Hankimme kaksi kissanpentua, sisarusta, noin 6-7 viikon vanhoina. Kokemukset ovat oikein hyvät!! Leikkivät tosi paljon keskenään, mutta tulevat myös syliin ja viereen jne. ihan normaalisti. Kissahan kasvaa luontaisesti pentueessa. Ja ihmisen kanssa. Tässä yhdistyvät molemmat..
Toki välillä sängyssä on kaksikin "hyökkäilijää", mutta yleiesti ottaen varpaat ja muut taitavat säästyä kun pennuilla, kissoilla on paljen tekemistä..
Miten mahtaa käydä pentujen kasvaessa? Tuleeko myös jotain huonoa puolta? Millaisia kokemuksia on kahdesta isommata pennusta ja aikuisista sisaruksista?
Toki välillä sängyssä on kaksikin "hyökkäilijää", mutta yleiesti ottaen varpaat ja muut taitavat säästyä kun pennuilla, kissoilla on paljen tekemistä..
Miten mahtaa käydä pentujen kasvaessa? Tuleeko myös jotain huonoa puolta? Millaisia kokemuksia on kahdesta isommata pennusta ja aikuisista sisaruksista?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ihan hyvät kokemukset mulla ainakin on... Mitä nyt välillä ottavat yhteen yleensä pojun aloituksesta. Kiusaa vähän pienempäänsä. Mut tyttö on vikkelä ja pääsee karkuun. Molemmat on erittäin seurallisia kun ollaan vaan oma porukka kotona(tyttö pelkää vieraita).Molemmilla on omat paikat missä nukkua ja välillä juostaan kilpaa pitkin asuntoa... Ehkä vähän ovat jo rahoittuneet, ettei aina oo matot kurtussa kun tulee kotiin...
kissanpennun luovutusikä on 12- viikkoa?
Alta kahdeksan viikkoisen luovutusta voi sanoa jo rikolliseksi.
Toivottavasti kokemukset jatkuvat hyvinä, koska monesti liian varhain luovutetuilla esiintyy erilaisia ns. häiriökäyttäytymisiä, jotka voi ilmeta vasta tuonnempanakin.
Parin kuukauden iästä oli tietoa.. Seitsemän viikkoa oli miltei se.. Olo ei ole rikollinen.
Kissat ovat nyt tasan 12 viikkoa, ja kokemukset viideltä viikolta ovat olleet tosi hyvät, niin kuin mainitsin.. Olemme myös satsanneet ajallisesti, eli kissat eivät ole joutuneet olemaan pitkään keskenään "yksin"..
Voisi esittää otaksuman tai miltei hypoteesin, että varsinin pieninä, parin kuukauden ikäisinä syystä tai toisesta otettuna kaksi kissaa sopeutuvat ja pärjäävät paremmin kuin yksi kisu..
Aineenvaihdunta on voimakasta, minkä huomaa päivittäisessä yhteisen "käymälän" putsauksessa. Ainakaa tässä vaiheessa ei ole tarvittu kahta, puhumattakaan kolmesta.. Yhteistyö on pelannut.. Pari kiirepissaa (?) on ollut "käymälän" edustan muovimatolla (hiekan keräykseen ym.), ei varsinaiselle lattialle.
Ovat myös ulkoilleet valjaissa pari viikkoa urhollisesti.. vaanivia tiikereitä ruohikossa - ja suhisevia lohikäärmeitä (jollekin koiralle, ei kaikille).
Mikä olisi muuten oikea ikä laskea kissut pihalle ja viereiseen metsikköön vapaasti?
Mikä olisi muuten oikea ikä laskea kissut pihalle ja viereiseen metsikköön vapaasti?
Ei ainakaan ennen kuin olet ne leikkauttanut! Vahinkopennut ei ole niin kiva juttu kuitenkaan, kodittomia kissoja muutenkin tarpeeksi.
Ja mielestäni kissat pärjäävät hyvin pelkällä valjaissa ulkoilulla, metsiin päästäminen on vain vaarallista.
Mikään ikä ei ole sopiva laskea kissoja vapaana ulos yhtään minkäänlaiseen metsikköön!
Ja kyllä kissasta näkee, että onko sillä ikää 7 vai 12 viikkoa, muutos fyysisestikin on silminnähden iso.
Olitkohan oikein harkinnut tuota kissan ottamista... Toivottavasti kisuille ei tule ongelmakäyttäytymistä, enpä yhtään ihmettelisi.
Pari kuukautta on 8 viikkoa, ja semmoisestakin siis oli tietoa. Harkittu hankinta oli ja on. Kokemusta on toisella meistä lapsuuden kodista ja toisella ihan viime vuosiltakin. Ja nyt hyviä kokemuksia viideltä viikolta :-)
Mitä ne myöhemmin mahdiollisesti ilmenevät häiriökäyttäymiset sitten olisivat?
Kissat on toki tarkoitus leikata aikanaan (konsultiksi;-), eli siis tarkoitus ei ole ollut vielä pentuna päästää vapaasti liikkumaan. Kokemusta on siis kuitenkin siitä, että kissa voi kulkea vapaanakin, jos siihen luomuiluun on kodin sijainnin puolesta edellytyksiä.
Meillä tuli kaks tyttöpentua n. 10 viikon ikäisinä. Tuosta luovutusiästä ollaan montaa mieltä. Mutta minun mielipiteeni on että 12 vikkoa on jo paljon ja 7 viikkoa liian vähän. 9-10 viikon ikäiset pennut ovat kasvaneet, osaavat käydä laatikolla,ovat oppineet syömään ja oppineet emoltaan ja sisaruksiltaan kaikkea tarvittavaa, ovat sosiaalisia ja todella hyvässä iässä lähetä oman emon hoivista uuteen kotiin, jonne mielestäni sopeutuu parhaiten nuorempana kuin 12 viikon ikäisenä.
Alkuperäisen viestin kirjoittajalle kaikkea hyvää jaa rapsutuksia kisuille, on hienoa että sisarukset saavat jatkaa temmellystä yhdessä. Meidän tytöt on todella lumoavia persoonia!! Ja paljon on kokemusta entisistä kissoista. Todella onnelliselta vaikuttavat elämäänsä, vaikka jäi nyt sen kaksi viikkoa pois emon luota, vaikka emo huitelikin jo suurimman osan ajasta ulkona. Tyttöjen täyttäessä 12viikkoa mietin että onneksi otin kissani 10 viikkoisena. Niin ja ei sitten kertaakaan ole tehneet pissoja tai kakkoja muualle kuin omaan hiekkalaatikkoon!
Niin ja niille jotka tästä heti närkätyy niin tämä on vain MINUN mielipide asiasta.
Enkä minäkää kovin raaskis vapaaksi kissojani päästää, vaaroja on monenlaisia ja todella paljon. Mieluummin rakennuttaisin todella hienon kissatarhan:)
Ystävieni liian aikaisin vierotettu natu jäi pienikokoisesksi(en tiedä johtuuko asiasta) mutta selkeää häiriökäyttäytymistä on lussutus. Kissa hyppää syliin ja alkaa imeä sormenpäätä tai puseroa tai vaikka peittoa ja tekee sitä niin kauan kun antaa tehdä.. rasittavaa se on jos yrittää vaikka nukkua. Ei ole talon ainoa eikä ensimmäinen kissa ja ikääkin on jo useampi vuosi. Toivottavasti vältytte tämän kaltaiselta tai pahemmilta oireilta. Ja onkohan se 12 viikkoa jonkun idiootin keksintöä? Empä usko.. eiköhän se ole ammattilaisten kokemuksen tuoma näkemys asiasta. Onnea matkaan ja hiton hyvä että annatte aikaanne eläimillenne runsaasti se on tärkeää noin pienille kissoille varsinkin=)
otin kämppikseni kanssa kissasisarukset pari vuotta sitten ja heti seuraavasta pentueesta vielä heille pikkusiskon.
vanhemmat sisarukset tulivat aina hyvin toimeen, tietysti hormoonien alkaessa hyrrätä poika leikattiin.
pikkusisko otettiin vastaan ensin sähisten, mutta myöhemmin nukuttiin pikkusisko kainalossa ja riehuttiin kaikki yhdessä.
sittemmin isoveli ja kämppis muuttivat pois ja olen todella iloinen, että siskokset jäivät toisilleen kavereiksi.
pienempi varsinkin tuntui tarvitseman melkein enemmän toisen kissan kuin ihmisen läheisyyttä. tämä johtui varmaan siitä, että kissa luovutettiin 8viikkoisena. (tästä en ollut tyytyväinen, mutta pennut piti saada pois koiran alta, enkä halunnut että pentua annetaan muuallekaan)
mutta hyviä kokemuksia siis! kivempi sitä on kaksin riehua kuin yksin. :)
eikös se oo aika luonnollista että oman lajitoverin seuraa tarvitsee enemmän. Varsinki vielä tässä tapauksessa toinen isommista on lähteny ja muutenkin, vaikkei olisikaan. Ja uuteen perheeseen tullessa varmasti kiinnostaa enemmän muut kissat kuin ihminen kun juuri emosta ja muista on eronnut. Luulen että sama olis ollu vaikka olis tullu vasta 12viikon iässä tai vanhempanakin.
Toikin riippuu kissasta Meille tuli 12 viikoinen pentu puolivuotiaan kaveriksi ja se oli tasan yhtä kiinnostunu ihmisistä ja toisesta kissasta. Kollina tunkiolla alusta asti "tää on mun lauma" tyyliin ja elkeet on yhä yhtä majesteetilliset vaikka on leikattu. Välillä nukkuu toisen kissan kainalossa ja välillä ihmisten päällä (ei koskaan kainalossa vaan aina päällä=)
Minun viimeiset 4 kissaani ovat sisaruksia. Edelliset 2 tyttökissaa olivat sisarukset, luovutusikä oli 8 viikkoa ja minkäänlaista häiriökäyttäytymistä ei ollut koko kissojen elinaikana. Elivät 17-vuotiaiksi. Kauemminkin olisivat eläneet jos en vanhuuden vaivojen takia olisi vienyt molempia yhtäaikaa viimeiselle piikille. Yhdessä tulivat ja yhdessä myös lähtivät, ja suru oli suunnaton... Ainoa lohtuni oli eläinlääkärin toteamus, että hyvin hoidetut ja onnelliset kissat kun näin kauan elivät ja saivat olla yhdessä koko ajan... Toisella ei takajalat enää menneet samaan tahtiin etujalkojen kanssa... Ja molemmat alkoivat tehdä tarpeitaan sänkyihin.
"Uudet" kissani ovat myös sisarukset, ja 10-viikkoisina meille tulleet. Ihanan sosiaalisia ja ihmisrakkaita. Tulevat erinomaisesti toimeen myös naapureiden kissojen kanssa. Yhdessä leikitään ja nukutaan ja jos toinen on vielä ulkona saalistamassa, niin toinenkaan ei ehdi vielä nukkumaan... Ehdottomasti kisulle kaveri!!! ja mikä sen parempi kuin oma sisarus...