Koiran murrosikä

Sirpuliini

Moi!

Minkäikäisenä Teidän uroskoirillenne on tullut ns. murrosikä, jolloin se kiukuttelee, uhittelee ja yrittää koko ajan pomottaa?

Millaisia ratkaisuja olette keksineet, jolla saatte lopetettua ei-toivotun käytöksen?

Meillä on kova taistelu johtajan paikasta. Koira on nyt yksitoista kuukautta vanha ja on muutaman viikon ollut oikea pikkupahis. Olen kieltänyt, torunut, laittanut häpeämään, ja nämä keinot auttavatkin - hetkeksi. Pian tulee taas uusi asia, jolla koira yrittää alistaa ja käyttäytyy kuin mikäkin kakara - jollainen se tietysti onkin. =)

Neuvoja siis: onko jotain kikkoja vai täytyykö ajan vain kulua. Koska tämä mahtaa loppua?

16

11678

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • -poodle-

      ei ole edes tullut koko murrosikää! Miten olet yrittänyt vahvistaa johtajuusasemaasi? Jos koira tietää kuka on laumassa pomo, murrosiäs ei pitäisi olla vaikea.

      • nimenomaan

        kun dominoiva koira TIETÄÄ kuka on pomo, koira uhittelee nimenomaan tätä ihmistä kohtaan!


    • sakuja yhä vaan

      Älä usko näitä "ei koiralla ole murrosikää". Niin sanoo sellainen, joka ei ole koskaan omistanut voimakasta, dominoivaa ja mahdollisesti vielä terävää uroskoiraa. Nartuillakin on omat metkunsa tietyssä iässä. Ja tietysti, jos ei osaa koiraansa lukea, voi mennä koko murrosikä ohi huomaamatta, tai sitten vaan omistaa jonkun ihqumahqun puudelin.

      Mutta meillä on ollut sakuja lapsesta asti ja omia minulla ollut 7, joista kotona kolme tällä erää. Uroksella se ensimmäinen murrosikä tulee yleensä juuri tuossa vuoden tienoilla. Silloin on todella tärkeää näyttää koiralle sen oma paikka laumassa, niin kovilla keinoilla kun kyseinen koira tarvii. Jollekin riittää niskasta nippaaminen ja vääntäminen, joku tarvii kylkikarvoista nyppimistä ja poskipuhuttelua. Aivan sama, mitä, kunhan asia menee perille. Se kantaa hedelmää. Uros on putkiaivo, joka tekee tasan sitä, mitä sille on opetettu. Sinne n. kolmen vuoden ikään asti, kun sillä on toinen kokeiluvaihe. Ja sen jälkeen se tekeekin kaiken kyseenalaistamatta. Narttu on paljon inhottavampi, se lukee tilanteita ja ohjaajaansa ja punnitsee, totellako vai ei.

      Älä ainakaan anna ajan vaan kulua ja odottele käytöksen loppuvan itsestään. Nyt on aika sanoa koiralle, että sinä olet pomo. Muista aina palauttaa koira pakotteiden jälkeen leikkimällä, kehumalla, nameilla oikeasta toiminnasta. Aktivoi koiraa kouluttamalla, ajamalla jälkiä, opettamalla temppuja. Mitä vaan, kunhan koira saa käyttää aivojaan.

      Murkkuikä kestää 2-6 kk

      • Sirpuliini

        En uskokaan sitä, ettei murrosikää olisi, koska se nyt sattuu olemaan sitä arkipäivää täällä meidän huushollissa..=)

        Meillä on mäyräkoira, joka tosiaan yrittää pomottaa paitsi meitä, myös kaikkia niitä joita näkee lenkillä tai jotka tulevat meille kylään.

        Kyllä se kai tästä.. Kiitos vinkeistä..!=)


      • murrosikä

        ja koira on 5 kk. Se kokeilee KAIKKI mahdolliset ja mahdottomat temput. Ei tule kun kutsutaan vaikka olisi makkaraa kädessä. Karkailee ( onneksi aidattu piha, mutta "kiellettyjä alueita"). Syö vanhemman koiran kupista ( vanhempi alistuu). Luettelo on piiiiiiitkä.


      • Anonyymi

        Mulla on ollut 5 sakemannia ja yhdelläkään ei ole juurikaan ollut murrosikää. Ei ne mitään nössöjä koiria ole olleet. Yhdestä nartusta meni kolme pentua poliisille.
        Laumajärjestys alusta saakka selvä. Pari koirista kovaa narttua mutta ei niistä ole ongelmaa ollut kenellekään, ei ihmisille eikä toisille koirille. Kotona erittäin miellyttämisen haluisia ovat olleet.
        Perheen kanssa sisällä asustivat sulassa sovussa.
        Lasten kanssa tulivat hyvin toimeen.
        Kyllä se murrosikä on vain otettava omistajan huomioon riittävän ”vakavasti” . Jaksettava paneutua siihen, vaikka tuokin ylimääräistä työtä.
        Se on vain koiranomistajan arkea. Myöhemmin se palkitaan sosiaalisena ja hyvinkäyttäytyvänä koirana. Kun koiralle on tehty pennusta pitäen johdonmukaisesti järjestys laumassa selväksi, on murrosikä huomattavasti helpompi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mulla on ollut 5 sakemannia ja yhdelläkään ei ole juurikaan ollut murrosikää. Ei ne mitään nössöjä koiria ole olleet. Yhdestä nartusta meni kolme pentua poliisille.
        Laumajärjestys alusta saakka selvä. Pari koirista kovaa narttua mutta ei niistä ole ongelmaa ollut kenellekään, ei ihmisille eikä toisille koirille. Kotona erittäin miellyttämisen haluisia ovat olleet.
        Perheen kanssa sisällä asustivat sulassa sovussa.
        Lasten kanssa tulivat hyvin toimeen.
        Kyllä se murrosikä on vain otettava omistajan huomioon riittävän ”vakavasti” . Jaksettava paneutua siihen, vaikka tuokin ylimääräistä työtä.
        Se on vain koiranomistajan arkea. Myöhemmin se palkitaan sosiaalisena ja hyvinkäyttäytyvänä koirana. Kun koiralle on tehty pennusta pitäen johdonmukaisesti järjestys laumassa selväksi, on murrosikä huomattavasti helpompi.

        Kirjoitin juuri tuolla aiemmin meidän pikkukoirasta jolla on omituisuuksia.

        Meilläkin on ollut saksanpaimenia 50 vuoden aikana 9.Useimmat kaksittain niin että niillä oli ikäeroa noin 5 vuotta. Kaksi niiistä menehtyi nuorena, noin neljävuotiaana . Toinen halvaantui ja toinen menehtyi verisyöpään.

        Nyt kun ikä alkaa painaa en ottanut enää sakua. Se vaatii hieman enemmän kuin tollainen pikkukoira. Mutta en muista mitään murkkuikää varsinaisesti niillä olleen. Mutta tuhosivat kyllä kotona yksilöllisesti.

        Hyvin muistan ekan jolloin meillä oli myös kissa. Kissa aukaisi käpälällään roskiskaapin ja koira otti pussin ja tuhosi sen olohuoneen karvalankamatolle.

        Vuosia myöhemmin yksi koiristani söi sohvan päädyt. Naama oli ollut täytettä täys kun mies tuli kotiin.
        Kun muistaiskin kaikki. Rakastin niitä kaikkia ja jos nuorempi olisin minulla olisi edelleen saku. Mutta kunto heikkenee joten tyydyn tähän pieneen olioon joka minulla nyt on ja se saa jäädä viimeiseksi koiraksi vaikka kuolisi varhemminkin.


    • tuntuu siltä

      että se on syntymästään saakka ollut murrosiässä

    • lempeä ote

      Murrosikäisen koiran kanssa tulee olla LEMPEÄ, mutta ehdottoman johdonmukainen! Yhdellekään koiralle ei kannata antaa fyysistä rankaisua, sillä tavalla vain pilaa suhdetta koiraan. (Ja jos joku väittää, että susilaumassakin näykitään ym., niin se ei pidä paikaansa!) Hyvä "pomo" ei koskaan lyö tai kurita alaisiaan, ethän itsekään kunnioittaisi sellaista "johtajaa". Vaikka hermot meinaa mennä, kannattaa vain rauhoittua, sillä murrosiän jälkeen koira kyllä palaa ennalleen ja on mahdollista, että se ei koskaan enää yritä mitään temppuilua, jos murrosiässä on pidetty huoli siitä, että koira ei ole saanut tehdä mitään omin päin.

      Koiraa ei kyllä kannata päästää karkailemaan edes omaan pihaan, koska jos se karkaa ja saa palkkioksi sen mitä halusi (eli pääsi pihalle) se tulee varmasti jatkossakin tekemään tätä.

      Muistakaa antaa koiralle paljon liikuntaa ja aivotyöskentelyä! Ehdottomasti jokin kiva koirakaveri auttaa murkkuikäistä koiraa purkamaan ylimääräistä energiaa.

      • Ihmetyksiä

        Ja siis mitä nämä lempeät kasvatusmetodit käytännössä tarkoittavat? Jos koira karkaa? Jos koira uhittelee (näyttää hampaita tai puree) isäntäväelle? Jos koira räyhää vastaantulijoille? Kuinka nämä tilanteet hoidetaan käytännössä lempeästi?


      • Varmaan sitä
        Ihmetyksiä kirjoitti:

        Ja siis mitä nämä lempeät kasvatusmetodit käytännössä tarkoittavat? Jos koira karkaa? Jos koira uhittelee (näyttää hampaita tai puree) isäntäväelle? Jos koira räyhää vastaantulijoille? Kuinka nämä tilanteet hoidetaan käytännössä lempeästi?

        että pitää lyödä nakkia suuhun niin paljon ettei pysty karkaamaan, puremaan tai räyhäämään. Kun on rekulla 10kg ylipainoa, niin eiköhän se siitä rauhoitu. ;D


      • drgxdgdg
        Varmaan sitä kirjoitti:

        että pitää lyödä nakkia suuhun niin paljon ettei pysty karkaamaan, puremaan tai räyhäämään. Kun on rekulla 10kg ylipainoa, niin eiköhän se siitä rauhoitu. ;D

        Itse asiassa esimerkiksi sitä, ettei piiskata karkumatkan jälkeen omistajan luokse palaavaa koiraa (tätä on harrastettu iät ja ajat).

        Jos koira ei aio hievahtaa kulkuväylältä, niin lähestytään hyvässä ryhdissä ilman katsekontaktia ja painetaan käpälää päkiällä sen sijaan, että huidottaisiin sormilla koiran naamaa ja karjaistaisiin että "piski sivuun!!" (tätäkin on nähty).

        Tällaisia pikku esimerkkejä. Siihen kuuluvat myös piikki- ja sähköpantojen käyttämättömyys ja muun väkivallan käyttäminen. Se, että koiraa kielletään ja otetaan fyysista kontaktia (Millan?) ei ole pois tuosta koulutusmetodista. Pointtina oma oma auktoriteetti.

        Omaa järkeä voi käyttää. Koiran jatkuva piiskaaminen osoittaa vain omaa ajattelukyvyn puutetta, mutta dominoivan koiran kanssa ei auta olla "tossukka". Keinot pitää valita koiran mukaan.


      • Mahdoinko
        drgxdgdg kirjoitti:

        Itse asiassa esimerkiksi sitä, ettei piiskata karkumatkan jälkeen omistajan luokse palaavaa koiraa (tätä on harrastettu iät ja ajat).

        Jos koira ei aio hievahtaa kulkuväylältä, niin lähestytään hyvässä ryhdissä ilman katsekontaktia ja painetaan käpälää päkiällä sen sijaan, että huidottaisiin sormilla koiran naamaa ja karjaistaisiin että "piski sivuun!!" (tätäkin on nähty).

        Tällaisia pikku esimerkkejä. Siihen kuuluvat myös piikki- ja sähköpantojen käyttämättömyys ja muun väkivallan käyttäminen. Se, että koiraa kielletään ja otetaan fyysista kontaktia (Millan?) ei ole pois tuosta koulutusmetodista. Pointtina oma oma auktoriteetti.

        Omaa järkeä voi käyttää. Koiran jatkuva piiskaaminen osoittaa vain omaa ajattelukyvyn puutetta, mutta dominoivan koiran kanssa ei auta olla "tossukka". Keinot pitää valita koiran mukaan.

        lukea aivan oikein. Astutaan päkiällä koiran tassun päälle? Ja tämänkö on tarkoitus olla sitä mainostettua "lempeää"?

        Meillä kyllä homma menee helpommin että ensin pyydetään kuiskaamalla, sitten äänellä ja ellei toimintaa vieläkään tapahdu niin sitten tulee 179dB:n karjaisu. Se sitten viimeistään herättää koissun ruususen unestaan.


      • sgdrgdrgh
        Mahdoinko kirjoitti:

        lukea aivan oikein. Astutaan päkiällä koiran tassun päälle? Ja tämänkö on tarkoitus olla sitä mainostettua "lempeää"?

        Meillä kyllä homma menee helpommin että ensin pyydetään kuiskaamalla, sitten äänellä ja ellei toimintaa vieläkään tapahdu niin sitten tulee 179dB:n karjaisu. Se sitten viimeistään herättää koissun ruususen unestaan.

        Ei sitä nyt täydellä painolla koiran ranteeseen aleta nojailla! Tahaltaanko tekeydyt typeräksi?

        Kyseessä kevyt kosketus. Ei suurempi kuin koiraa silittäessä, mutta luulotellaan eläimelle, että se jyrätään jos ei tottele. Toki jos iso ja itsepäinen koira, niin vähän enemmän painetta, ei missään nimessä kipurajan lähelle.

        Medium-koulutusta. Tossukkakoirat seuraisivat perässä koko ajan, eikä niitä tarvitse väistellä. Koira ei opi odottamaan äänikomentoa, vaan on itse valppaana kulkuteille asettuessaan ja väistää tarvittaessa.


    • laksghaksghajdhgasg

      Jos koira oikesti kokeilee, siihen vastataan kyllä. Ainakin meillä. Mutta ei se vallan silmille hypikään koska suhteet on tehty selväksi jo pienestä pitäen.Johdonmukaisuutta ja yhdessä tekemistä, sillä pärjää jo pitkälle. Jos sitten vallan hidalkoksi yrittää, napakasti ja riittävällä teholla tehdään asia aivan selväksi. Että ei kannata. Mutta uhmaiän käytös on paljon koiran luonteesta kiinni, ja harvoinhan sitä nyt vallan suuruudenhulluja koiria on, paitsi poikkeustapauksissa. Ja valitettavasti tai iloksi, mäykky on juuri se poikkeus. Siellä pienessä asuu aivan suuruudenhullu luonne =) !
      Jos hampaita näytellään niin selälleen, ja kurkusta kiinni, siinä ollaan niin kauan kun on tarvis. ( kunnes ilmeellä ja olemuksellaan näyttää että ok, asia ymmärretty ) Olen myös ottanut niskasta kiinni ja roikottanut kunnes asia menee jakeluun

      • No joo

        Yhdellä alueen naapurilla on (tai ehkä nykyään jo oli) jackrusseli, ja siinä toinen tapaus suuruudenhullusta. Aina mun koiran kimpussa tappelemassa vaikka kuinka lennätin sitä moneen kertaan maata kiertävälle radalle, niin aina vaan piti tulla päälle. Uudestaan ja uudestaan. Huvittavat tirriäinen. Loppui kun kerran ripustin sen mäntyyn oksantynkään roikkumaan ja vihjaisin emännälle että ellei koira nyt ala pysyä hihnassa, niin se on seuraavalla kerralla lopullisen ratkaisun aika. Alkoi pysyä, mutta nyt ei enää näkynyt pitkään aikaan.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kuka maksaa Elokapinan töhrinnän?

      Vieläkö tukevat Elokapinan toimintaa mm. Aki Kaurismäki, Sofi Oksanen, Paleface, Koneen Säätiö ym. ? Kenen kukkarosta ot
      Maailman menoa
      590
      3946
    2. Muuttaisiko viesti mitään

      Haluaisin laittaa viestin, mutta muuttaisiko se mitään. Oletko yhä yhtä ehdoton vai valmis kyseenalaistamaan asenteesi j
      Ikävä
      48
      3358
    3. Valpuri Nykänen elokapina

      Aikas kiihkomielinen nainen kun mtv:n uutiset haastatteli. Tuollaisiako ne kaikki on.
      Maailman menoa
      66
      2869
    4. Jos sinulla kiinnostaisi

      Nyt, miten antaisit minun ymmärtää sen?
      Ikävä
      38
      2831
    5. Oon vähän ihastunut suhun nainen

      Vaikka toisin jokin aika sitten väitin mutta saat mut haluamaan olemaan parempi ihminen :)
      Ikävä
      19
      2184
    6. Jospa me nähtäisiin

      Sinne suuntaan menossa🤣
      Ikävä
      32
      2121
    7. Se että tavattiin

      Hyvin arkisissa olosuhteissa oli hyvä asia. Olimme molemmat lähestulkoon aina sitä mitä oikeasti olemme. Tietysti pieni
      Ikävä
      12
      2027
    8. Elämä jatkuu

      Onneksi ilman sinua
      Ikävä
      29
      1885
    9. Oot pala mun sielua

      Jos toivot, että lähden mä lähden. Jos toivot, että jään mä jään. Koen, että olet mun sielunkumppani, mutta lämmöllä my
      Ikävä
      17
      1860
    10. Hei T........

      Ajattelin kertoa että edelleen välillä käyt mielessä.... En ole unohtanut sinua, enkä varmasti ikinä... Vaikka on kulunu
      Suhteet
      47
      1829
    Aihe