250.000 alkoholistia ja 250.000 suurkuluttajaa...

Sinussa on filosofin taipumuksia. Kai elämänkokemusta?
Itse myös pyrin pureutumaan taustoihin, mutta aina pyrin tiivistään ja kiteyttämmään, sen minkä ymmärrän.
Nyky-yhteiskunta antaa vapauden jokaiselle tehdä elämällään mitä haluaa, ja jos joku haluaa juoda itsensä hengiltä, sekin on aivan vapaata, riippumatta siitä, millaista tuhoa kylvää ympäristöönsä ennen viimeistä haimatulehdustaan tai juopuneen tapaturmaista kuolemaa.
Aika kyynistä siinä mielessä, että juoppo saa vapaasti vammauttaa seuraavan sukupolvensa ja puolisonsa, ja tahdonvastainen psykiatrinen hoito tulee jepelle kysymykseen vasta siinä vaiheessa, kun hän on fyysinen uhka muille, mutta siinä vaiheessa tuho itselle ja läheisille on jo tehty.
Vapauksilla on ylettömän kallis hinta.
Niistä vapauksista voisi puolestani tinkiä, vaikka suoremmin pakkokeinoin.

Tuo esittämäsi teoria "tissuttelijasta - rappio-alkoholistiksi" on se sama porttiteoria, jota ala-kansakoulussa opetettiin.
Ennen raittiuskilpakirjoituksia meillekin pidettiin viina-valistusta, ja silloin opettaja kertoi tarinan turmiolan Tommista periaatteella, joka lasiin tarttuu, se lasiin hukkuu.

Noinhan se juomarin ura ei kuitenkaan kenelläkään kehity, muutenhan opettajanikin olisi, ja me muut samaten, kehittynyt rappioalkoholistiksi saakka.

Itse uskon tuon uutisenkin esille tuomaan faktaan, että nämä suurkuluttajat pystyvät kontrolloimaan omaa juomistaan. He voivat esim. jonkin tragedian johdosta aloittaa hyvinkin itsetuhoiselta näyttävän juomisen, mutta sitten pelkästään omalla päätöksellä he pystyvät sen joko lopettamaan tai kohtuullistamaan sitä. He siis voivat juoda nuorempana huomattavastikin enemmän kuin myöhemmin vanhemmalla iällä, eli he pystyvät siirtymään kohtuukäyttöön.
Suomen virallinen päihdepolitiikka on tähän saakka noteerannut vain tällaiset alkoholin kuluttajat (sekä tietysti rappioalkoholistit).
Ja tälläkin palstalla kirjoittelee usein juuri näitä henkilöitä, kuvitellen että myös alkoholismia sairastavat pystyisivät toimimaan alkoholin suhteen kuten he.

Nuo toiset neljännesmiljoona ovatkin sitten näitä alkoholisteja. Heillä on ongelmia aivojen solujen välittäjäaineiden kanssa. Tuota puutetta he joutuvat paikkaamaan päihteellä, joka on alkoholistilla alkoholi ja narkkarilla huume. Valinta eri päihteiden välillä tapahtuu ilmeisesti jo nuoruusiällä, sillä huumeista ekat nousut saanut jää yleensä huumekoukkuun, kun taas me jotka saimme ekat nousut alkoholista, olimme kerrasta hyvät kaverit tämän aineen kanssa. Myös eri päihteiden välistä sekakäyttöä tapahtuu runsaasti.

Alkoholisteille on ominaista, että juoma-ura on nousujohteinen. Kun geeni on aktivoitu, alkaa juominen tosissaan ja määrät sekä juomiseen käytetty aika kasvavat. Yleensä pelkällä omalla päätöksellä paluuta entiseen ei heillä enää ole.
Alkoholistilla myös juomisen aiheuttamat ongelmat kasvavat juomisen lisääntyessä nopeasti, kunnes sitten jossain vaiheessa näitä "lähtemisiä" alkaa tapahtumaan. Järjestys on yleensä, että ensin lähtee työpaikka sitten ajokortti, asunto, puoliso ja lopuksi henki.

Tuohon mainitsemaasi esimerkkiin, parikymppiseen siiderin juojaan kokeiltuna asia toimisi seuraavasti.
Mikäli hän on pelkkä suurkuluttaja, hän pystyisi vaivatta olemaan ilman siideriä jopa useita kuukausia, kun on niin päättänyt. Tai hän pystyisi juomaan vain tietyn määrän illassa, jos niin päättää.

Mutta mikäli hän sairastaa alkoholismia, hän JOUTUU olemaan tuon sovitun ajan ilman siideriä ja jo muutama kuukausi alkaa olemaan hänelle tuskallista. Hän saa ympäristöstä koko ajan signaaleja itselleen, että nyt pitäisi jo aloittaa juominen uudestaan, eli hän harrastaa "kuiva-juomista" odotellessaan sitä hetkeä kun saa taas korkata.
Ja yleensä pitkänkin tauon jälkeen aloittaminen menee heti överiksi, eli mitään kohtuullistamista tai "juomaan oppimista" ei tapahdu tauon aikana.

Alkoholistikin "lopettaa" juomisen usein, viikoloppu-juoppo lopettaa sen joka sunnuntai ja putkijuoppokin aina jossain vaiheessa. Mutta heillä sairaus näkyy juuri siinä, että he joutuvat krapulan kärsittyään aloittamaan juomisen uudestaan. Sen estämisessä ei pelkkä oma päätös oikein riitä.

ex-Jasu kirjoitti:

Tuo esittämäsi teoria "tissuttelijasta - rappio-alkoholistiksi" on se sama porttiteoria, jota ala-kansakoulussa opetettiin.
Ennen raittiuskilpakirjoituksia meillekin pidettiin viina-valistusta, ja silloin opettaja kertoi tarinan turmiolan Tommista periaatteella, joka lasiin tarttuu, se lasiin hukkuu.

Noinhan se juomarin ura ei kuitenkaan kenelläkään kehity, muutenhan opettajanikin olisi, ja me muut samaten, kehittynyt rappioalkoholistiksi saakka.

Itse uskon tuon uutisenkin esille tuomaan faktaan, että nämä suurkuluttajat pystyvät kontrolloimaan omaa juomistaan. He voivat esim. jonkin tragedian johdosta aloittaa hyvinkin itsetuhoiselta näyttävän juomisen, mutta sitten pelkästään omalla päätöksellä he pystyvät sen joko lopettamaan tai kohtuullistamaan sitä. He siis voivat juoda nuorempana huomattavastikin enemmän kuin myöhemmin vanhemmalla iällä, eli he pystyvät siirtymään kohtuukäyttöön.
Suomen virallinen päihdepolitiikka on tähän saakka noteerannut vain tällaiset alkoholin kuluttajat (sekä tietysti rappioalkoholistit).
Ja tälläkin palstalla kirjoittelee usein juuri näitä henkilöitä, kuvitellen että myös alkoholismia sairastavat pystyisivät toimimaan alkoholin suhteen kuten he.

Nuo toiset neljännesmiljoona ovatkin sitten näitä alkoholisteja. Heillä on ongelmia aivojen solujen välittäjäaineiden kanssa. Tuota puutetta he joutuvat paikkaamaan päihteellä, joka on alkoholistilla alkoholi ja narkkarilla huume. Valinta eri päihteiden välillä tapahtuu ilmeisesti jo nuoruusiällä, sillä huumeista ekat nousut saanut jää yleensä huumekoukkuun, kun taas me jotka saimme ekat nousut alkoholista, olimme kerrasta hyvät kaverit tämän aineen kanssa. Myös eri päihteiden välistä sekakäyttöä tapahtuu runsaasti.

Alkoholisteille on ominaista, että juoma-ura on nousujohteinen. Kun geeni on aktivoitu, alkaa juominen tosissaan ja määrät sekä juomiseen käytetty aika kasvavat. Yleensä pelkällä omalla päätöksellä paluuta entiseen ei heillä enää ole.
Alkoholistilla myös juomisen aiheuttamat ongelmat kasvavat juomisen lisääntyessä nopeasti, kunnes sitten jossain vaiheessa näitä "lähtemisiä" alkaa tapahtumaan. Järjestys on yleensä, että ensin lähtee työpaikka sitten ajokortti, asunto, puoliso ja lopuksi henki.

Tuohon mainitsemaasi esimerkkiin, parikymppiseen siiderin juojaan kokeiltuna asia toimisi seuraavasti.
Mikäli hän on pelkkä suurkuluttaja, hän pystyisi vaivatta olemaan ilman siideriä jopa useita kuukausia, kun on niin päättänyt. Tai hän pystyisi juomaan vain tietyn määrän illassa, jos niin päättää.

Mutta mikäli hän sairastaa alkoholismia, hän JOUTUU olemaan tuon sovitun ajan ilman siideriä ja jo muutama kuukausi alkaa olemaan hänelle tuskallista. Hän saa ympäristöstä koko ajan signaaleja itselleen, että nyt pitäisi jo aloittaa juominen uudestaan, eli hän harrastaa "kuiva-juomista" odotellessaan sitä hetkeä kun saa taas korkata.
Ja yleensä pitkänkin tauon jälkeen aloittaminen menee heti överiksi, eli mitään kohtuullistamista tai "juomaan oppimista" ei tapahdu tauon aikana.

Alkoholistikin "lopettaa" juomisen usein, viikoloppu-juoppo lopettaa sen joka sunnuntai ja putkijuoppokin aina jossain vaiheessa. Mutta heillä sairaus näkyy juuri siinä, että he joutuvat krapulan kärsittyään aloittamaan juomisen uudestaan. Sen estämisessä ei pelkkä oma päätös oikein riitä.

Lue lisää

Voi minun esittämääni systeemiä verrata porttiteoriaan, mutta se pitää tehdä käänteisessä järjestyksessä: minä katselen asioiden kehittymistä putken (monessakin mielessä) "toisesta päästä".

Minä en väitä, että jokainen lasiin tarttuja päätyisi alkoholistiksi, vaan että jokainen alkoholisti on kerran tarttunut lasiin ensimmäisen kerran. Heidän joukossaan lilluvat myös ne siideriä juovat teinit joista kirjoitin ja sellaiset hauskaa pitävät bilettäjät jollainen itsekin olin kauan sitten. He jotka pysyvät ikuisesti kohtuujuojina eivät minua tässä yhteydessä kiinnosta; itse en ollut sellainen. En minäkään päätynyt katuojaan, itse asiassa harva perheeni ulkopuolinen tiesi kuinka pahasti olin alkoholisoitunut. Mutta itse tajusin ajan mittaan, että riippuvuuteni alkoholiin oli vaarallisen vahva ja että katastrofi oli monasti hiuskarvan varassa.

Minun mielestäni alkoholismi on syvällä ihmisen psyykessä piilevien ongelmien oire. Juomiskautenani minua riivasi mielen taustalla tunne, että elämässä on jotakin hirvittävän pahasti vialla. Pelko tai kauhu oli ajoittain suorastaan atavistista vaikka en olisi ollut edes krapulassa. Kymmenes vuosi ilman alkoholia on aluillaan, ja se tunne on kadonnut.

Välittäjäaineiden puutteeseen alkoholismin syinä en usko. Serotoniinin puuttuminen olisi kai varsin helppo parantaa sitä lisäämällä, vaan montako tällä hoidolla parantunutta juoppoa on olemassa? Veikkaan: ei yhtään. Usko alkoholismiin fyysisenä sairautena on juopon, itseään pettävien omaisten, yksityisklinikoiden ja ammattiymmärtäjien helppohintaista selittelyä. Ja juopolle tuhoisaa.

Tentström-PAV-OPT kirjoitti:

Voi minun esittämääni systeemiä verrata porttiteoriaan, mutta se pitää tehdä käänteisessä järjestyksessä: minä katselen asioiden kehittymistä putken (monessakin mielessä) "toisesta päästä".

Minä en väitä, että jokainen lasiin tarttuja päätyisi alkoholistiksi, vaan että jokainen alkoholisti on kerran tarttunut lasiin ensimmäisen kerran. Heidän joukossaan lilluvat myös ne siideriä juovat teinit joista kirjoitin ja sellaiset hauskaa pitävät bilettäjät jollainen itsekin olin kauan sitten. He jotka pysyvät ikuisesti kohtuujuojina eivät minua tässä yhteydessä kiinnosta; itse en ollut sellainen. En minäkään päätynyt katuojaan, itse asiassa harva perheeni ulkopuolinen tiesi kuinka pahasti olin alkoholisoitunut. Mutta itse tajusin ajan mittaan, että riippuvuuteni alkoholiin oli vaarallisen vahva ja että katastrofi oli monasti hiuskarvan varassa.

Minun mielestäni alkoholismi on syvällä ihmisen psyykessä piilevien ongelmien oire. Juomiskautenani minua riivasi mielen taustalla tunne, että elämässä on jotakin hirvittävän pahasti vialla. Pelko tai kauhu oli ajoittain suorastaan atavistista vaikka en olisi ollut edes krapulassa. Kymmenes vuosi ilman alkoholia on aluillaan, ja se tunne on kadonnut.

Välittäjäaineiden puutteeseen alkoholismin syinä en usko. Serotoniinin puuttuminen olisi kai varsin helppo parantaa sitä lisäämällä, vaan montako tällä hoidolla parantunutta juoppoa on olemassa? Veikkaan: ei yhtään. Usko alkoholismiin fyysisenä sairautena on juopon, itseään pettävien omaisten, yksityisklinikoiden ja ammattiymmärtäjien helppohintaista selittelyä. Ja juopolle tuhoisaa.

Lue lisää

Anteeksi, että jouduin kopioimaan seuraavan kappaleen, mutta haluaisin kysyä jotain juuri siitä.

-"Minun mielestäni alkoholismi on syvällä ihmisen psyykessä piilevien ongelmien oire. Juomiskautenani minua riivasi mielen taustalla tunne, että elämässä on jotakin hirvittävän pahasti vialla. Pelko tai kauhu oli ajoittain suorastaan atavistista vaikka en olisi ollut edes krapulassa. Kymmenes vuosi ilman alkoholia on aluillaan, ja se tunne on kadonnut."-

Omat pelkotilani ovat niinikään kadonneet, ja oletankin niiden olleen seurausta juomisesta.
Miten sinä sen näet, mihin pelkosi katosivat, tai mikä ne kadotti. Ja suora jatkokysymys, ilmaantuivatko pelkotilasi vasta juomisen seurauksena vai jo ennen sitä aiheuttaen koko juomisen.
Toisin sanoen pidätkö noita pelkotiloja sellaisena "syvällä ihmisen psyykessä piilevien ongelmien oireena", että ne aiheuttivat sinulle alkoholismin.

Tuosta välittäjäaine-ongelmasta sen verran, että kyseessä ei kai ole serotoniinin puute, sehän aiheuttaa enempi kaamosmasennusta.

ex-Jasu kirjoitti:

Anteeksi, että jouduin kopioimaan seuraavan kappaleen, mutta haluaisin kysyä jotain juuri siitä.

-"Minun mielestäni alkoholismi on syvällä ihmisen psyykessä piilevien ongelmien oire. Juomiskautenani minua riivasi mielen taustalla tunne, että elämässä on jotakin hirvittävän pahasti vialla. Pelko tai kauhu oli ajoittain suorastaan atavistista vaikka en olisi ollut edes krapulassa. Kymmenes vuosi ilman alkoholia on aluillaan, ja se tunne on kadonnut."-

Omat pelkotilani ovat niinikään kadonneet, ja oletankin niiden olleen seurausta juomisesta.
Miten sinä sen näet, mihin pelkosi katosivat, tai mikä ne kadotti. Ja suora jatkokysymys, ilmaantuivatko pelkotilasi vasta juomisen seurauksena vai jo ennen sitä aiheuttaen koko juomisen.
Toisin sanoen pidätkö noita pelkotiloja sellaisena "syvällä ihmisen psyykessä piilevien ongelmien oireena", että ne aiheuttivat sinulle alkoholismin.

Tuosta välittäjäaine-ongelmasta sen verran, että kyseessä ei kai ole serotoniinin puute, sehän aiheuttaa enempi kaamosmasennusta.

Lue lisää

Uskon, että mekanismi on yksilöllinen eikä voi sanoa varmasti, oliko ensin mielenterveyden ongelma, elämänhallinnan menetys tms. vai olivatko ne seurausta juomisesta. Jälkimmäinen toteutuu varmasti jossain vaiheessa pelkoineen ja kauhuineen, jos tarpeeksi pmppää. Elämäkin menee taatusti aivan sekaisin. Itse kallistun omalta kohdaltani sille kannalle, että alkoholi on tarjonnut pahoina aikoina tilapäistä lievitystä. On myös perinnöllistä taipumusta, tai ainakin suvussa esiintyy paljon suurkulutusta ja tuurijuoppoutta. Oma juomiseni on viikonloppuiltadokausta. Osin perinnäinen taipumus, osin turrutus, osin nautinnonhaku, osin tapa. Paha tapa.

ex-Jasu kirjoitti:

Anteeksi, että jouduin kopioimaan seuraavan kappaleen, mutta haluaisin kysyä jotain juuri siitä.

-"Minun mielestäni alkoholismi on syvällä ihmisen psyykessä piilevien ongelmien oire. Juomiskautenani minua riivasi mielen taustalla tunne, että elämässä on jotakin hirvittävän pahasti vialla. Pelko tai kauhu oli ajoittain suorastaan atavistista vaikka en olisi ollut edes krapulassa. Kymmenes vuosi ilman alkoholia on aluillaan, ja se tunne on kadonnut."-

Omat pelkotilani ovat niinikään kadonneet, ja oletankin niiden olleen seurausta juomisesta.
Miten sinä sen näet, mihin pelkosi katosivat, tai mikä ne kadotti. Ja suora jatkokysymys, ilmaantuivatko pelkotilasi vasta juomisen seurauksena vai jo ennen sitä aiheuttaen koko juomisen.
Toisin sanoen pidätkö noita pelkotiloja sellaisena "syvällä ihmisen psyykessä piilevien ongelmien oireena", että ne aiheuttivat sinulle alkoholismin.

Tuosta välittäjäaine-ongelmasta sen verran, että kyseessä ei kai ole serotoniinin puute, sehän aiheuttaa enempi kaamosmasennusta.

Lue lisää

tuli minulle juomisen jatkuttua jo varsin pitkään. Oletankin, että alkoholi jotenkin herkisti pelkotiloille, enkä nyt puhu krapulapeloista. Se ei ollut juomiseni syy.