Olkikupo

Kyllä on tullu nukuttua sellaisella patjalla 40-50 luvulla.Minulla oli sellainen haitari sänky jossa oli olkipatja.

Maatalosta haettiin suoria olkia sellaisiin sinivalkoisiin patjapusseihin.

Kyllä oli aina ensimmäisinä öinä tekemistä,että pysyi patjalla.

Tuoksu oli mahtava,ei kärsitty heinänuhasta.

Itse asiassa,minulla on ne patjapussit vieläkin,löytyi äidin jäämistöstä.
Kaikkihan nimittäin säästettiin.

Niin ovat puhtaita,niitähän keitettiin lipeässä.
Meillä kyllä käytettiin lakanoita.
Ehkä maalla oli nämä poppanat.

Nyt olen miettinyt mitähän niistä tuunaisi.

lapsena.Täytettiin uusilla oljilla syksyllä ja jouluna.Oli möykkynen nukkua.Jyvät karisteltiin riihessä ja oljet laitettiin riihen parsille odottamaan vaihtoa.Aika kuultaa muistot.

nukkuivat kai enimmäkseen flokki-patjoilla, joita 50-luvulla jalostettiin lokeropatjoiksi. Niitä sai ostaa valmiina kaupastakin, mutta meidän äiti ja isä olivat taitavia käsistään ja tekivät kaiken mahdollisen itse.

Patjapussin sisään ommeltiin ohuemmasta kankaasta poikkisuuntaan kolmionmuotoiset lokerot, joihin laitettiin flokkitäyte niin että se pysyi tasaisesti jakaantuneena koko patjan pituudella. Kaupasta ostettiin raidallista patjakangasta, jota oli kahta väriä: sini- tai punaraitaista, sekä valkoista hieman ohuempaa kangasta lokeroita varten. Äiti ompeli patjapussit itse ja minäkin osallistuin flokki-täytteen pöyheäksi nyppimiseen ja patjan täyttämiseen. Kun patjat ajan myötä painuivat ja täyte paakkuuntui, ne avattiin, patjakankaat pestiin ja täyte nypittiin uudelleen tai laitettiin uusi täyte patjan sisälle.

Muistaako joku, mitä se flokki oli? Jotain puuvillalumpusta koneellisesti revittyä kuitua vai mitä?

Muistan maalla kyläillessämme ihastelleeni ja ihmetelleeni tuoksuvia olkipatjoja, joista lähti jännittävä ääni ja tuntui mukavalta, kun pituussuuntaan pakatut oljet hakivat omaa paikkaansa paljalla kääntyilevän ihmisen alla.
Kun olin jo pienenä kaikesta kiinnostunut, muistan nähneeni, kuinka aitasta haettiin patjapussit ja täytettiin jossain ulkorakennuksessa vieraita varten.

Kyllä maalla oli jännittävää ja ihmeellistä: kotieläimiä, talleja, navettoja, kanaloita, ulkorakennuksia ja erilaisia aittoja liinavaatteita, vaatteita, jauhoja ja kuivia ruokatavaroita varten. Kaikissa oli omat ihmeelliset tuoksunsa, jotka jäivät mieleen.

tarkalleen, miksi tuota kudottua vaatetta sanottiin, olisiko ollut raitti. Se kudottiin maton tapaan valkoisista kuteista ja pestiin kesällä. Pantiin olkipatjan päälle. Uudet oljet vaihdettiin, kun oli syksyllä puitu. Patja oli kuin pallo, mutta vuoden nukkumisen jälkeen melko litteä. Lokeropatjan ostin ja kunnon lakanat ompelin, kun lukiossa menin kortteeriin kirkonkylälle.

Kaikki olkipatjan ilot ja vaivat on koettu 50-luvulla. Siskon kanssa käytiin patja kainalossa hakemassa uudet oljet ja patja kuljetettiin tyyriisti pitkin raittia täytenä ja pulleana kotiin. Ensin oli hankalaa sillä nukkua, kunnes oljet järjestyivät kroppaa myötäilemään. Kerran kun uusien olkien haku tuli ajankohtaiseksi, selvisi patjaa tyhjentäessä, että olin tyynesti nukkunut jo surkeaksi litistyneessä patjassa sisällä olleen pitkän kiemuraisen rautalangan päällä enkä ollut huomannut mitään. Lapsena unta ei häiritse juuri mikään, vaikka olen kyllä edelleenkin turhankin armoitettu nukkuja.

Saattaisi sellainen (mahd. sellaisia) löytyö vieläkin, jos kaikkia paikkoja alkaisin penkoa.

kaikki tämänikäiset maalaisflikat ja -pojat ovat nukkuneet olkipatjoilla. Voi kun se oli juhlaa, kun pari kertaa vuodessa vaihdettiin uudet oljet. Ihan tuntee vieläkin olkien tuoksun, kun sitä ajattelee ja muistaa kuinka liukasta pientä silppua oli ne vanhat oljet.

Oli se mukavaa sitten kelliä sillä pyöreällä paksulla patjalla.

Meilläkin oli vielä vanhoja raidallisia patjan päällisiä ja olin niin tyhmä, että joskus punaraidalliset leikkasin matonkuteiksi,
siniraidalliset annoin ystävälleni, joka omistaa ihanan, vanhan ja vanhaan tyyliin kalustetun mummon mökin. Hän teki niistä tuvan penkeille päälliset.

Olki patjalla uneksittiin monet vuodet.Kotona ei viljelty ruista ollenkaan.
Naapurilta saatin patjaan oljet kun käytiin ahoksella
riihessä ja pyörittämässä ruumen koneen kampea.

Varsinainen hyvä tuoksu tulikin olkiin sieltä riihen savuisesta lämmöstä.

Kun sitten oljet pehmenivät ja paakkuuntuivat,nukkuminen
oli verrattavissa mukulakivikadulla makaamiseen.:)
Piti sitten pöyhiä vähän väliä tasaisemmaksi.
(ei kyllä ole kokemusta kivikadulla makoilusta)

Tuntuu siltä,että kaikilla on mukavia ja nostalgisia
muistoja olkipatjasta.
Mutta ajatelkaas sitä pölyn määrää mikä siellä sängyn alla oli,eikä ollut imureita monessa kodissa vielä silloin.
Ja jos omisti imurin,niin ei siinä huushollissa olkipatjalla nukuttu.
Aika kultaa muistot!