Moi kaikille!
Olen miettinyt itseäni ja mahdollista homouttani/biseksuaalisuuttani. Tunnen toisaalta vetoa miehiin - en juurikaan naisiin - mutta toisaalta haluaisin palavasti saada lapsia ja elää normaalia perhe-elämää.. Mietinkin tässä, että jos heittäydyn kohti tuota tuntemattomaa homoutta, niin onko enää paluuta. Toisin sanoen, karttavatko naiset minua, jos kuulevat myös minulla olleen poikaystäviä?
Kun mietin itseäni 50-vuotiaana, on heterovaihtoehto itsestään selvä: vaimo, muutama lapsi ja ehkä jopa jo lapsen lapsia. Homovaihtoehdon tulevaisuus ei ole näin valoisa: mies ja piste. Ei lapsia, ei välttämättä välejä sukulaisiin, ei sitä "vanhuuden turvaa" minkä lapsista saa. Vain yksinäinen vanhuus vanhainkodissa..
Olen miettinyt itseäni ja mahdollista homouttani/biseksuaalisuuttani. Tunnen toisaalta vetoa miehiin - en juurikaan naisiin - mutta toisaalta haluaisin palavasti saada lapsia ja elää normaalia perhe-elämää.. Mietinkin tässä, että jos heittäydyn kohti tuota tuntemattomaa homoutta, niin onko enää paluuta. Toisin sanoen, karttavatko naiset minua, jos kuulevat myös minulla olleen poikaystäviä?
Kun mietin itseäni 50-vuotiaana, on heterovaihtoehto itsestään selvä: vaimo, muutama lapsi ja ehkä jopa jo lapsen lapsia. Homovaihtoehdon tulevaisuus ei ole näin valoisa: mies ja piste. Ei lapsia, ei välttämättä välejä sukulaisiin, ei sitä "vanhuuden turvaa" minkä lapsista saa. Vain yksinäinen vanhuus vanhainkodissa..
Vastaukset 15
Vanhimmat
Niin, kuinkahan monet l- tai bi-naiset valitsevat ensin heteroelämän saadakseen perheen? Monet. Mutta jos tietoisesti alkaa rakentaa toisenlaista elämää, lienee mahdollista myös sitä kautta saada ns. suojaverkkoa, sukulaisia, lapsiakin. Vaivalloisempaa se "erilainen" elämä on, mutta sellaistakin on nähty, mm julkisuuden henkilöiden kohdalla tai jotkut vain hiljaa omissa piireissään elelevät.
Onnea sinulle, minkä tavan valitsetkin, kunhan olet rehellinen itsellesi ja kumppanillesi. Minä naisena voisin ajatella seurustelevani bi-seksuaalin kanssa, kun sen etukäteen tietäisin.
Olen siis "melkein" lesbo ja samoja mietteitä on ollut myös minulla. Seksi onnistuu miesten kanssa, mutta ei se ole intohimoista ja rakastunut en ole koskaan mieheen.
Itse olen kanssa nuorempana näitä asioita paljon pohtinut ja tullut siihen tulokseen, että kaikille ja itselleni on paras, että toteutan itseni lesbona.
Mieti nyt jos et pystykkään siihen normaaliin perhe elämään, niin paljonko se sinuun sattuu ja paljonko se sinun perheeseen sattuu?
Itselläni on haave löytää puoliso (nainen) jonka kanssa hankkisimme lapsen tai useamman. Se voisi tapahtua keinohedelmöityksellä, tai sitten voisimme etsiä homoparin joka tahtoo kans lapsia. Olisi ainakin lapsella rakastavia vanhempia:)
Jos todella on, niin että tunnet vetoa miehiin ja et juuri lainkaan naisiin, niin etsi itsellesi mies jota rakastat ja joka rakastaa sinua. Et jää yksin ja kuka tietää jos tekin saisitte lapsia toisin keinoin! :)
Kaikkea hyvää sulle ja toivottavasti löydät onnesi olemalla rehellinen itsellesi ja muille.
T: Sini :)
Älä mieti vanhuutta, vaimoa, lapsia, mieti tosirakkautta. Kaikki muu on turhaa. Elämäsi piilohomona ei tule olemaan helppoa. Sanon piilohomo ,koska mä en oikein usko biseksuaalisuuteen, se on vaan itselleen valehtelemista.
Minulla on kaksi ihanaa lasta ja vaimokin ok,mutta jotikin on elämästäni kuitenkin puuttunut koko ajan.
EN pidä tästä jatkuvasta varuillaanolosta, peittelystä, salailusta. Voi kunpa saisin elää elämääni "rintarottingilla",mutta kun ei ole kelle kertoa, niin jossain vaiheessa alkaa ahdistamaan, niin vietävästi. Tällä tavalla minä nyt katson kortit loppuun, on ihan pakko, mulla on liikaa menetettävää jos avaudun.
Ole sinä viisaampi, älä anna ympäristön paineiden vaikuttaa päätökseesi. Onnellisuus on kaikkein tärkeintä.
Eikö nämä viestit liity juuri nimenomaan tuohon, että nyt niin kovasti yritetään saada vaikutelma kuinka bi on jotain peittelyä ja kuinka aito homous on se lopullinen päämäärä ja muuta ei ole eikä sallita tietyissä "piireissä", tätä samaa gay shame teemaa, taitaa teiltä jäädä huomaamatta, että elämää rintarottingilla on monenlaista ja eri elämäntapoja/tyylejä jossa voi toteuttaa itseään 110%. Outo tapa tarkastella asiaa, kuten tuossa yllä, että voisi seurustella bi-naisen kanssa jos tietäisi siitä? eiköhän aika monella ole vaikka minkälaisia aikaisempia seurustelukumppaneita, sekö vain on tärkeintä kumman sukupuolen kanssa on aikaisemmin seurustellut?
Jotain hyvin pelottavaa bi-seksuaalisuudessa näyttää olevan!
Mietitäänpä, kuinka monella on ollut suhde esim. johonkin rikokseen syyllistyneeseen ihmiseen? Entä kuinka monella naisella on ollut suhde mieheen, jonka elämäntavat tietää jollakin lailla huonoiksi (esim alkoholismi, sotkuiset raha-asiat, unohdettuja lapsia tai mitä kukakin nyt pitää ei-toivottuna) Ja kuinka monella miehellä on ollut suhde naiseen, jolla on ollut lukuisia partnereita tai yhden illan juttuja, raskaudenkeskytyksiä tai muuta, mitä joku voisi pitää esteenä seurustelulle tai avioliitolle? Kuinka moni on saanut seurustelukumppaniltaan sukupuolitaudin ja silti jatkaa suhdetta?
Ainakin minun tuttavapiiristäni löytyy kaikenlaista, minkä joku voisi olettaa olevan este suhteelle, mutta eipä niin vain ole.
Onko bi-seksuaalisuus kaikkien muiden suhdetta rasittavien seikkojen rinnalla oikeasti niin kamala asia? Minusta ei.
hei kiinnostuin sinun viestistäsi olen nainen 22v. ylitorniosta ota yhteyttä jos kiinnostaa
sinuun. Olen mies ja etsin "ystävätärtä" naisesta joka ymmärtää erillaisuutta. itse olen transu ja haluaisin tutustua naiseen joka antaa ja auttaa toteuttamaan tyttöilyäni esim matkoilla. Mikäli kiinnostuit, meilaa mulle salasuhed(at)hot.ee. at=@ Vastaustasi odottaen. En ole aiheen aloittaja, huomasin vain kommenttisi ja kiinnostuin sinusta.
et kertonut mistä oot
niin
Moi!
Pistin sulle sähköpostia, jos sulla on tolla samalla nimimerkillä suomi24:ssa mailiosoite.. jos ei niin taisi väärä ihminen saada postia :)
On sullakin perustelut hankia lapsia. Ettei ajatuken takana olisi vain kaappihomous ja halu näyttää normaalilta? Tuota tyttöä neuvoisin olemaan ottamatta yhteyttä, siis tuo joka pyysi laittamaan meiliä.
Niin niin, sähän mun tilanteen tunnet paremmin kuin mä itse. Jos mies haluaa oikeasti hankkia lapsia, niin siinä täytyy olla jotain vikaa. Jutunhan kuuluu mennä niin, että vaimo analee ja pyytää, että hankittaisiinko lapsia, ja kun mies ei suostu (niin siis yksikään mies ei halua lapsia) niin vaimo jättää syömättä e-pillerit ja lapsi putkahtaa maailmaan.
Tosi mukava, että sä tunnet mut niin hyvin ja "tiedät" miksi mä haluan lapsia. Onko siinä jotain väärin, jos haluaa hoivata pikku palleroa ja katsella kun se oppii konttaamaan, kävelemään, puhumaan ja menee kouluun. Kun haluaa opettaa sille fudista ja viettää vain aikaa muksujen kanssa? Onko sun mielestä naisten yksinoikeus haaveilla tällaisesta?
Ei siinä ole väärää jos mies tai homo haluaa lapsia, vaan ne oikeudet kuuluvat kaikille. Se mitä sanoin vääräksi on se, että jos olet homo, niin ei sinun tulisi huijata ketään naista itsellesi synnyttäjäksi ja jos et ole aivan itsekäs ku**pää, niin ymmärrät mitä tarkoitin.
Tässä lainauksia sun aloitus viestistä mistä sain käsityksen, että olet homo ja haluat jonkin kulissin itsellesi.
"Tunnen toisaalta vetoa miehiin - en juurikaan naisiin"
"Mietinkin tässä, että jos heittäydyn kohti tuota tuntemattomaa homoutta, niin onko enää paluuta."
" Ei lapsia, ei välttämättä välejä sukulaisiin"
Tuo viimeinen kommentti erityisesti pisti miettimään, että kyse on kaappihomosta joka vain haluaa peitellä homuttaan.
"mutta toisaalta haluaisin palavasti saada lapsia ja elää normaalia perhe-elämää.. "
Se ei ole normaalia perhe-elämää jos olet homo. Se ei tee sua onnelliseksi, se ei tee sun vaimoa onnelliseksi ja pahimmassa tapauksessa myös lapset joutuu kärsimään.
Toivottavasti et tee mitään mistä muutkin saattavat joutua kärsimään. Kai ne homot voi muutenkin niitä lapsia saada.
Suosittelen siis heittäytymistä siihen homoelämään jos kerran sellainen olet.
Vai että lapsista saa turvaa? Synnytyskonettako haet vai yritätkö pelkästään todistella olevasi mies hankkimalla lapsia? Voi sitä miehuuttaan muullakin tavoin todistaa kuin lasten tai vaimon kautta, ei tässä herranjestas sentään enää millään 1800-luvulla eletä!
Olen itse vapaaehtoislapseton nainen, ja olen sitä mieltä että meistä jokainen kuolee loppujen lopuksi yksin, oli sukulaisia, jälkikasvua tai ei. En halua olla taakka sukulaisille ja pakottaa heitä katsomaan minua tai kuuntelemaan sekoja horinoitani jossain vanhainkodissa elämäni loppuvaiheessa, ja tarpeen vaatiessa voin tehdä tuttavuutta vaikka naapuriasunnoissa asuvan Juuson 88 vuotta tai Ninan 91 vuotta, kanssa.
Huvittavaa miten ihmiset hankkivat lapsia sillä perusteella että joku huolehtii heistä kun ovat vanhoja tai käy ainakin katsomassa heitä. Tuttavani lähes kuusikymppinen työkaveri sanoi että on mukavaa kun on lapsia jotka huolehtivat, mutta aikuiset lapsensa asuvat perheineen Ranskassa ja Uudessa-Seelannissa ja tuskin jättävät elämänsä ja perheensä sinne ja rientävät hoivaamaan äitiään tarpeen vaatiessa. :D Ei todellakaan, mutta tässä uskossa kuulemma nainen on ja pysyy! Omaa tyhmyyttään.
Sitä paitsi jos rakastaa lapsia niin pakkoko niitä on biologisia hankkia, eiköhän siihen mennessä kun niitä alat tosissasi haluamaan, niin homoseksuaalit parit pystyvät adoptoimaan. Epäitsekkäästi ja oikeasti lapsista välittävät pystyvät rakastamaan lasta kuin lasta, oli se oma tai ei.