Siitä on nyt jo melkein neljä kuukautta kun ihminen jota rakastin enemmän kun mitään tässä maailmassa kertoi että emme enää tapaisi. Lähes puolen vuoden yhteisen ajan kuluessa kertyi paljon kauniita muistoja jotka eivät suostu lähtemään mielestä, koko yhteinen aika jäi mieleen pelkästään hyvänä. Aina välillä jokin asia saa muistot palaamaan ja ikävä kaivaa koloja sydämessä.
Edes uusi ihminen joka on tullut elämääni ei ole kokonaan saanut muistoja häviämään. Tuntuu pahalta häntä kohtaan että aina välillä on ikävä, ikävä häntä joka sillon ennen oli kaikki ja jota ei enää ole minulle. Tai ei pitäisi olla. Välitän tästä nykyisestä todella paljon mutta silti välillä tuntuu että kumpa kaikki olisi niinkuin silloin. Silloin uskalsin luottaa ja antautua koko sydämestäni rakastaa täysillä nuoruuden voimissani. Nyt en uskalla. En uskalla rakastua enää vaikka haluaisin. Nyt jos joku osaisi vielä kertoa loppuuko ikävä koskaan? Onko minun koko elämäni elettävä tässä ikävässä ja kaipuussa vai pystynkö unohtamaan?
Edes uusi ihminen joka on tullut elämääni ei ole kokonaan saanut muistoja häviämään. Tuntuu pahalta häntä kohtaan että aina välillä on ikävä, ikävä häntä joka sillon ennen oli kaikki ja jota ei enää ole minulle. Tai ei pitäisi olla. Välitän tästä nykyisestä todella paljon mutta silti välillä tuntuu että kumpa kaikki olisi niinkuin silloin. Silloin uskalsin luottaa ja antautua koko sydämestäni rakastaa täysillä nuoruuden voimissani. Nyt en uskalla. En uskalla rakastua enää vaikka haluaisin. Nyt jos joku osaisi vielä kertoa loppuuko ikävä koskaan? Onko minun koko elämäni elettävä tässä ikävässä ja kaipuussa vai pystynkö unohtamaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Yks poika jätti mut kesän alussa ja ajattelin jopa itsemurhaa... muistot kummittelivat koko kesän ja no siinä meni se kesäloma pilalle, mutta unohdin pojan melkein kokonaan jo syksyllä... olen nyt uuden kanssa ja en muistele enää häntä.. luulen että pääset kyllä tosta yli ja uskallat taas rakastaa...
Luulen että ongelmaasi lisää se, ettei sinulle ja uudelle tyytöystävällesi ole vielä ehtinyt tapahtua ja kertyä yhteisiä asioita jotka ikään kuin sitovat parisuhdetta.
Olet saattanut jäädä kiinni vanhoihin muistoihin jotka yhdistivät sinua ja silloista tyttöystävääsi. Anna tilaa myös uusille kokemuksille, joista ajanmittaan tulee teitä yhdistäviä asioita.
Ikävä unohtuu varsinpian kun tajuat päästää irti vanhoista muistoistasi. Tai josset kokonaan niitä halua unohtaa niin muodostakaa sinun ja kumppanisi välille toimiva suhde, joka vaatii joitain yhdistäviä tekijöitä ja niiden parissa touhuamista sekä tunteiden valloilleen päästöä. Ja ennen kaikkea: usko itseesi!
Onnea nykyiselle suhteellesi!
Siitä on 10 vuotta kun rakastamani ihminen näin sanoi, vielä hengissä! Harmillisesti sinkku =/
surullista kyl. ite oon lähes saman ikäne ku sä, mut eroa meillä on se et sä oot sentään saanu tehä 'ihmisen jota rakastaa enemmän kun mitään tässä maailmassa' onnelliseks. mun mummo sanoi mulle joskus et "jos rakastat ja teet elämässäs edes yhden ihmisen onnelliseks niin oot elänyt elämäs hyvin." sun kannattaa vaalia niit muistoja jota teillä on, ne on ikuisia toisin ku rakkaus (valitettavasti). toisaalta ne muistot osaa joskus olla myös ikäviäkin sinäänsä et niitä voi vaan muistella yksin jos on kerran mennyt poikki sen toisen osapuolen kanssa.
se uus ihminen joka on tullu elämääs ei oo saanut muistoja häviämään. eikä saakaan. sun pitää jatkaa elämää ja luoda uusia ihania muistoja tän 'uuden' ihmisen kanssa.
"silti välillä tuntuu että kumpa kaikki olisi niinkuin silloin" tuttu ajatus mulle. menneitä ei saa takas, mutta niitä voi aina muistella ja tosiaan luoda uusia muistoja.
ja sen voin sanoa, et ikävä loppuu aina. muistatko kenties kun vielä puolisen vuotta sitten (vai onkohan siitä jo vuosi) kun kirjoittelit tälle palstalle sydänsuruistaan nimellä yksinäinen m84. huomaan et oot säilyttänyt nickis, mutta turhaan kyl mun mielestä. sulla on ihminen jota rakastaa, ole onnellinen. vaikka tuntuis siltä et sen eksän kans ois ollu jotain suurempaa niin sun kannattaa tiedostaa myös se rakkaus mitä tää uus sulle tuo. kyllä kaikki palaset loksahtaa kohdalleen vielä jokin päivä niin minulla, sinulla kuin kaikilla muillakin. pitää vaan jaksaa odottaa ja toivoa.
hyvää kesää sulle.
Tietenkin sä unohdat joskus. Siihen kuluu vaan aikaa. Ikävä loppuu aikanaan ja uskallat rakastaa.
Tää on hassua, mut silloinkun mä luin täältä et sä seurustelet niin mulla meni pasmat ihan sekaisin niin kuin mä silloin sanoinkin. Siis vaikka mun ei olis pitänyt reagoida siihen mitenkään, mutta siltikin. Nyt mä en nää enää unia, en enää muutamaan kuukauteen. Pari kertaa on ollut ikävä, mut se on mennyt nopeesti ohi. Niin mulla oli lohduttaja ja mä olin silloin tosi kännissä. Kai mä yritän sanoa jotain sulle, kuten että mä en oo enää se sama tyyppi.
Ja, että ajan kanssa menee se menee ohi. Mä en edes yritä häivyttää kaikkia muistoja osa niistä vaan jäi. Mä oon kirjottanut monta sivua. Pura itteesi johonkin. Ja puhu sen tyttöystäväsi kanssa. Mä tiedän, että sä selviät, silä mikään ei oo mahdotonta ja ikinä ei tiä mitä tapahtuu:) Ja sä tiedät sen ihan yhtä hyvin kuin mäkin.
Sama se kuka sä oot missä sä oot tai kenen kanssa sä oot. Mulle sä tulet aina olemaan se ensimmäinen(jotkut sanoo että se enismmäinen on ainoa) todellinen rakkaus sitä ei mikään muuta, sua mä rakstin sillon puhtaasti aidosti koko sydämestni ja niin pahalta kun se tuntuukin rakastan vieläkin. Rakastan vaikka en haluais. Mä haluisin unohtaa mut sä olit mulle liian hyvä. Elämä on persestä olen mä sen huomannu ennenkin sä vaan hämäsit mua niin hyvin että mä luulin että se ei olis. Minkä sille voi varmaan ois parempi olla ihan yksin kahestakin syystä. Ei loukkais ketään ja toisaalta ei tarttis lopulta surra sillä sehän se mun osani lopulta on. Sillä mikään maailmassa ei ole sitä miltä näyttää.
En mä voi sen kanssa puhua se ei puhu tunteistaan en mä tiedä edes onko sillä sellasia en mä osaa sille puhua niinkun sulle sillon kun valvottiin aamuyölle ja vaan puhuttiin monta kertaa. Mä olen vasta jälkeenpäin tajunnu miten helppoo sun kanssa oli. Miten mä uskalsin ja pystyin puhumaan sulle kaikesta se oli jotenkin niin välitöntä. Mun vika oli vaan se että mä aloin luottamaan suhun liikaa uskoin aina myös seuraavaan päivään, päästin sut liian lähelle uskoin aina sen mitä sä sanoit. Mutta sen mä olen itelleni luvannu että niin ei enää tule tapahtumaan EI KUKAAN EI KOSKAAN. Mä en todellakaan syyllistä sua oma vikanihan se on kun olen tällänen ja sä teit lopulta varmasti oikean ratkaisun ja ennekaikkea sä teit oman ratkaisun niinkun mä sulle joskus sanoin sun pitää tehdä niinku susta itestä tuntuu välittämättä musta sillä jos susta tuntuu pahalta niin mustakin tuntuu. Toivottavasti kirjotukset meni hyvin ja oot jaksanu pääsykokeiden kanssa. Jos mä yhden pienen pyynnön saan esittää, että et vastais tähän. Tää on vaan tälläsen sydämestään yksinäisen ja särkyneen kohta kai ylioppilaan väsynyttä ja tyhjänpäivästä vuodatusta ilman mitään sen kumempaa tarkotusta. Ehkä mä lähden nyt lukemaan jos jaksan, on vielä niin paljon tekemättä...Siinä ja ylipäätään. Kai mä sit joskus pystyn sut unohtamaan tai sit en. Mut sitä mä en tiedä pystynkö koskaan tuntemaan niinkun sillon sua kohtaan tunsin. Mä toivon et sä löydät kunnollisen ihmisen vierelles sellasen joka osaa antaa sulle sen arvon mikä sulle kuuluu kohtelee sua oikein ja rakastaa sua sellasen joka ansaitsee sut ja sellasen jota säkin voit rakastaa. Terveisiä kaneille ja koiralle ja kaikkee hyvää tulevaisuuteen, En sano näkemiin vaan sanon hyvästi rakkaani "mikään ei ole ikuista paitsi kaipaus"
T:Tiedät kyllä kuka