kuopion seudulla vl-homoja?

Olen vanhoillislestadiolainen ja homoseksuaali. Ne eivät ole mitenkään toisiaan poissulkevia määritteitä. Olen vain sattunut syntymään lestadiolaisperheeseen ja en ole halunnut toistaiseksi irrottautua lestadiolaisesta liikkeestä, tosin sellaista olen kyllä suunnitellut. Kristinuskoa en kuitenkaan halua hyljätä, koska se on turvallinen ja lohduttava usko ja antaa hyvät raamit elämälle. Se on itseasiassa melko suvaitsevainen, kun Raamattua ei tulkita liian fundamentalistisesti.
Lestadiolaisuudessakin hyväksytään homoseksuaalisuus osana ihmisen identiteettiä, mutta homoseksuaalisuuden toteuttamista ei hyväksytä (kuten ei mitään muutakaan avioliiton ulkopuolista seksielämää). Homoseksuaaleja myös syrjitään jonkin verran, ja useimmat homoseksuaalit pyrkivät peittämään homoutensa ja ovat jopa mennneet naimisiin naisen kanssa.
Kaikesta huolimatta vanhoillislestadiolaisissa on homoseksuaaleja, jotka eivät halua jättää yhteisöään ja elävät siis joko a)selibaatissa, b) avioliitossa vastakkaisen sukupuolen kanssa tai C)toteuttamat homoseksuaalista puoltaan enemmän tai vähemmän salaisesti ja pitävät samalla yllä muuten lestadiolaiselle sopivaa olemusta. Useat lestadiolaisperheisiin syntyvät homoseksuaalit tosin jättävät kodin perintönä tarttuneen uskon jossain vaiheessa elämää.

Itse asun Helsingissä ja elän c-vaihtoehdon mukaista elämää. Tunnen lukuisia nykyisiä vl-homoja ja vielä useampia ex-vl.... ;)

vl-homo-80 kirjoitti:

Olen vanhoillislestadiolainen ja homoseksuaali. Ne eivät ole mitenkään toisiaan poissulkevia määritteitä. Olen vain sattunut syntymään lestadiolaisperheeseen ja en ole halunnut toistaiseksi irrottautua lestadiolaisesta liikkeestä, tosin sellaista olen kyllä suunnitellut. Kristinuskoa en kuitenkaan halua hyljätä, koska se on turvallinen ja lohduttava usko ja antaa hyvät raamit elämälle. Se on itseasiassa melko suvaitsevainen, kun Raamattua ei tulkita liian fundamentalistisesti.
Lestadiolaisuudessakin hyväksytään homoseksuaalisuus osana ihmisen identiteettiä, mutta homoseksuaalisuuden toteuttamista ei hyväksytä (kuten ei mitään muutakaan avioliiton ulkopuolista seksielämää). Homoseksuaaleja myös syrjitään jonkin verran, ja useimmat homoseksuaalit pyrkivät peittämään homoutensa ja ovat jopa mennneet naimisiin naisen kanssa.
Kaikesta huolimatta vanhoillislestadiolaisissa on homoseksuaaleja, jotka eivät halua jättää yhteisöään ja elävät siis joko a)selibaatissa, b) avioliitossa vastakkaisen sukupuolen kanssa tai C)toteuttamat homoseksuaalista puoltaan enemmän tai vähemmän salaisesti ja pitävät samalla yllä muuten lestadiolaiselle sopivaa olemusta. Useat lestadiolaisperheisiin syntyvät homoseksuaalit tosin jättävät kodin perintönä tarttuneen uskon jossain vaiheessa elämää.

Itse asun Helsingissä ja elän c-vaihtoehdon mukaista elämää. Tunnen lukuisia nykyisiä vl-homoja ja vielä useampia ex-vl.... ;)

tosi kiva kuulla että joku vl tunnustautuu homoksi. Itse olen entinen vl-nainen, ja muutama vuosi sitten tajusin oikeastaan olevani kiinnostunut naisista. Olen ollut sitä lapsesta saakka, mutta elinympäristöstäni johtuen en ymmärtänyt sitä ennen kuin liikkeen piiristä erottuani. Monelta murheelta olisin säästynyt, jos olisin aiemmin tajunnut. Olisi mukavaa vaihtaa ajatuksia, jos olisi muita joko liikkeen parissa vielä olevia tai siitä eronneita, mutta liekö heitä minkä verran.

vl-homo-80 kirjoitti:

Olen vanhoillislestadiolainen ja homoseksuaali. Ne eivät ole mitenkään toisiaan poissulkevia määritteitä. Olen vain sattunut syntymään lestadiolaisperheeseen ja en ole halunnut toistaiseksi irrottautua lestadiolaisesta liikkeestä, tosin sellaista olen kyllä suunnitellut. Kristinuskoa en kuitenkaan halua hyljätä, koska se on turvallinen ja lohduttava usko ja antaa hyvät raamit elämälle. Se on itseasiassa melko suvaitsevainen, kun Raamattua ei tulkita liian fundamentalistisesti.
Lestadiolaisuudessakin hyväksytään homoseksuaalisuus osana ihmisen identiteettiä, mutta homoseksuaalisuuden toteuttamista ei hyväksytä (kuten ei mitään muutakaan avioliiton ulkopuolista seksielämää). Homoseksuaaleja myös syrjitään jonkin verran, ja useimmat homoseksuaalit pyrkivät peittämään homoutensa ja ovat jopa mennneet naimisiin naisen kanssa.
Kaikesta huolimatta vanhoillislestadiolaisissa on homoseksuaaleja, jotka eivät halua jättää yhteisöään ja elävät siis joko a)selibaatissa, b) avioliitossa vastakkaisen sukupuolen kanssa tai C)toteuttamat homoseksuaalista puoltaan enemmän tai vähemmän salaisesti ja pitävät samalla yllä muuten lestadiolaiselle sopivaa olemusta. Useat lestadiolaisperheisiin syntyvät homoseksuaalit tosin jättävät kodin perintönä tarttuneen uskon jossain vaiheessa elämää.

Itse asun Helsingissä ja elän c-vaihtoehdon mukaista elämää. Tunnen lukuisia nykyisiä vl-homoja ja vielä useampia ex-vl.... ;)

Miten tapaat miehiä? Entä mistä tiedät, että vl-uskon piirissä on monia kaltaisiasi..... Miten olet tietoinen......

heh, kyllä mä pari kertaa hieraisin silmiäni, mutta sinäpä se näytät olevan.. Luulin, että olet kokonaan yrittänyt jättää homokuviot, mutta huomaan erehtyneeni. "Elämä opettaa..." :)

musigiant kirjoitti:

heh, kyllä mä pari kertaa hieraisin silmiäni, mutta sinäpä se näytät olevan.. Luulin, että olet kokonaan yrittänyt jättää homokuviot, mutta huomaan erehtyneeni. "Elämä opettaa..." :)

Ei tästä voi "parantua" eikä tarvitsekaan. Suomeksi sanottuna haluan vain olla jonkun turvallisen (nuoren) miehen lähellä; varsinainen seksi ei ihan oikeasti kiinnosta kuin lähinnä fantasioissa.

usk-m kirjoitti:

Ei tästä voi "parantua" eikä tarvitsekaan. Suomeksi sanottuna haluan vain olla jonkun turvallisen (nuoren) miehen lähellä; varsinainen seksi ei ihan oikeasti kiinnosta kuin lähinnä fantasioissa.

Eipä niin. Minä olen asustellut jo yli vuoden verran ihanan pojan kanssa. Lämpöä ja läheisyyttä on tarvittaessa saatavilla. Suhteessamme on tosin myös ripaus seksiä, mut se on sivuosassa ja voisin itse olla melkein ilmankin. Rakkaus ja hellyys on tärkeä osa elämää ja mielestäni myös homoilla on oikeus siihen. Ensin vain pitää löytää sopiva elämänkumppani.

Seksuaaliset tarpeet ovat usein voimakkaita (varsinkin jos ympärillä on sopivia ärsykkeitä) ja niitä vastaan voi olla vaikea taistella. Jos löytyy sopiva kumppani tarpeiden tyydytykseen, miksi pitäisi kärvistellä näiden halujen kanssa, koska ei se mitään autuutta ihmiselle tuota. Seksi kuuluu mielestäni kuitenkin vain pysyviin parisuhteisiin, koska lyhyet irtosuhteet usein satuttavat herkästi ihmistä ja jättävät haavoja ja sitäpaitsi niissä on lisääntynyt sukupuolitautien vaara. Seksuaaliset tarpeet ovat ilmenevät usein ainakin aluksi läheisyyden ja lämmön kaipuuna ja itse olen kokenut karvaasti sen, että jos on lähtenyt etsimään hellyyttä ja läheisyyttä ilman seksiä, niin helposti joutuu vain vastapuolen hyväksikäyttämäksi.