kaikilla oli kaikki hyvin. Jäimme kaikki partioimaan potilaiden luokse. teltan perällä oli hyllykkö, jossa oli raamattuja. Ja niistä isoin ja musta, putosi maahan, auki kohdasta jossa kerrotaan tuonpuoleisesta ja sen hengistä. Silloin minua alkoi pelottaa todella. Halusin leiriltä pois, kotiin suomeen äitini luokse. Turvaan jota ympäröi rakkaus. Mutta se oli mahdotonta. Vasta kuukauden päästä pääsisin koneella kotosuomeen.
Sen kuukauden ajan, meihin työntekijöihin kohdistui hengellistä väkivaltaa. Tönäisyjä, tökkimisiä, kaatumisia, lyömisiä yms. En enää koskaan halua palata kyseiseen paikkaan! Näen vieläkin painajaisia tapahtuneesta. Ja unohdin mainita, että kirjeessä pyysin äitiä lähettämään ristin minulle sinne, ja kun sain risti riipuksen, minuun ei enää kohdistunut mitään hengellistä. Mirkkukin sai ristin ja sen maalaiset lääkärit hankkivat ristit myös. Se suojeli meitä. Laitoimme puiset ristit jokaisen potilassängyn alle. Loppuivat kummittelut siihen....Olen tapahtuneen takia joutunut käymään terapiassa, kuten myös ystäväni mirkku.. Enkä haluaisi kenenkään kokevan tällaista. Se mitä se mies silloin sanoikaan ettei hän näe sädekehääni, sitä en ymmärrä vieläkään mitä se tarkoitti.
Toivoisin että menisitte muualle kirjottelemaan huuhaa mielipiteitänne. Perustakaa vaikka oikea sivustu jossa voitte morkata rauhassa meitä muita, jotka ovat joutuneet kärsimyksen, tai henkien näkemisen ja aistimisen kohteeksi. Täällä teidän ei tarvitse pilata toisten päivää.
Hei, olen Rosalia, Minulla on 4 lasta, vanhin on 11- vuotias poika Jesse. Nuorin on 6kk vanha Nella.
Asun mieheni ja tämän isänsä kanssa vasta rakennetussa omakotitalossa keskisuomessa.
Meillä on kotieläimiä, Kissa, koira ja kaksi kilpikonnaa akvaariossa. Harrastan jumppaa ja tennistä. Käyn myös nuorimmaisen kanssa vauva uinnissa. Mieheni on lakiemies, ja minä olen kotona pidennetyllä äitiys lomalla lääkärin tehtävistä, sillä haluan viettää enenmmän aikaa perheeni parissa. Me käytämme mieheni kanssa alkoholia, kohtuudella. Esim: viikonloppuisin pari saunakaljaa, tai lasilliset punaviiniä rankan päivän päätteeksi. Meillä on mökki lapissa, ja autokin löytyy. Minulla on lähes kaikkea mitä olen aina toivonut. Olen siis täysin normaali, en käytä mitään lääkitystä paitsi pakollisia vitamiini tabletteja, olen terve enkä tupakoi.
Olemme kuin mikä muu tahansa normaali suomalainen perhe. Ja vielä onnellinen!
Olin ennen lapsieni syntymää suomen punaisen ristin jäsenenä auttamassa erään maan sota-aikana haavoittuneita sotilaita, ja maansa kansalaisia.
Nautin kovasti auttamisesta. Osasin tehtäväni vallan hyvin ja siksi olenkin ansainnut liudan erinlaisia kiitos ja kunnia merkkejä tuolta palvelus ajalta. Toimin siellä kenttälääkärinä 2 vuotta, siellä tapasin mieheni Markon joka oli rauhanturvaajana kyseisellä alueella.
..................................................
Olin eräänä iltana puhdistamassa ystäväni mirkun kanssa ensiapu teltan tutkimus välineitä.
Juttelimme suomen kesästä ja siitä, että mitähän tänne kuuluisi. Nauru raikasi kun pääsimme kohtaan jossa muistelimme teini vuosiamme.
Pian telttaan tuotiin vakavasti loukkaantunut sotilas. Aloimme heti toimimaan.
Hänen ihonsa oli puoleksi palanut, vaikka minua yökötti ei siinä tilanteessa paljoa auttanut alkaa miettimään tuleeko oksennus, vaiko ei.
Hoidimme hommamme kunnialla loppuun, mies makasi nyt sairaala teltan leposiivessä, ja meidän piti vuorovälein paikallisten lääkäreiden ja mirkun kanssa käydä vaihtamassa kylmäsiteet palovammoista ja antamassa morfiinia.
Mies nukkui kun menin hänen luokseen, hyräilin "enkeli taivaan" laulua, työskennellessäni.
Kun olin valmis, mies avasi toisen terveen silmänsä ja tuijotti minua suoraan silmiin.
Sitten hän tarttui kädestä minua kiinni ja sanoi ponnisttelen tuskansa seasta englanniksi. " sinä olet kuin enkeli, näen kauniin valkoisen asusi, pellavatukkasi ja siipesi. Mutten näe sädekehää pääsi päällä.Pirä varasi" Pistin asian miehen voimakkaiden kipulääkkeiden piikkiin! Normaalistikin ne aiheuttavat aistiharhoja ja voimakasta hourailua. Jatkoin myöhään aamu yöhön saakka hommiani, kun oli minun vuoro levätä kirjoitin päiväkirjaani ylös mitä mies minulle sanoi. Hymyilytti hieman, se oli kaunista, mutta hyvin ihmeellistä että joku sanoo jotain enkeleistä, samaan aikaan kun minä laulelen enkelitaivaan laulua suomenkielellä jota varmasti kyseinen henkilö ei osaa sanaakaan.
Kului viikkoja ja kyseinen mies menehtyi koviin kipuihinsa. Siinä kun keräsin hänen tavaroitansa säkkiin joka lähetettäisiin hänen perheellensä, löysin mielenkiintoisen paperilapun.Hän oli sen maan kielistä kirjoitusta jota näytin paikalliselle tulkille. Hän kertoi sen olevan rukous pahaa vastaan, ja että paha hänestä pääsisi valloilleen sinne minne hän kuolee.
Pian tämän jälkeen leirillä alkoi tapahtua kummallisia asioita. Kuten, leikkaustarpeet putoilivat maahan, osa potilaista valitti että miksi käymme nipistelemässä ja puhumassa pahasta heidän luonaan. Ajattelimme golleikojen kanssa aluksi, että he hourailevat, tai että se on jokin parempi kuntoisista potiloista. Teltta oli hyvin vartioitu, ja aloimme paikallisen lääkärin kanssa epäillä jotain muuta.
Olin jo unohtanut koko episodin, ja siivosimme telttaa. 6 sängyn alle oli kirjoitettu hiekkaan teksti. Jossa luki kyseisen maan kielellä manaus, näin ainakin tulkki kertoi. Pistimme lääkintämiesten kanssa merkille, että kyseiset vuoteet, olivat juuri niitä joiden potilaat olivat valitelleet kiusaamisista ja puheista.
Pyyhimme risuilla jäljet hiekasta pois.
Samana iltana kun luin eräälle naiselle kirjaa enlanniksi, pudotin kirjan vahingossa maahan. Kyykistyin nostamaan sitä, kunnes huomasin taas sänky numero 6, alla tekstiä. Nyt mukana oli myös ihme symboleita, katsoin kiireesti myös muut 5 sängyn alusta. Kaikissa sama juttu. Hälytin yhden sotilaista paikalle. Yksi jää partioimaan sisätiloja. Nyt tästä leikistä tulisi sitten loppu. Seuraavana iltana, olimme pelaamassa korttia sillä oli melko hiljaista, ketään ei oltu tuotu illan aikana telttaan. Sotilas kiiruhti luoksemme kuin salama kirkkaalta taivaalta ja mongersi englanniksi paniikissa että hän oli istunut tuolissaan ja katsellut vuoron perään jokaista potilasta, kunnes sänkynumero 6 alla oli alkanut kertyä mustaa usvaa. Kuin savupilvi.
Sotilas oli luullut sen olevan jostakin aseesta jäänyttä pölyä tms. Mutta kun hän meni katsomaan, sänky numero 6 potilas oli aukaissut silmänsä ja kuiskannut hiljaa jotain kuolemasta.
Menimme katsomaan ja kyseisen sängyn potilas oli kuollut, asentoon joka oli merkittävän ihmeellinen. Kuin häntä olisi tiskirätin tavoin rutisteltu. Hänen rintakehäänsä oli palanut jälki joka symboloi saatanaa. Silloin koin ensimmäisiä kauhun hetkiäni henkien maailmassa.
Jätimme asian taas sikseen ja pian alkoi öisin kuulua kirkunaa ja kolistelua, tuskan huutoa ja vaierrusta teltassa. Vaikka kaikilla oli kaikki hyvin. Jäimme kaikki partioimaan potilaiden luokse. teltan perällä oli hyllykkö, jossa oli raamattuja. Ja niistä isoin ja musta, putosi maahan, auki kohdasta jossa kerrotaan tuonpuoleisesta ja sen hengistä. Silloin minua alkoi pelottaa todella. Halusin leiriltä pois, kotiin suomeen äitini luokse. Turvaan jota ympäröi rakkaus. Mutta se oli mahdotonta. Vasta kuukauden päästä pääsisin koneella kotosuomeen.
Sen kuukauden ajan, meihin työntekijöihin kohdistui hengellistä väkivaltaa. Tönäisyjä, tökkimisiä, kaatumisia, lyömisiä yms. En enää koskaan halua palata kyseiseen paikkaan! Näen vieläkin painajaisia tapahtuneesta. Ja unohdin mainita, että kirjeessä pyysin äitiä lähettämään ristin minulle sinne, ja kun sain risti riipuksen, minuun ei enää kohdistunut mitään hengellistä. Mirkkukin sai ristin ja sen maalaiset lääkärit hankkivat ristit myös. Se suojeli meitä. Laitoimme puiset ristit jokaisen potilassängyn alle. Loppuivat kummittelut siihen....Olen tapahtuneen takia joutunut käymään terapiassa, kuten myös ystäväni mirkku.. Enkä haluaisi kenenkään kokevan tällaista. Se mitä se mies silloin sanoikaan ettei hän näe sädekehääni, sitä en ymmärrä vieläkään mitä se tarkoitti.
Vastaukset 72
Vanhimmat
-sä valehtelet niin sujuvasti ja pitkään,et suosittelen vaikka kirjailijan ammattia..tai sit kansanedustajan.. :)
meille kaikille palvelus arvon skeptikot/ateistit, menkää muualle haukkumaan meitä. Ei voi vähempää kiinnostaa teidän tyhmät kommentit, joissa ei ole päätä eikä häntää. Teidän on vaikea ymmärtää niitä ihmisiä, jotka ovat kokeneet jotain yliluonnollista tai äärimmäistä pahuutta. Jos teillä älykkyysosamäärä riittää, niin yksinkertaisesti lähtekää pois tältä palstalta.
Tämän keskustelun aloittajalle kysymys voitko kuvailla sitä saatanan symbolia vähän tarkemmin.
"Hänen rintakehäänsä oli palanut jälki joka symboloi saatanaa."
Tiesi sen symboloivan saatanaa?
Tiesin koska paikallinen pappi kertoi minulle. Pappi toimi saattajana viimeisellä matkalla, ja lohduttamassa rukouksilla surullisia ihmisiä hädän ja surun keskellä.
Hauskaa että rohkenette epäillä koko tarinaa..
Jos itse olisitte kokenut saman, tuskin tajuaisitte enää olevanne elävien kirjoissa.
kiitos ymmärryksestäsi.. Täällä tosiaan liikkuu pipipää porukkaa sen verran, että tekisi mieli asentaa interaktiivinen tyhmyyden paljastus laite, joka poistaa tältä keskustelu palstalta kaikenmoiset tyhjäntoimittajat omaan maailmaansa!
Jos valehtelisin niin miksi kävisin tyhjää terapiassa ja kärsisin vielä 20 vuotta myöhemminkin painajaisista joissa elän jokakerta uudelleen ne hetket siellä auttamassa muita ihmisiä! Mene muualle jakelemaan ärsyytymistäsi, perusta se oma yhteisö jossa voitte haukkua kuorossa kilpaa meitä teidän sanomana " hulluja " .Jos olisin hullu, tuskin saisin lapsiani kasvattaa, ja ymmärtäisin elämästä mitään.Tyhmyydellä ja normaalisuudella on rajansa, ja se raja taitaa kulkea juuri sinunlaistesi ihmisten kohdalla tyhmyyden asteikolla pakkasen puolella ja reilusti! Ja olen jo tarpeeksi vanha kertomaan oikeasta elämästä, enkä keksi tänne juttuja muumilaakson möröistä, toisin kuin eräät!
Muistaakseni se oli jotain paholaisen silmään viittaavaa ja siinä oli vierellä vissiin hepreaa kirjoitusta, (papin kertoma) pappi pelästyi kans kun hänet kutsuttiin paikalle. Tätä en muistanut mainita kirjoituksessani..
Oletko ihan äidinkieleltäsi suomalainen?
Miksen olisi´? Johtuuko epäluulosi kenties kirjotusvirheistäni, vääränlaisista välimerkeistä, isoista ja pienistä alkukirjaimista, murteestani, tai jostain muusta? Senkö takia ihmiset täällä luokitellaan lokeroihin että kun tekstissä on vähän virheitä tai epäselvästi kirjoitettu niin aletaan nimeämään valehtelijaksi tai vastaavaksi. Tässä kohtaa pitäisi kait sanoa niinkuin nuoriso tekee : HANKI ELÄMÄ JA ELÄ SITÄ!
juuri hain kysymykselläni takaa, että noin koulutettu ihminen tekee paljon kirjoitusvirheitä, epäilin siis huijausta. Mutta kysymys ei ilmeisesti ole siitä, sillä vaikutat erittäin hermostuneelta. Eikä minulla ole mitään hyvää neuvoakaan, vaan voin vain sanoa, että yritä olla miettimättä koko juttua. Pyydä itsellesi, kodillesi ja perheellesi siunausta ja rukousta joltakin luotettavalta taholta.
Joku uskis vaan luulee tekevänsä velvollisuutensa tällaisia juttuja rustaamalla. Melko hölmö tarina, uskottavuus nollilla.
paljon kirjoitusvirheitä. Yleensä tämän palstan kirjoituksissa, joiden pituus on kymmenesosa tästä
on virheitä yhtä paljon. Yleensäkin tämän foorumin henkinen taso on sellainen, ettei asiakirjatekstiin edes ole syytä pyrkiäkään.
Testi arvostelijalle: (aikaa 10 sekuntia) miten kuuluu monikon ablatiivi sanasta "sairaanhoitajatar".
OLISIT TODELLA ERI MIELTÄ JOS SINÄ PELKÄISIT LAPSIESI PUOLESTA JA ONNELISUUTESI?
TÄÄLLÄ EI TIETÄÄKSENI LUE MISSÄÄN, ETTÄ MITEN TÄÄLLÄ PITÄÄ KIRJOITTAA. SINÄKÖ SE TIEDÄT MILLOIN IHMINEN ON PUHUNUT TOTTA JOS HÄN KIRJOITTAA HIEMAN VÄÄRIN?
jos saisin valita yhden toiveen jostakin, toivoisin että sinun kaltaisesi ihmiset poistettaisiin yhtä "delete" nappia painamalla koko maailmasta.
Naura vain, sehän on sinun laisiesi tapa.
Mutta silloin se kuule vähiten alkaa naurattamaan kun omalle kohdalle sattuu vastaavaa.
Ja anteeksi kauheasti jos kirjoitin sairaanhoitajatar. eikö se ole vain kauniisti sanottu? ja kuvittelet varmaan että olen kopioinut tekstin jostain? Tuskin vain..Kirjoitan yleensäki n juuri niin pitkiä juttuja ja runoja tai kirjeitä ystäville kuin itse haluan, sen ei pitäisi kuulua sinulle eikä kelleen muullekaan. Itse varmaan sanot tylsän kommenttisi parilla lauseella, mikä voi satuttaa ihmistä tuhansin puukon pistoin ikuisesti, jättäen syvät jäljet mieleen!
ja tiedoksi vain, ole sinä se äidinkielen opettaja, minä olen sairaanhoitaja/lääkäri.
Ne ovat aivan kaksi eri asiaa ja jätä minut rauhaan!
Ja minun puolestani voit vetää vitun päähän ja viheltää! Alkaa pikkuhiljaa kyrpimään tuo "se valehtelee" ja vastaavaa.Tulen kuule vannomaan sen oman pääni pistän pantiksi, että jossakin elämän vaiheessa tunnet syvää katumusta siitä, että kuljet morkkaamassa ihmisiä !
tiedätkö mitä, ei ole kaukana etteikö itketä!
Minä en ole mikään uskovainen, ja vaikka olisinkin sekö tasan kuuluisi sinulle jollain tapaa?
Vaikuttaako ihmisen mielentila huijaamiseen?
Arvaapa kerta jos toinenkin olenko hermostunut jos joku tyyppi majailee takapihallani ja etupihallani?
JOnka lapsetkin näkevät? minun ei välttämättä tarvitse puhua niin sanotulla kirjakielellä vaikka olenkin korkeasti koulutettu.
Ja olenhan äitiyslomalla, eikä tämä ole mikään diagnoosi joka pitää kirjoittaa täysin oikein.
Sen verran voin paljastaa etten minä koskaan ole ollut oikein hyvä äidinkielessä.!Ja virheitä sattuu jokaiselle ihmiselle.
skeptikkojen viesteihin ei tarvitse paljon kiinnittää huomiota, joten turhaan keskustelet heidän kanssaan.
Tuo teksti ei vaikuta tosiaankaan kouluja käyneen ihmisen tekstiltä, eikä se johdu pelkästään kirjoitusvirheistä (jotka ovat melkein ala-aste-tasoisia). Vastausviestit on täynnä lapsellista uhoamista, vakuuttelua ja tuskinpa lääkäri toivoisi, että kaikki toisin ajattelevat voitaisiin poistaa delete-napilla maan päältä.
Eikös läääkärintoimi usein ole ns. "kutsumusammatti", jota haluavat harjoittaa sellaiset ihmiset, jotka haluavat PELASTAA ihmishenkiä ja auttaa ihmisiä?
Viestit eivät vaikuta kypsän ja sivistyneen ihmisen kirjoituksilta. Viimeistään "vedä vittu päähän" -kommentit sekä tietämättömyys siitä, että uskovainen ei ole sama kuin "lesta" ja närkästyminen uskovaiseksi "nimittelystä" saivat vakuuttumaan, että asialla on vain joku alaikäinen teini, jolla on liikaa vapaa-aikaa.
Ei mene läpi minulle, vaikka tarina oli kyllä ihan jännä kirjoitusvirheistä huolimatta.
täydellinen väärinkäsitys. Puheenvuorossa "Tekstissäkö muka paljon kirjoitusvirheitä" puolustin kirjoitustasi nimimerkki "Asko Munape..":a vastaan. Minulle asian slviäminen on pääasia, en ensi lukemalta edes havainnut kirjoitusvirheitä . Sairaanhoitaja- sanan taivutustehtävä oli kohdistettu "Asko Munape..":lle , joka kritisoi tekstiäsi. Ei Asko ole pätevä arvostelemaan oikeinkirjoitusta, koska testistä ei selvinnyt. En ole skeptikko, paranormaaleja kokemuksia on minullakin , ei kuitenkaan noin dramaattisia.
korjaan edelliseen: "sleviäminen" LUE Asko
"selviäminen"
Kyllä toimin kutsumus ammatissa!
Minua edelleenkin risoo niin paljon että hirvittää jopa usko huomiseen päivään! Ei kenenkään ole pakko uskoa, ja sinäkö senkin päätät miten minun pitää kirjoittaa, puhua tai vastaavaa. "hui kauhea, lääkäri kiroilee , hui kauhea lääkäri haukkuu toisia" kuule, aivan samanlainen minä olen kuin kuka tahansa muukin ihminen. Omanlaatuinen kyllä, koska en ole mikään massassa liikkuva immeinen. Sinäkö olet joku netti analyysien tekijä?
niinpä olet oikeassa! Turhaan minä itseäni stressaan vielä niiden törkykirjoitusten kanssa.
Kun vastaan takaisin hermostuneena, he suuttuvat ja alkavat laukoa lisää ilkeyksiä. Sama asia kuin presitentin vaalit, toiset tykkää halosesta ja toiset suorastaan haukkuvat sen kannattajat pystöön! olen todella todella todella iloinen, että saan lukea positiivistäkin palautetta/ kirjoitusta varsinkin sinulta! :) olen muuten nyt äitini luona. En kestä sekuntiakaan kodissani. Ajattelin että jos pidän muutenkin vähän hermolomaa, ja lähden sukulaisteni kanssa mökkeilemään loppukesäksi! Saa viettää tärkeää aikaa perheen parissa.. Olet ihana ihminen kun jaksat ymmärtää!
Toimit kutsumusammatissa, haluat pelastaa ihmishenkiä, mutta samalla toivot tiettyjen ihmisten katoavan/kuolevan? Oukkidoukki.
En minä sano että mitä sinä saat/sinun pitää kirjoittaa. Kirjoitustesi epäkypsyys saa vain epäileväiselle kannalle. Nettiin voi kuka tahansa kirjoittaa mitä tahansa ja esiintyä kenenä tahansa. Siksipä ihmisten pitää saada epäillä ja olla kriittisiä, eikä uskoa sokeasti kaikkea jonka sanotaan olevan totta. Ei epäilijöille sanota että "vedä vittu päähän", vaikka tuntuisi kuinka pahalta. Ihmisten epäluuloisuus on ymmärretävää.
En minäkään voi tietää, kirjoittaako siellä oikeasti kouluja käynyt lääkäri ja puhuu totta, vai naapurin 11-kesäinen nulikka joka keksii omiaan.
Itse olen kokenut kaikenlaista, mutta aivan aikuisten oikeestikki olet laskelmien mukaan iältäsi vähintään 49? JOS olet ollut 20 vuotta sitten kuvailemassasi paikassa, poikasi on 11 niin siitä tulee jo 31. Sanoit että tapaus on sattunu ennen lastesi syntymää. Mukaan lasketaan arvio että olisit tehnyt lapsesi 18 vuotiaana (mikä ei ilmeisesti ole mahdollista kun olet opiskellut ollut 2 vuotta reissussa), niin täytyy sanoa että pidän koko tätä kirjotusta typeränä, lapsellisena yrityksenä selitellä jotain kokemuksia henkimaailmasta, mikä ei pidä paikkaansa ollenkaan.
Aikuinen ihminen ei käytä tuollaista teinikieltä kuten sinä näytätä tekevän. On todella surullista että halusi kokea jotain henkimaailman juttuja on noin kova, mutta et sinä niitä tule koskaan kokemaan...
Vuodet eivät oikein täsmää ja vanhempi aikuinen ei käyttäisi tuollaista kieltä. Taitaa olla nimimerkin bluenunna takana olla useampikin teini...
"Yleensäkin tämän foorumin henkinen taso on sellainen, ettei asiakirjatekstiin edes ole syytä pyrkiäkään"
niinpä... täällä olet kuitenkin opettamassa miten kirjoitetaan oikein... niin sitä pitää :P
pahoihin henkiin...jos on jumala on silloin myös saatanakin! Tuollainen kokemus olisi varmasti kammottava...
Noita juttuja on raportoitu ympäri maailmaa joissa henki lyö, kaataa, raapii tai on muutoin väkivaltainen...
Tuli vain mieleen että olikohan mies pahan hengen riivaama?
"paha hänestä pääsisi valloilleen sinne minne hän kuolee"
kiitos, ja onneksi ymmärsit..
Kärsimystä on ollut todella, saa vain odottaa että milloin alkaisi tapahtua kotona jotain kummallista. Toivotaan ettei koskaan! Ja en ikinä haluaisi lapseni kokevan samoja tapahtumia kuin minä.
Se on täysin normaalia että täällä esitetään kriteerejä totuudesta, mutta miksi epäuskoiset sitten liikkuvat näillä sivuilla jos eivät usko?
samaa, jäin minäkin miettimään olisiko tämä mies ollut pahan hengen/demonin riivaama. Sinä et varmaan osaa tuohon vastata bluenunna.
Mutta minä olen sitä mieltä joka tapauksessa että kyseessä ei ole saatana, sillä saatana ilmaantuu vain omiin pyhäkköihinsä, jossa häntä palvotaan ja kutsutaan. Joten kyseessä on joku hänen palvelijoistaan demoni/pahahenki, en osaa sanoa tarkempaan. Mutta tuollainen voimakas yliluonollinen kokemus jättää varmasti arvet.
Bluenunnalle vielä yksi kysymys oletko enää tämän tapahtuman jälkeen kokenut mitään muuta yliluonnollisia asioita.
kaikenlaista joten ei ole vaikea uskoa tuota...tosin ei kyllä mitään noin pahaa mutta henkiähän on tosiaan monenlaisia!
Ei kyllä haluta ikinä kohdata tuota "pimeyden maailmaa"
Ihminenhän ei tiedä mitään siitä mikä meitä ympäröi...tähän maailmaan mahtuu niin paljon kaikkea jota ei voi järjellä selittää...mutta antaapa noiden skeptikoiden yrittää päteä jos siihen on tarvetta! He eivät vain ole yhtä herkkiä eivätkä yhtä viisaita siitä todellisuudesta...mutta uskon että jokaiselle se totuus selviää viimeistään kuollessa...
olen todella helpottunut sinun taidostasi keskustella täällä asiallisesti. . :) ihanaa että on myöskin olemassa niitä ihmisiä, jotka todella ymmärtävät! Niin, itse en osannut kuvitella että mikä se olisikaan.. Mutta miksi se sitten ilmentyi siellä, juuri siellä missä minä olin? Tuntuu niin hassulta kun näkee ja kokee jotain traumaattista..
Mutta eihän se demoni voi seurata minua?
Että kun otin sieltä sairaalateltasta silloin muistoksi sen rukous lappusen (pöllin sen salaa).
.. että jos se jotenkin sen kautta tulisi meidän kotiin?? Tänään juuri äsken tapahtui eräs ihmeellinen asia, tämä talomme on rakennettu 2006 jouluna valmiiksi. Ihan puhtaalle tontille (ei ole ollut ennemmin mitään taloa tms.) Tulin nuorimaisen kanssa kylvystä, ja siinä laitoin hänet lattialle makaamaan huovanpäälle että saa vähän ns."ilmakylpyjä" :) Etsin laatikoista vaippaa ja vauvan rasvaa, siinä sitten kuuntelin kun Nella alkoi kätistä, näytti siltä niinkuin hän yritti koskettaa jotain, mikä ei ollut näkyvää. Hänen katseensakin tuntui seuraavan sitä mitä minä en nähnyt. Säikähdin ja otin tytön syliin, Nea alkoi pyöriskellä levottomasti sylissäni ja yritti katsella lattialle jossa hän oli makoillut viltin päällä. Katsoin, siinä ei todellakaan ollut mitään. Ja kodinhoitohuoneen väli ovet ovat kiinni, niin ettei eläimemmekään pääse sisään.
Sitten siinä kun menimme syömään muidenkin lasten kanssa vähän iltapalaa, ja mieheni ei ollut vielä tullut salilta kotiin, tein iltapuuroa lapsille.
Vanhin tuli nykimään minua hihasta ja kuiskasi hieman omituisena. "äiti, miksi tuo setä katsoo tuolta mansikkamaantakaa aina kun me ollaan syömässä iltapalaa?" Keskimmäinen lapseni, Saara 5- vuotta, innostui ja sanoi " äiti äiti, annetaan sedänkin tulla syömään mannapuuroa" Katsoin ikkunasta mansikkamaallepäin, ja näin tummahkon hahmon mansikoiden yläpuolella (mansikkapenkkien loppupäässä) Se näytti jotenkin mieheltä, muotonsa vuoksi. Yritä siinä sitten selittää miksei setää voi pyytää syömään meille iltapalaa! Mietin juuri, että ehkä se on vain mielikuvitustani, jonka lapsetkin näkevät tai kokevat?
Minua hieman pelottaa, nyt kun muut ovat nukkumassa paitsi minä ja mieheni, silloin tunnen oloni rauhalliseksi kun lapset leikkivät ja on paljon normaalia elämisen ääntä. Pitäisikö pystyttää joku linnunpelättimen tapainen iso risti talon pihalle ettei ne perkeleet seuraa ikuisuuksia minua ja perhettäni.?
mukaan pahat henget ja demonit "viihtyvät" niissä paikoissa joissa soditaan, taistellaan ja kuollaan väkivaltaisesti ja saattavat myös jäädäkin sinne kummittelemaan. "Mutta miksi se sitten ilmentyi siellä, juuri siellä missä minä olin"
"Mutta eihän se demoni voi seurata minua. Että kun otin sieltä sairaalateltasta silloin muistoksi sen rukous lappusen".
Tähän kysymykseen minulla ei ole vastausta, olen pahoillani. Joskus saattaa olla niin että pahahenki/demoni seuraa ihmistä sinne missä hän asuu ja joskus se jättää sen ihmisen rauhaan, eikä välitä siitä. Mutta olisit jättänyt sen lapun joka tapauksessa sinne mistä sinä otitkin sen.
Lapset kyllä kurkottavat "tyhjyyteen", joten se on kyllä normaalia. Mutta lapset ovat myös herkempiä aistimaan yliluonnollista, verrattuna aikuisiin.
Minkä kokoinen tämä tumma mieshahmo oli ja näitkö minkä näköiset silmät tällä oli. En suosittele että laitatte ristejä pystyyn takapihalle, naapurit varmaan sen jälkeen ihmehtelisivät mitä hulluutta tuokin nyt on. Ja enkä usko että niistä risteistä apua olisi, sillä niiden pitäisi olla siunattuja ristejä.
Saattaa olla että kyseessä on ehkä aistiharhakin, en sulje tätäkään vaihtoehtoa pois. Kuten nyt varmaan huomasit että minäkin olen skeptikko tiettyjen asioiden suhteen.
Mutta jos nämä yliluonnolliset asiat jatkuvat, niin pyydä pappi siunaamaan talo. Itse en kyllä paljon luota luterilaisiin pappeihin, (room.katoliset ja ortodoksi papit ovat ehkä parempi vaihtoehto) ei millään pahalla.
Tässä olisi muutama sana kreikaksi, jotka ovat voimakkaita sanoja pahoja henkiä vastaan (oma mielipide): Hristós anésti ek nekrón. H lausutaan K.
Joidenkin tarinoiden mukaan demonit ja pahat henget viihtyvät niissä paikoissa joissa on sotimista, taisteluja ja kuolemaa. Ja saattavat jopa jäädäkin sinne kummittelemaan ja kiusaamaan ihmisiä.
"Mutta eihän se demoni voi seurata minua?
Että kun otin sieltä sairaalateltasta silloin muistoksi sen rukous lappusen (pöllin sen salaa)." Tuohon kysymykseen minulla ei ole valitettavasti kunnollista vastausta, olen pahoillani. Joskus saattaa tämä demoni/pahahenki seurata sitä ihmistä aina kotiin asti, vaikka koti olisi toisella puolella maailmaa. Kun taas joskus tämä pahahenki ei välitäkään siitä ihmisestä. Mutta miksi sinun piti ottaa tuo lappunen mukaan, olisit jättänyt sen sinne minne se kuuluikin.
Lapsilla on kyllä tapana kurkotella tai katsoa tyhjyyteen, ei siinä ole mitään ongelmaa. Mutta lapset ovat kyllä herkempiä aistimaan yliluonollisia asioita verrattuna vanhempaan väkeen.
Minkä kokoinen ja kuinka vanhalta tämä tumma mieshahmo näytti ja osaatko sanoa minkä väriset silmät hänellä oli.
En suosittele ristien pystyttämistä, sillä naapurit varmasti alkaisivat ihmehtellä mitä hullua väkeä tuolla naapurissa on. Ja toiseksi ei niistä risteistä teille hyötyäkään ole, sillä niiden ristien pitäisi olla siunattuja ristejä. Jos nämä yliluonnolliset asiat jatkuvat suosittelisin että kutsuisitte papin siunaamaan teidän talonne. Itse en luota luterilaisiin pappeihin, (room.katolilaiset ja ortodoksi papit ovat parempi vaihtoehto) ei millään pahalla.
Tässä olisi sinulle yksi kreikkalainen rukous, joka on voimakas pahoja henkiä vastaan (oma mielipide): Hristós anésti ek nekrón (H lausutaan K). Tässä on yksi vielä yleisempi rukous: Herra Jeesus Kristus Jumalan poika, armahda minua/meitä syntistä/syntisiä.
Myös jonkilaisen siunatun esineen vaikkapa ikonin hankkiminen on järkevää, sillä minun tietääkseni se pitää pahat henget loitolla.
nyt tuli vähän sekaannusta minulle älkää välittäkö tästä toisesta viestistä.
kokenut elämäni aikana henkien aiheuttamia asioita. Olen kohdannut pahoja sekä hyviä henkiä. Jotkut kokemukset siis pelottavia, jotkut eivät.
Joskus, vuosia sitten, aistin henkiä, enää en vanhemmiten ole aistinut niitä, paitsi joitain juttuja on ollut, muttei mitään pelottavaa.
ja kehottaisin hankkiutumaan eroon siitä lappusesta jos se siis sinulla vielä on...
hieman pelottaa kyllä! oikeasti olen niiin helpottunut että joku uskoo ainakin jollakin tapaa tähän.. Ne hohtijotenkin epätavalliseen tapaan..
Sanoin tänään aamupalapöydässä lapsille että jättävät sen sedän rauhaan, ja eivät missään nimessä kommunikoi sen kanssa vaikka se seuraisikin heidän luokseen tai vastaavaa. Pyysin myös lapsia olemaan ajattelematta sitä. En tiedä mikä se oli, mutta kyllä se nostatti ihokarvat pystyyn, kunhan ei tänne sisään tulisi. Mutta ihmetyttää miksi nuorimainen vasta vauva näkee jotain mitä minä en näe?..
Mitä jos se tekee lapsilleni jotain? Se on pahin huolen aiheeni. Tulen kohta hulluksi, enkä halua menettää lapsiani joita rakastan enemmäin kuin mitään muuta tässä maailmassa.
tuli mieleen juuri tuosta ikonista, että kun olin nuoruusvuosieni aikana reilaamassa saksassa, ja olin tuttava perheeni luona siellä yötä, kysyin miksi heillä on suuri valkoinen neitsyt marian patsas /ikoni eteisen käytävän seinään tehdyssä kolossa ja tuon valkoisen ikonin ympärillä punaisia kynttilöitä ja valkoisia ja punaisia kukkia, he kertoivat sen karkoittavan pahoja henkiä..Mistäköhä niitä saa?
Juu, ja se risti on aika tyhmä laittaa talonkorkuisena pihalle :) ja siitä sen verran että kun sain sen ristin sillon suomesta äidiltäni sinne sodan keskelle, se oli rippiristi, joka on kiertänyt suvussa vuosikymmeniä ja kuului alunperin himo uskovaiselle iso iso isoäidilleni.
ajattelin että poltan sen roviolla tänään. Minulla on pyhää vihkivettä, (pöllitty joskus nuoruudessa kirkosta kun olin siellä ystäväni kanssa kesätöissä siivoamassa ja huolehtimassa papin kaapujen puhtaana pidosta).. Niin että jos poltan sen ja ripottelet pari tippaa sitä vihkivettä, ja muutaman tipan kotiini etenkin lapsieni huoneen oviin?
pyhiä esineitä kuten ikoneita saa molemmista kirkoista, niin ortodoksisesta kuin katolilaisesta kirkostakin. Sinun kannattaa mennä lähimpään seurakuntaan kyselemään näistä ikoneista. Mutta sinun tulee muistaa että, jos sinä hankit ikonin se pitää olla ehdottomasti pyhitetty ikoni eli kirkon vahvistama ikoni. Ikoni/patsas pitää laittaa itäiseen nurkkaukseen, vanha ort/kat. tapa.
On myös kauppoja (pääosin ort.kauppoja), joissa myydään ikoneita, rukouskirjoja jne..., mutta nämä kaupat ovat pääosin suurissa asutuskeskuksissa, niitä kannattaa netistä etsiä.
Kun hän kerran lakimies on niin näkökanta voi olla vähän toinen?
>> pöllitty joskus nuoruudessa kirkosta kun olin siellä ystäväni kanssa kesätöissä siivoamassa ja huolehtimassa papin kaapujen puhtaana pidosta
hyihyi! ei saa varastaa :D ja vielä tohtori-ihminen :D mut muuten mahtavan kuuloinen kesätyö, papin kaapujen puhtaus on tärkeää :D
>> Sotilas oli luullut sen olevan jostakin aseesta jäänyttä pölyä tms.
Hahahaha!! Paras! Aseethan ne tuppaa itsestään savuamaan ja pölisemään :D koko jutun mystisin kohta jolle ei kyllä selitystä voi keksiä :D
Miks ne potilaat muuten niitä pyssyjä siellä sairaalateltassa sai pitää??? :D
muuten kyl mahtava tarina...lisää näitä :P
jos häneltä jäi jotakin sanomatta tekemättä:) ja tarttee apua viellä.. vaimo lapset jne.. viesti heille??
Mutta en usko että itse saatanalla olisi mitään tekemistä näiden juttujen kanssa. Luulen että tämä sotilas itse uskoi saatanaan ja helvettiin eikä uskaltanut kuoltuaan mennä valoon joten hän jäi "kummittelemaan". Hänen energiansa oli erittäin mustaa mikä ei tarkoita hänen olevan paha henki vaan että hänellä oli pelkoa helvettiä ja saatanaa kohtaan. Pelko voi sitten tehdä tuollaisia asioita ja kun sitten vielä vastaa niihin pelolla niin se energia kasvaa, se saa "ravintoa" toisten pelosta.
Tämä kaikki sattui sinulle?
en ole kuule katsonut mitään elokuvaa, vaan minun elämästäni voisi tehdä elokuvan! jos välttämättä kiinnostaa niin katson rakkaus- ja komedia sekä disneyn lasten elokuvia.en mitään kauhuja, koska en ole kiinnostunut niistä.
Hyvä ja mukava tarina. Alkupään päähenkilön esittelyt tekivät tästä vielä todentuntuisemman. Kunhan vielä korjaat kirjoitusvirheet, etenkin yhdyssanavirheet, niin hyvä tulee.
Niin, ja yksi seikka häiritsi:
"Olen siis täysin normaali, en käytä mitään lääkitystä paitsi pakollisia vitamiini tabletteja..."
Jos tarinan päähenkilö on lääkäri, niin luulisi hänen tietävän, että vitamiinitabletit (huom. yhdyssana) eivät ole varsinaisia lääkkeitä, vaan lisäravinteita.
Tarina oli tosiaankin muuten ihan mukava. Toivottavasti jatkat vielä kirjoittamista ja saamme sinulta lisää novelleja tänne.
juuri tuo minua eniten ihmetyttää. Sinäkö sen päätät millä nimellä kutsun vitamiini tabletteja?
:) Salli minun nauraa.
Saathan SINÄ kutsua niitä miksi haluavat, vaikka Erkeiksi tai nimetä vaikka jokaisen erikseen.
Puhuinkin tuosta tarinasi päähenkilöstä, jonka piti olla muka uskottava lääkäri, mutta silti hän sanoo lisäravinteita lääkkeiksi. Se olisi ihan jonkinlainen ammatillinen moka, ja vähentää noinkin lyhyessä tarinassa päähenkilön uskottavuutta. Kannattaa korjata se, ennen kuin julkaiset novellisi esim. jossain lehdessä.
Kuulosti tosiaan joltain novellilta tai filmin käsikirjoitukselta. Sopivasti kliseitäkin.
Koska tämä on tällä palstalla pidän tätä tavanomaisena uskonnollisena propagandana.
olen nyt virallisesti nimitetty vissiin tarinoitsijaksi? :D sehän tässä eniten huvittaakin!!
elämässä kun kirjoittaa pari virhettä tositarinan tekstiin niin heti leimataan keksijäksi.. Ehkäpä et usko edes itseesi.
Rajatiedon kenttä on sekava ilman uskonnollisen propagandan levittäjiäkin. Joukossa kuitenkin lienee, jopa tällä palstalla, rehellisiäkin kirjoittajia.
kenenkään ei tarvi kuolla nykyään kipuihin. Nykyään on sen verran tehokkaat kipulääkkeet että tuleevaa romaaniasi varten suosittelen että palohaavapotilas sai huonon hoidon/steriilin ympäristön puutteen vuoksi pahan infektion..
Eli normaali musta tussu.. ei kun muu status
ihanko tosi?
oletko itsekin lääkäri?? Minähän voinkin paljolti vaikuttaa erilaisten ihmisten kipukynnyksiin?
Siellä onkin tosiaa vaadittavat happikoneet KUN EI OLE SÄHKÖJÄKÄÄN! jossaki autiomaan liepeillä. se ei ole minun vikani että ihminen kuolee kipuihinsa, vaikka kuinka yrittäisin auttaa.!
"Siellä onkin tosiaa vaadittavat happikoneet KUN EI OLE SÄHKÖJÄKÄÄN! jossaki autiomaan liepeillä. se ei ole minun vikani että ihminen kuolee kipuihinsa, vaikka kuinka yrittäisin auttaa.!"
kukas happikoneesta on puhunut? Särkylääkkeistähän kyse oli... no, helpottaahan se happikonekin :D
Niin, eikös teillä tosiaan ollu sähköö teltassa? Mites se punainen risti sillai toimii... eiks ne saa generaattoria ostettua yhteen teltaan. Taidan lopettaa koko punaisen ristin tukemisen jos ei lääkintätelttaan sähköjä saa... perusjuttuja sentäs vaikka kuinka ois kriisi päällä :)
Tarinasi on mukavaa luettavaa, sitä en kiellä tosiaankaa :)
Mutta kirjoitustyylis viittaa kyllä paljo paljo nuorempaan ku mitä tekstin perustella sun ikäs näyttäs oleva. Aikuinen ei käytä sanontaa "vedä vittu päähän", ellei ole... jääköön sanomatta ettet enempää kimmastu :)
Toivon et oikeesti elämäs aikana törmäätkin johonki henkeen, sitten tiedät oikeesti mitä se on. Mutta tuskimpa vaan sitä päivää tuut näkemään, yhdyn nimittäin täs nyt samaan juttuun mitä tuolla välissä joku sanoo, et tuu koskaan törmään henkimaailman olentoihin :)
niinsanotulla potilaalla vulnus combustum, combustio vai ambustio?
satutapahtumista uskottavantuntuisia videoklippejä you tubeen. Tässäkin taitaa olla asialla Team Sininunnat.
lisää raivoa vastarepliikkeihin! Kirosanatkin ovat nyt uskottavia!
En kyllä itse usko tuota juttua pätkääkään. Lisäksi ihmetyttää miten lääkärinkoulutuksen saanut kirjoittaa niin huonoa suomea.
Mielenkiintoinen tarina sinänsä, mutta älkää nyt kaikki uskoko mitä täällä palstalla kirjoitetaan. Voipi vielä mennä yöunet. Tarinoita. Niitä riittää...
stoori on tosi, koska tohtorinna on niin raivona, että hyvinkin voi olla takertunut joku paha henkiolento. Kannattaa päästä siitä tosi nopsaa eroon.
"Ja ihan ensimmäiseksi, haluaisin kertoa oman tarinani varsinkin niille, jotka ovat kovinkin epäluuloisia näihin asioihin suhtautumaan!
Toivoisin että menisitte muualle kirjottelemaan huuhaa mielipiteitänne"
Hauskaa että pidät huuhailijoina niitä, jotka perustaa uskonsa tieteellisiin faktoihin eikä kummituksiin ja muihin henkiolentoihin.
Minä sanon vaan kaikille, jotka eivät usko, että olen humanoidi Venukselta, että vetäkää....
se palovammoihin kuolleen sotilaan sielu, sinulla ei ollut sädekehää koska VALEHTELET!!!!
Sähän et näytä käyneen ees kiertokoulua väärinpäin!
Saadakseen yliopistotutkinnon kasaan on jokaisen opiskelijan käytävä mm. suomen kielen kirjallinen kurssi ja läpäistävä kypsyyskoe. Myös opintojen aikana kieli hioutuu siihen kuntoon, että sitä pystyy uskottavasti käyttämään oman tieteenalansa forumeilla. Kirjoitusvirheet ovat täällä toki yleisiä ja ymmärrettäviäkin, mutta Bluenunnan kielenkäyttö on niin alkeellista teinixiä, että uskottavuus meni jo toisessa kappaleessa. Harvoin näkee noin paljon yhdyssanavirheitä yhdessä kertomuksessa.
Kun joku korjaisi tekstin, saisi kertomuksesta jonkun kohtauksen esim. "Manaajan" seuraavaan jatko-osaan. Muistaakseni alkuperäisessä olikin joku tämän tyylinen alkukohtaus, ellen väärin muista.
ottakaa huomioon tapahtuma aika- sijoittuu parinkymmenen vuoden taakse! eij sillon ole ollut paljoa kunnon hoitovehkeitä.
Rönteginikin keksittiin joskus 1700-luvulla ja ensimmäinen sydänleikkaus tehtiin keskiajalla.
Luulen, että kokemasi johtuivat rasituksesta. Silloin näkee helposti hallusinaatioita.
Hyvää jatkoa ja työn iloa!
sairaalateltassa, lattiana hiekkamaa, telttana kangas joka piti hädin tuskin tuulen ja vesisateen.
Sateen aikaan maa oli limaista kuraa.
:) mutta tämä juttu loppuu tähän. Kauhia skandaali.
Kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta tuo teksti! Harmi että sen pilaavat nuo paska-viestit :( Voin kyllä kuvitella miten kauhuissasi olet ollut. Voimia!
Tässä tarinassa ei ole totta kuin kenties nimimerkki.
Taitaa olla sama kirjoittaja joka tuolla äidit ja isät palstalla kirjoittelee, lasten nimiä mainitaan jne.
Teinitytön tarina (tai pojan).
teini voisi muuten tarkistaa millaista elämä oli 20 vuotta sitten..
vai ei ollut sairaalavälineet hyviä tms..
Tarinana hyvä, jos kirjoitusvirheet korjattaisiin.
Jatka ihmeessä kirjoittelua novelli-palstoilla.