Meillä on suuri ongelma, josta olen todella suruissani. Meillä on pentu ollut nyt 3,5 viikkoa ja se on todella ihana luonteeltaan. Vanhempi koiramme 6 vuotta vain ei tunnu hyväksyvän uutta tulokasta millään, vaan on apattinen ja ei päästä pentua lähellekkään. Vanhempaa on aina tervehditty ensin ja ruokittu se ensin ja huomioitu runsaasti, eli kaikki johtajuusjutut on selviä. Se murisee tosi pahasti jo kaukaa ja on hyökännyt pari kertaa sen kimppuunkin, vaikka pentu ei tehnyt sille mitään! Siitä vanhempaa koiraa rangaistiin. Pentu ei ole tehnyt koiralle mitään pahaa, ei ole ahdistellut, purrut vaan ollut todella kiltti ja alistuvainen vanhemmalle koko ajan. Tilanne surettaa minua kovin. Pelkään, että pentu saa pysyvät traumat huonokäytöksisestä vanhemmasta koirasta. Haluaisin pennun saavan hyviä kokemuksia muista aikuisista koirista, mutta nyt se saa vain huonoja :( Mikä on oikea tapa toimia tilanteessa? Onko toisesta koirasta luopuminen ainoa vaihtoehto? Koira on ollut koko ikänsä hieman dominoiva ja todella stressiherkkä, ylireagoiva ja sen kanssa on jouduttu vällillä keskustelemaan asioista tiukastikkin. Neuvoja, hviä sellaisia siis kaivataan...
Vanhempi koira ei hyväksy
surullinen koiranomistaja
3513
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
nyt kuitenkaan rankaisko sitä vanhempaa koiraa edes siitä päälle hyökimisestä, pahennatte vain tilannetta.
Jos tilanne ei muutu, paras vaihtoehto lienee pennusta luopuminen. Siitä vanhemmasta ei mielestäni saa luopua koska se on ollut teillä ensin, pentu sopeutuu vielä uuteen kotiin, vanhemmalla se on vaikeampaa.
Painottakaa tosiaan sen vanhemman johtajuutta, sille KAIKKI ensin, myös huomio, silitykset, rapsutukset. Käyttäkää koiria erikseen ulkona, että vanhempi saa omaakin rauhaa. Antakaa ajan kulua vielä hetken, koira on periaatteessa laumasielu eli aika voi tehdä tehtävänsä tai sitten ei.
Meillä on narttu 3v joka on myös hyvin dominoiva jne...Otimme pennun kuitenkin ja vanhempi myös pysytteli kakarasta kauempana ja mulkoili ikävästi.Jokainen kerta kun koira näytti edes siltä että komentaa pentua kielsin.Vahvistin koko ajan myös omaa johtajuuttani mm.Jan Fennelin keinoilla.Nykyään nuo kaksi ovat hyviä kavereita eikä koskaan tapelleet.Anna vain vanhemmalle aikaa ja käy yhdessä koirien kanssa lenkillä välillä.Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin!
voi, teillä on ikävä tilanne, pelkäämpä että meille tulee sama homma kun nykyinen koira on 4 ja kohta tulee uusi... nykyinen on aika stressiherkkä ja dominoiva sekä kova lellikki, mutta kurissa kuitenkin, pelkään miten meillä käy... tsemppiä teille :)