onko teillä ikinä sellasta masentavan epätodellista oloa? Mulla on, jos mä esim. kävelen jossain ulkona, kaikki tuntuu kuin unelta, rasittavalla tavalla. Ihankun olis jossain lasipurkin sisällä. Näkee, mut silti on kun jossain omassa maailmassa. Ihmiset kävelee ohi ja on niin sekava olo. Aurinko paistaa, ja tuntuu niin tavattoman sekavalta että tekisi mieli vaan nukkua. Tuntuu siltä, kun ei jotenkin näkis tarkkaan. Ihankun ääriviivoja ei kauheen hyvin hahmottaisi eikä yksityiskohtia, eli on ns. uninen olo.
Tää voi kuulostaa siltä, että mulla olisi skitsofrenia, mutta ei ole. On vaan niin helvetin epäselvä olo!! Koko ajan tekis mieli avata silmät paremmin että näkis, mutta kun ei "herää"! Pelkää ihan, kun kävelee tuolla että joku tuttu tulis siihen hymy korvissa vastaan ja sitten täytyy esittää jotain helkutin naantalin aurinkoa siinä, vaikka puhuukin kuin jossain hypnoosissa...
Onko kellään samaa? Mulla on joskus tää olo, ja se on usein lomilla kun en ole tavannut ihmisiä pitkään aikaan, enkä jaksakaan tavata kun mulla on tää tunne. Haluis vaan nukkua omassa huoneessa yksin. Lisäks oon samalla aggressiivinen ja surullinen. Sillon, kun mulla on "selvä" olo, niin nään kaiken niin kirkkaana...
Tää voi kuulostaa siltä, että mulla olisi skitsofrenia, mutta ei ole. On vaan niin helvetin epäselvä olo!! Koko ajan tekis mieli avata silmät paremmin että näkis, mutta kun ei "herää"! Pelkää ihan, kun kävelee tuolla että joku tuttu tulis siihen hymy korvissa vastaan ja sitten täytyy esittää jotain helkutin naantalin aurinkoa siinä, vaikka puhuukin kuin jossain hypnoosissa...
Onko kellään samaa? Mulla on joskus tää olo, ja se on usein lomilla kun en ole tavannut ihmisiä pitkään aikaan, enkä jaksakaan tavata kun mulla on tää tunne. Haluis vaan nukkua omassa huoneessa yksin. Lisäks oon samalla aggressiivinen ja surullinen. Sillon, kun mulla on "selvä" olo, niin nään kaiken niin kirkkaana...
Vastaukset 5
Vanhimmat
kuin pullossa olemiseksi.
Löysin surffaillessa tämän viestisi.Aloin lukea ja luulin kirjoittaneeni sen.
Se on kuitenkin mahdotonta,koska en ole ikinä edes vieraillut näillä sivuilla,olen vanhempi sinua.
Tästä olosta olen kirjoittanut paljon psykologian sivuilla.
Googleta ihan tämä sana:depersoonalisatio /en nyt muista aa-kirjaimen määriä.Kokeile.
Olen kärsinyt tästä olotilasta ajoittain lapsesta asti,jolloin se meni kauhuksi ja paniikkihäiriöksi.Mikään ei kosketa ja ikäänkuin en tuntisi itseäni,vaikka kaiken näen ja kuulen,mutta kuin "sumussa".
Aivan presis samankaltainen olo.
Olen kysynyt sitä psykiatrilta, olin jo itse varmistanut tuolta googlesta.
Poden depersoonalisatiota,se on oire dissosiaatiohäiriöstä.
Mutta lue ja katso,onko sinulla sama oire tai mielentila,sairaus se ei kuulemma ole!
t.kohtalokamrat
tavoitella:)
Vaikuttaa masennukselta , joka kait on yksinäisyydestä johtuvaa. Tuttu tunne. Yritä vaan taistella masennusta vastaan lähtemällä ulos. Liikuntakin auttaa masennukseen ,käy kylillä,kirjastoissa yms. vaikka vähän itseäsi pakottamalla. Ja yritä luoda kontakteja ihmisiin... Ootko harkinnut esim. koiran hankintaa?
Muista että vierivä kivi ei sammaloidu joten liikkeelle vaan :)
ei ole masennus.
masennus tulee siitä epätodellisesta olosta.
En siinä voi mennä noin vain ihmisen joukkoon,kun on ikäänkuin muualla ja irti itsestään.Ei jaksa seurustella.
Koira on,kissa on,mies on,kirjastossa käyn joka toinen viikko,ystäviä on,olen jopa ammatissa,jossa on ihmisiä kohdattava joka päivä ja paljon.
Olo ,jota ap.kuvaa on minulle ihan todellinen.Ei aina,mutta tietyissä elämäntilanteissa.
Psykologilla on käyty terapiat ja vasta ihan nyt on selvinnyt mikä ahdistaa tuohon mielentilaan.
Siihen liittyy eksistentiaalinen ahdistus ja olo,mielentila,oire on se nk.depersoonalisatio.Siis minulla.
Tuttu on tunne, aivan kuin ei olisi paikalla ollenkaan, seuraisi sivusta kaikkea mitä ympärillä taphtuu kuitenkin täysin vailla mitään mielenkiintoa.
Saattaa mennä useita päiviä niin sitten jossain vaiheessa havahtuu, aivan niin kuin sanoit, herää.
Tuntuu kummalta ja tietyllä tavalla ahdistavalta kun elämässä menee paljon ohi, sitä vaan on menee ja tekee huomioimatta kuitenkaan asioita.
Eikä siihen auta se että menee ns. ihmisten ilmoille, siellä on sama tunne, fyysisesti olet siellä paikalla mutta kuitenkin ihan jossain muualla.
Kuulet, näet kaiken mutta kuitenkaan et ole paikalla, voi jopa vastailla asiallisesti ihmisille ja tiedostaa mistä puhutaan, silti on tunne siitä että olet aivan muualla.
En osaa selittää tätä paremmin, tämä on vaan ahdistavaa.