Moi,
katsotaanpa mitä ttähän tulee vastaukseksi ...
ei muuten sitten ole provo, vaan aika todennäköinen tilanne.
Valitettavasti.
Ja tätä edeltäviin tapahtumiin on turha ottaa kantaa niitä ei voi muuttaa enää :)
Eli , jos mahdollisesti isäksi tunnustettavalla miehellä ei olekaan tarjota lapselle elatustukea (0-tulot, konkurssannut yrittäjä), eikä intoa olla oikeasti rakastava ja huolehtiva isäkään.
Vaan - sensijaan on aika realistinen mahis, että konkurssien yms taloussotkujen seurauksena miehellä on tulossa 200 tonnin velkataakat (ei ihan varmaa vielä).
Mikäli mies - jolla ei ole muita biologisia jälkeläisiä - kuolee vaikka lapsen ollessa 1, 2 tai 10 vuotias - ainoa pääperijä on biologisesti jälkeläiseksi tunnustettu lapsi. Joka sitten ilmeisesti perii vain velat , jihuuu ....
Meneekö homma näin ?
Emme ole olleet avioliitossa tai edes avo ko herran kanssa. Itselläni on lapselle annaettavan jopa positiivista perintöä, siis euroinakin :)
Yleensä perustellaan isyyden virallistamista lapsen oiekudella perintöön ? Mitenpä tuota mieltä olevat kommentoisivat tähän ? Olisi hauskaa kuulla ?
Ja muutoin - tämä voisi tuntua vastuullisemmalta vanhemmuudelta, mikäli moista taloudellista 'perintöä' lapselle ei hommaisi ?
kysyy ...
p & masuvauva RV 29 (se tuleva velallinenko ?)
katsotaanpa mitä ttähän tulee vastaukseksi ...
ei muuten sitten ole provo, vaan aika todennäköinen tilanne.
Valitettavasti.
Ja tätä edeltäviin tapahtumiin on turha ottaa kantaa niitä ei voi muuttaa enää :)
Eli , jos mahdollisesti isäksi tunnustettavalla miehellä ei olekaan tarjota lapselle elatustukea (0-tulot, konkurssannut yrittäjä), eikä intoa olla oikeasti rakastava ja huolehtiva isäkään.
Vaan - sensijaan on aika realistinen mahis, että konkurssien yms taloussotkujen seurauksena miehellä on tulossa 200 tonnin velkataakat (ei ihan varmaa vielä).
Mikäli mies - jolla ei ole muita biologisia jälkeläisiä - kuolee vaikka lapsen ollessa 1, 2 tai 10 vuotias - ainoa pääperijä on biologisesti jälkeläiseksi tunnustettu lapsi. Joka sitten ilmeisesti perii vain velat , jihuuu ....
Meneekö homma näin ?
Emme ole olleet avioliitossa tai edes avo ko herran kanssa. Itselläni on lapselle annaettavan jopa positiivista perintöä, siis euroinakin :)
Yleensä perustellaan isyyden virallistamista lapsen oiekudella perintöön ? Mitenpä tuota mieltä olevat kommentoisivat tähän ? Olisi hauskaa kuulla ?
Ja muutoin - tämä voisi tuntua vastuullisemmalta vanhemmuudelta, mikäli moista taloudellista 'perintöä' lapselle ei hommaisi ?
kysyy ...
p & masuvauva RV 29 (se tuleva velallinenko ?)
Vastaukset 21
Vanhimmat
Vaikka isä kuollessaan jättäisi kuinka paljon velkaa vaan, niin jos perukirja tehdään oikeaoppisesti ja ajoissa, niin todetaan vain, että kuolinpesä on varaton ja sillä selvä. Lapsi ei sitten perisi yhtään mitään, mutta eipä se mahdollinen velkataakkakaan siirtyisi lapselle.
Perintöasiaa on siis turha miettiä siltä kannalta, että velat ropisee lapsen niskaan isukilta. Ethän sinäkään varmaan voi ennustaa etukäteen, että jääkö sinulta perintöä lapsellesi. Tulevaisuutta on vaikea mennä ennustamaan etukäteen, mutta tietystihän se on iloinen asia, jos lapsesi joskus perisi sinulta omaisuutta.
Eli katselin :
http://www.laki24.fi/pepe-kuolinpesavelat-ositusperinnonjako.html
Siinäpä se.
Jos tehdään ...
Niin - tuolla linkissä viitataan samaan asiaan , mikäli pesänselvitys tehdään oikein , ajoissa jne - mutta pienikin virhe voi aiheuttaa vastuullisuuden veloista.
Ja mainitaan myös ilm. alaikäisen holhoojan vastuusta tässä asiassa.
Tällaisessa tapauksessa , joss 'isä' elelee ihan omaa elämäänsä , ei varmastikaan mulla 'holhoojana' ole mitään mahdollisuutta lapsen puolesta huolehtia siitä, ettei seuraamuksia tule so. asiat hoidetaan oikeassa järjestyksessä tai ajoissa. Enhän itse kuulu perikuntaan.
Eli ymmärtääkseni seuraamuksia voi aivan hyvin tulla.
Yhdellä ystävällä mies kuoli vuodenvaihteessa , asumusero oli jo tekeillä ja oli yhteinen alle 2 v lapsi - pesä taitaa mennä nollille , mutta ymmärtääkseni uhkana oli velkoihin jääminenkin - siis tälle 2 vuotiaalle.
Voin ennustaa 100% varmasti, ettei multa jää satojentuhansien velkaa , onneksi ...
Ja tän hepun osaltakin mulle riittäisi se, ettei lapselle jää velkoja - kunhan nyt jaksaisi olla se 'rakastava isä' - mikä ei sekään näytä olevan tapahtumassa.
niin silloin aletaan etsimään kuolipesän osakkaita EIKÄ lapsesi jää mitenkään pimentoon tältä osin! Ja kun sinä olet huoltaja, niin tieto varmasti tulee sinulle.
jep, pienikin virhe... Siis jos perukirjan tekee ajoissa ja siihen saadaan roppakaupalla velkaa, niin pesä on varaton. Jos myöhemmin jostain ilmenee lisää velkaa, niin tehdään täydennysperukirja ja kaikki on ok.
Jos taas pesässä on jotain omaisuutta sen velan lisäksi, niin jos sen omaisuuden haluaa säilyttää, niin se on ostettava pesästä eli velkoja tulee omaisuuden mukana. Mutta siis, pelkkää velkaa ei voi periä.
Sinä kuulut perikuntaan lapsesi edustajana. Et siis ole ulkopuolinen, jolle ei kerrottaisi mitään.
Sun ystävästäsi... Jos heillä oli omaisuutta, joka halutiin säilyttää, ja velkoja, niin silloin ne velat siirtyy mukana tai sitten omaisuutta pitää mydä niin paljon, että kaikki velat saadaan maksettua ensin pois.
Ja ole huoleti, mikäli sinultakin jostain syystä jäisi velkaa, niin lapsesi ei peri velkaasi.
Ehkä noin,
pitänee varmistaa vielä lainoppineilta.
Asioiden ihastuttava hoitoprosessi ja asianajajan kulut ynnä muu sähläys sitten kumminkin tulisi minun/lapsen kustannukselle - käytännössä minun.
Nimittäin jos pesä on täysin varaton - ei omaisuutta - ei sieltä voi mitään maksaa...
Näin on tällä hetkellä - ko hlöllä (melkein 40-nen mies) ei ole luottotiedot kunnossa, ei mitään omaisuutta, ei maksa palkkaa itselleen (toimii nyt yrittäjänä) - keplottelee firman piikkiin kaikki, asumiset sun muut tuikitärkeät isot autot ja ryyppäilyt (oikeasti asia on näin , koettua , ja loputkin mies itse erehtyi kertomaan minulle ...)
Tuosta mainitusta ystävän lapsen pesästä ei jäänyt omaisuutta - ja kyse oli hieman eri tilanteesta (ja eri summista , varmaan miinussaldoksi jäisi max 10 000) , kyse oli henkilökohtaisista veloista, joiden katteeksi saatiin rahaa asunnon ja auton myynnistä.
Liekö sillä sitten mitään merkitystä , jääkö pesän veloiksi 100, 2000 vaiko 200 000 euroa , annetaanko jompikumpi anteeksi jälkipolville, haetaanko kuolinpesä konkurssiiin vai mitä käytännössä ?
Mies ei aio olla säännöllisesti läsnä lapsen elämässä, ei aio pitää lupauksia, eikä näytä kykenevän ajattelemaan lapsen parasta tai rakastamaan lasta millään tapaa . Ainoastaan hän esittää vaihtoehdoksi taloudellisen vastuunkannon - josta noin realistisesti ajateltuna ei ole todisteita ja hänellä heikot mahdollisuudet edes minimielatusmaksuihin, saati mihinkään muuhunkaan - enemmänkin päinvastaiseen.
Olen pitkästi ja hartaasti hänelle runoillut, tyyliin ' Minkä määrän rahaa arvelet korvaavan rakastavan isän, Tai rakastavan äidin ?' Eikä taida tepsiä ...
Eli 'mahdollisuuksia' on annettu jo ...
Eli jos miehestä olisi oikeasti rakastamaan lasta, sehän olisi paras eväs ja perintö lapselle. Näin ei näytä eikä kuulosta olevan.
Osin tässä pointtina on se myös, että oikeasti - joissain tapauksissa biologisesta 'isästä' ei ole mitään iloa, hyötyä tai tukea lapsen elämässä.
Lapsi ei tule velkaantumaan perinnönjakomerkeissä mun puolelta, se on jo nyt selvä. Onneksi.
Kiitos suht' asiallisista vastuksista...
- p & vauva RV 29
rauhoittua tuon rahavouhotuksen kanssa. Ei se raha ole isyydessä se päällimmäisin juttu, varsinkaan jotkut perinnöt!
Turhan innokkaasti painotat omaa perintöäsi. Jos kuolet vasta 95v ikäisenä, niin eipä lapsesi välttämättä ole enää silloin elossa, jos vaikka on kuollut liikenneonaetomuudessa 50v ikäisenä. En tässä nyt tahdo maalata piruja seinälle, mutta on aivan liian ennen aikaiseta alkaa miettimään lapsen perintöä, kun vauva ei ole edes vielä syntynyt!
Joo, se on yks lysti, että jääkö pesän veloiksi 10e vaiko 100 000 000 euroa, varaton mikä varaton. Jos vainajalla on kuollessaa tilillä tai käteisenä jotain rahaa, niin sen saa ensisijaisesti käyttää hautajaiskuluihin ja perukirjantekokuluihin. Ne kulut menee velkojen ohi. Ja jos pesä on aivan totaalisen tyhjä, niin Kelasta voi anoa jotain hautajaisavustusta (en tarkemmin tiedä tästä). Riippu ihan siitä, että millaista omaisuutta (mm. yritys?) kuolleelta jää, että tuleeko konkurssiasiat eteen vai riittääkö näyttää kaikkialle vain miinusmerkkistä perukirjaa.
Etköhän nyt vaan keksi syitä, että miksi isyytä ei pitäisi vahvistaa? Voithan toki jättää isyyden vahvistamatta, niin koko perintöongelma poistuu. En sitten tiedä, että miten sossussa suhtaudutaan asiaan tai etä mitä isukki on mieltä asiasta.
Enpä tiedä,
mulle ei sovi sellainenkaan, että pää pensaaseen , ja ettei moisia mahdollisia seuraamuksia miettisiä . Etkö sinä miettisi ? Aika vastuutonta minusta , jollei mieti .
Ja voin vakuuttaa, että asiaa olen ja pitää nimenomaan monelta kannalta pohtia.
Kuten sanoin jo aiemmin.
Lapsen 'isä' on sen toisen puolen jo moneen kertaan ilmaisuut - ei edes tunne sanaa rakkaus tai lapsesta henkisesti ja oikeana isänä huolehtiminen. Sitäkin olen tässä yrittänyt selvitellä ja keskustellahänen kanssaan.
Ulkopuolisen ja tilannetta elämättömän on niin-in helppoa heittää kehiin noita unelmia ja toiveita , 'kyllä se siitä' ...
Näin ei vain tosi-elämässä ole.
Usko ihan huviksesi olen tätä 29 viikkoa miettinyt, aika perusteellisesti, ja enimmäkseen lapsen kannalta juuri...
Eli summasummarum - miehen taholta :
Rakkautta ja 'oikeaa 'isyyttä' ei ole lapselle tulossa.
Elatusmaksuja ei ole tulossa.
Jos isyyden virallistutan, on varmaan elatusmaksuviivyttelyä ja kiusanteko tulossa.
Perintöä ei ole tulossa.
Ehkä on velkaa tulossa ?
Ehkä on kohtalaiset isovanhemmat tulossa tai serkkuja ?
Voi olla että pelkän viimeisen kohdan toteutumisen perusteella isyyden virallistutan.
Ja voi olla, että jos toiseksi viimeinen kohta realisoituu, etten sitä tee.
Ihan vaan loogista päättelyä ja riskinhallintaa - ei yhtään vouhotusta - mun mielestä. Voihan sitä elää päivä kerrallaan - minkä tietysti jo hetken tein , mutten tätä ihanaa lasta ei olisi tulossa.
Olosuhteet tulee olemaan haastavat , joka tapauksessa. Kyllä ennakointi voi auttaa joidenkin karikoiden yli.
Toki asiasta saa olla eri mieltä...
- p masuvauva RV 29
vahvistaa isyyttään? Jos ei halua, niin silloinhan ei koko ongelmaa ole.
Onko sulla jo hankittuna lapsivakuutus vauvalle? entä onko sulla itselläsi vakuutus?
Kyllä ennakointi kannattaa, mutta ei kaikkea voi elämässä ennakoida.
ota vastaan varoja niin ei peri velkaakaan.
Ja tuo "yleinen ajatus" siitä että isyys tulisi tunnustaa jotta lapsi saisi perintöoikeuden on mielestäni ihan hupsu.
Jos on sellainen äärimmäinen tilanne, että muuta syytä ei todellakaan ole, niin silloin tunnustaminen on ihan turhaa.
Loppujen lopuksi suurin osa ihmisistä tahtoo lastensa kasvavan muita arvoja kuin ahneutta arvostaviksi.
ei tarvitse huolehtia nykyisen lain mukaan lapset ei peri enään vanhenpiensa velkoja euroakaan.
Toivottavasti "isä" on viisas ja ymmärtää siirtää vähäisenkin omaisuutensa henkilölle, josta oikeasti välittää, joka ei ajattele VAIN rahaa. Voi hyvät hyssykät sentään! Jos et pysty muuta kuin perintöä ajattelemaan, niin tuskin lapsesi sinultakaan rakkautta tai elatusta saa.
Tulossa RAKKAUTTA ja RAHAA valtiolta/kunnalta?
Hauskaa loppuraskautta.
Isyyttä olen ollut ensisijaisesti vailla ja lepytellyt, maanitellut yms ...
Ei ole muuten meistä äideistä nää hommat kiinni...
Nainen voi synnyttää vain lapsen , ei isää. Eikä rakkauteenkaan tai isyyteen (valitettavasti) isää voi pakottaa. Yritetty on.
Miniminä on nyt sitten ettei lapselle sentään hirmuisia vaikeuksia tästä tulisi...
Ei se nyt ole ahneutta , jollei halua lapsella velkoja rasitteeksi. Haloo ??? Ja joka tapauksesa, ei mulle henkilökohtaisesti mitään ole tulossa tai menossa - miksi vihamielinen kommentti lasta kohtaan ?
****
Lainaus ketjussa jo olevasta viestistä:
Kuten sanoin jo aiemmin.
Lapsen 'isä' on sen toisen puolen jo moneen kertaan ilmaisuut - ei edes tunne sanaa rakkaus tai lapsesta henkisesti ja oikeana isänä huolehtiminen. Sitäkin olen tässä yrittänyt selvitellä ja keskustella hänen kanssaan.
Ulkopuolisen ja tilannetta elämättömän on niin-in helppoa heittää kehiin noita unelmia ja toiveita , 'kyllä se siitä' ...
Näin ei vain tosi-elämässä ole.
Usko ihan huviksesi olen tätä 29 viikkoa miettinyt, aika perusteellisesti, ja enimmäkseen lapsen kannalta juuri...
Eli summasummarum - miehen taholta :
Rakkautta ja 'oikeaa 'isyyttä' ei ole lapselle tulossa.
Elatusmaksuja ei ole tulossa.
Jos isyyden virallistutan, on varmaan elatusmaksuviivyttelyä ja kiusanteko tulossa.
Perintöä ei ole tulossa.
Ehkä on velkaa tulossa ?
Ehkä on kohtalaiset isovanhemmat tulossa tai serkkuja ?
vääntää, että velat EI periydy.
Ilmeisen naiivi olet? Yrittäjä ja konkurssissa...
Entäs henkilökohtainen omaisuus? Juuri se, minkä voi elinaikanaan siirtää juuri sille kelle sen haluaa menevän... Ette olleet aviossa ettekä edes avossa. Päivän mietelause sulle nyt: Et voi elämässäsi tuntea ketään muuta läpikotaisin kuin itsesi(monet ei edes itseään). Kuitenkin: Nauti raskaudesta, älä vaivaa päätäsi tulevilla veloilla (jotka eivät edelleenkään periydy) tai suurilla perinnöillä. Kannattaisi varmaan ensin saattaa terve lapsi maailmaan ja olla miettimättä muuta :)
Henkilökohtaista omaisuutta miehellä ei ole. Luottotiedot on menneet. Tiedän tämän. Mies itse kertoi. Ei saa esim henkilökohtaista asuntolainaa.
Eikä luottokorttia.
Konkursseja on 3:sta eri yrityksestä. Velat ja vireillä oleva talousrikossyyte laittomuuksista mainittua luokkaa. Mies itse kertoi.
Toimii silti 'yrittäjänä' kepulikonsteilla - firma toisen nimissä, uudessa kaupungissa (kun sillat poltettu vanhassa). Kertoi tämänkin järjestelyn itse.
Toki minä aika tietoisesti asioita häneltä utelinkin, kun alkoi homma valjeta.
Nämä on faktat.
Osin tietenkin vahvistin vielä näitä kyselyillä viranomaisilta, nyt tässä myöhemmin.
Sanoisin että naiivius tai sinisilmäisyys on minusta aika kaukana ...
Aika realistista on ajatella, ettei ihminen selviä helpolla plussalle satojen tuhansien yritysveloista... ja hieman tuntien herran ajattelutapaa - hän korjaa virheitä uusilla virheillä ja keplotteluilla, eikä ajattele että lainsäädäntöä tai yhteiskuntajärjestystä tulisi noudattaa. Uumoilen kyllä lisää vastaavaa kuin taloudellisen tilanteen korjaantumista.
Se on toki täysin hänen henkilökohtainen asiansa, niinkauan kuin seuraamuksia ei tule tälle lapselle.
Mutta tämmöistä elämä on .
Kiitos kysymästä , raskausaika on ollut mukavaa, ja onneksi vauvan ympärillä tulee olemaan muita rakastavia ja lämpimiä ihmisiä.
Kiitos mielipiteistä, varmistan asian vielä lainoppineilta...
Olisi ollut mukava, jos jollakulla olisi ollut omakohtaista kokemusta vastaavanlaisesta tai yleensä kuolemantapauksen yhteydessä olleesta tilanteesta, semmoisia ei onneksi taida olla.
t p & masuvauva
vaivaa mieltäsi enemmän kuin vastata tuolla yllä olevaan kysymykseen, että haluaako isä itse vahvistaa isyytensä. Entä ne vauvan vakuutukset? Eikö niistä kannattaisi nyt huolehtia eikä mahdollisista perinnöistä?
ja se henkilökohtainen omaisuus voi tarkoitaa vaikka suvussa ollutta (rahallisesti vähäpätöistä) muistoesinettä tai valokuvia tai jotain sellaista. Rahassa ei voi kaikkea mitata.
Tämä ketju ja kysymys koski vain velkataakkaa.
Toki lapseen/odotukseen liittyy paljon muitakin kysymyksiä - näissä ja muissakin olosuhteissa (monet muuten ihan samoja kuin ydinperheessäkin. Tai toisaalta avioeron yhteydessä), joita ei mahdu tässä käsittelemään.
Vakuutukset, vauvantarvikkeet, muu valmistautuminen, oheishuoltajuus ... ovat itsestäänselviä ja vastuutuntoisen vanhemman huolehdittavia asioita. Mutta eri asia kun keskustelun aihe.
Ja täytyy olla aika selvää jo kerrotuista asioista - ettei isä ole halukkuutta oikeaan isyyteen osoittanut - lempeän maanittelun, eikä pienen painostuksenkaan alla. Lausui kyllä kantavansa taloudellisen vastuun, mutta faktat ei sen puolesta puhu.
Eli ei 'isä' halua - siis haluamalla halua -muuta kuin ohittaa ja unohtaa koko asian ja hylätä lapsen.
Realistina näen lapsen kannalta ainoastaan tuon isovanhemmuuden lapsen kannalta vielä ehkä voitettavana asiana. Sekin olisi hieno asia lapselle. Ja se on ainoa isyyden tunnustamista puoltava syy.
Toistan vielä - on ihan älytöntä kuvata ahneudeksi tai edes materialismiksi sitä, ettei halua lapselle velkataakkaa. Jos olisin vailla jotain positiivista tulovirtaa - se olisi ahneutta.
Ja olen täysin sitä/samaa mieltä, ettei mikään määrä rahaa korvaa rakastavaa isää . Tai rakastavaa äitiä. Eikä mikään perintöesinekään tai valokuva korvaa. Tämän olen kirjoittanut lapsen 'isällekin' ...
Mies on kertonut... Toki sinulle kaiken henkilökohtaisesta elämästään omaisuuksine kaikkineen. Jos olisi sinulle kaikessa uskoutunut, toki olisi varmasti antanut rakkautensa sinulle ja "rakkautenne hedelmälle".
Hei oikeesti! HERÄÄ tähän elämään ja lakkaa pohtimasta turhanpäiväisiä asioita. Et voi niihin vaikuttaa vaikka kuinka purkaudut palstoille. Koita nyt saattaa terve lapsi maailmaan ja anna hänelle kaikki se mitä katkeruutesi takana on. Eli normaali ajattelutapa.
olla ymmärtää?
"Lausui kyllä kantavansa taloudellisen vastuun"
Siis haluaa, että isyys vahvistetaan ja elatus. Jos isukilla on roppakaupalla velkaa, ja jos ulosotto kolkuttaa ovella, niin elatusvelka menee KAIKEN muun velan ohi (siis isukin eläessä ja kuoleman jälkeen kunta maksaaa).
Oheishuoltajuus.... Ei nyt taida se kylläkään olla kovin monella mielessä jo raskausaikana.
Tietenkään mikään perintöesine ei korvaan rakastavaa isää, mutta sehän onkin siis MUISTOESINE ja kiinnekohta isänpuoleseen sukuun (tätä asiaa lapsi voi arvostaa!), jos haluaa yhtään ajatella tätä tunnepuolta kylmän rahalaskelmien sijaan.
Ahneutta kuvaa se, että jaksat toistaa yhä uudelleen isukilta periytyvää velkataakkaa (mikä siis EI periydy) ja yhtä innokkaasti vakuuttamaan, että sinulta jää lapselle hyvä perintö ja tämän asian haluat kytkeä käsitteeseen "hyvä vanhemmuus". Joten ahneutta se on.
Hyvä, että olet kiinnittänyt huomiotasi myös vakuutuksiin ym. oikeasti tärkeisiin asioihinkin.
Eihän se mies ole vielä edes kuollut? Eikä lapsi syntynyt. Minkälainen ihminen näitä pohtii? Onko mies vakavasti sairas, että mahdollisesti kohta heittää henkensä?
Mietipä sitten samalla lapsen isän vanhenpien varakkuutta. Joskus käy niinkin että perimysjärjestys siirtyy/siirretään seuraavalle sukupolvelle. Jospa sinun tuleva lapsesi sittenkin saisi suuren omaisuuden?
Keskity nyt kuitenkin saamaan se vauva.
Kyllä se on niin että, lapsi ei peri velkoja. Jos velkoja on enemmän kuin varallisuutta, kuolinpesä voidaan julistaa varattomaksi ja se on sitten sillä selvä. Velkojat sitten jäävät vaille saamisiaan.
Veli velkaa otettaessa, mutta velipuoli maksaessa.
Niin tai näin, aiot siis "salata" isyyden, jos velkaa tulee perintönä, suomennettuna ? ? ? ?