Onko pakko saada biologinen lapsi?

Ei biologista lasta ole pakko saada, itse asiassa kaikki eivät pysty sitä edes saamaan. Onkin siis onni, jos sellaisen onnistuu saamaan. Tästä asiasta ollaan keskusteltu paljon adoptio-palstalla...

Ensisijaisesti yritetään saada biologinen lapsi, koska se on helpointa, halvinta ja mukavaa.

Biologisen lapsen hankkiminen ei ole itsekästä, se on ns. "luonnollista".

Geneettisiä sairauksia kantavat vanhemmat tod.näk. miettivät tarkkaan jälkeläisten tekoa. Jopa lääkärin avustuksella. Suvun jatkaminen lapsen terveyden kustannuksella ei tietenkään ole tarpeellista.

Myös "huonot" geenit kuuluvat ihmiskuntaan. Evoluutio ei olisi tuonut eliöstöä tähän pisteeseen ilman vaihtelevaa geenistöä.

Kyllä, biologinen lapsi on useimmiten helpoin tapa saada lapsi.

No, osansa on varmasti sillä, että oman lapsen hankkiminen - mikäli se onnistuu - lienee kaikesta vaivasta huolimatta helpompi projekti kuin adoptioon ryhtyminen. Valitettavasti adoptio on myös aika kallis vaihtoehto, jos adoptoitava lapsi haetaan ulkomailta, niin kuin useimmiten taitaa olla.

Minä en ole koskaan nähnyt suurta eroa siinä, ovatko tulevat lapseni itse synnyttämiäni vai adoptoituja. Uskon, että rakastaisin molempia yhtä paljon. Olen aiheesta keskustellut miehenikin kanssa. Hän vierastaa ajatusta adoptiosta. Syytä siihen hän ei kuitenkaan osaa selittää.

On maailman huonoin syy hankkia adoptiolapsia sen vuoksi, että "maailmassa on niin paljon rakkautta tarvitsevia lapsia joilla ei ole vanhempia". Lasta ei hankita siksi että oltaisiin armeliaita vaan siksi että halutaan oma lapsi. Siis halu saada lapsi on se ainoa syy hankkia lapsi, oli se sitten biologinen tai adoptoitu. Sitä paitsi paras tapa auttaa köyhien maiden lapsia on kehitysapu, sama raha joka menee adoptikuluihin, riittäisi takaamaan monille lapsille kehitysmaissa hyvän elämän.

Adoptiolapsi ei ole mikään armosta tai säälistä otettu huutolaislapsi, joka jää kiitollisuudenvelkaan uusille vanhemmilleen. Tuo ajattelutapa "köyhän lapsen pelastamisesta" on erittäin vahingollinen lapselle. Lapsen ei tule koskaan olla kiitollisuuden velassa kenellekään.

Jos haluat adoptoida lapsen, tarkista motiivisi. Ainoa hyväksyttävä syy adoptoida lapsi on halu saada oma lapsi. Adoption jälkeen lapsi on oma lapsi siinä missä biologinenkin. Hyväntekeväisyys hoidetaan muilla keinoilla ja sen voitkin adoptiossa unohtaa.

Saman meinasin kirjoittaa kuin Liisakin. Jos adoptiotoimistoon menee selittämään, kuinka tahtoisi osoittaa olevansa hyvä ihminen pelastamalla lapsen kurjista oloista ja "epäitsekkäästi" jättää biologiset lapset hankkimatta, niin adoptioprosessi kyllä loppuu heti siihen. Ja hyvä niin.

Adoptioprosessi ei todellakaan ole mitenkään helppo, ei sen paremmin lapselle kuin vanhemmillekaan. Lapsella on taustalla hylätyksi tuleminen. Se ei ole mikään pieni asia, eikä länsimainen korkea elintaso sitä mitätöi. Vanhemmilta taas vaatii uskoakseni huomattavaa kypsyyttä ja viisautta kasvattaa tällaisesta lapsesta ehjä ihminen. Kovin monesta ei ole hyväksi adoptiovanhemmaksi. Tämän vuoksi mm. adoptiovanhemmiksi tahtovien kotiolosuhteet ja motiivit tarkastetaan huolella. Käsittääkseni eri maat asettavat lisäksi erilaisia vaatimuksia mm. vanhempien taloudelliselle asemalle, terveydelle jne. Sairaalle ihmiselle tuskin siis edes annettaisiin adoptiolasta. Tahdotaan minimoida se riski, että jo kerran hylätyksi tullut lapsi menettäisi vanhempansa uudelleen. Muistelen joskus kuulleeni, että esim diabetes voisi estää adoption ainakin joistakin maista. En ole näistä kovin hyvin perillä, mutta muistaisin joskus kuulleeni myös, etteivät jotkut maat edes anna lapsia muille kuin tahattomasti lapsettomille.

Lasten hankkiminen on aina itsekästä, oli kyse sitten luomumenetelmällä, hoidoilla tai adoptoimalla hankitusta lapsesta. Aina on kysymys siitä, että vanhempi tahtoo _itse_ kokea vanhemmuuden, antaa ja saada rakkautta jne. Erityisen itsekästä lapsen hankkiminen on kuitenkin mielestäni silloin, jos vanhemman ensisijaisena motiviina on tulla paremmaksi ja epäitsekkäämmäksi ihmiseksi "pelastamalla" kurjuudessa elävä lapsi.

Globaalisti ajateltuna voi tuntua väärältä, että me teemme tähän täpötäyteen maailmaan uusia lapsia samaan aikaan kun nuo jo olemassa olevat lapset kaukana jossain kaipaisivat rakkautta ja turvaa. Käytännössä tämä ei kuitenkaan yksilötasolla valitettavasti ole ihan niin yksinkertaista

Minun nimimerkin olet vieny!

ole ikinä ajatellut adoptiolasta viimeisenä vaihtoehtona. Ihanneperheeni olisi sellainen, jossa olisi molempia, omia ja adoptoituja. Ja vaikka sijaislapsia lisäksi.

Tosiasia vain on, että adoptointi on hermojaraastava ja rahaa vievä projekti.

...ja kutakuinkin samoassa tilanteessa kuin Iines aikaisemmassa vastauksessaan. Mieheni vierastaa ajatusta adoptiolapsesta, olemme perheenlisäyksestä puhuneet. Emme kuitenkaan ole lastenhankintaan vielä erikseen "ryhtyneet".

Omassa (äidin puolen) suvussani on -valitettavasti- alkoholismia, "hulluutta" (ihan oikeaa, diagnosoitua, ei siis mitään minun keksimääni ;), masennusta, verenpainetautia, jne.
Olen myös saanut huomata joillain serkuillani näitä samoja piirteitä ja osa syö jatkuvasti lääkkeitä ko. sairauksiin. Kauhulla olen odotellut josko minulle iskee joku näistä (suomalaisille kai hyvin tyypillisistä) taudeista. Koetan kyllä kiinnittää erityistä huomiota elintapoihini, mutta kuitenkin. On pistänyt miettimään, että mitä pahaa olisi siinä, että hankkisimme sen adoptiolapsen. Pieni vauvakuumeen itiö minulla on, muutama ystäväni on viime aikoina hankkinut lapsia. Miehelleni tämä ei tunnu olevan erityisen ajankohtainen asia, lapsia hankitaan hänen mielestään "sitten joskus" (eli jos sitä jää odottamaan, ei koskaan).

Biologisen lapsen hankinta olisi tässä tilanteessa helpompi ratkaisu, se tavallaan tulisi osittain puolivahingossa, ja siihen ajatukseen totutellessa isäkin alkaisi tuntea ylpeyttä, että näkee OMAN poikansa /tyttärensä sitten tekemässä-mitä-ikinä-juttuja-onkaan, sen sijaan että hoivailisi jonkun toisen lasta. Luulen että miehelle adoptio on luonnottomampi ajatus, naisella kuitenkin hoivaamisvietti on niin suuri että siinä sivussa hoituu koirat, kissat, naapurin lapset ja vielä lässytetään unileluillekin :D

Minun mielestäni adoptio on äärimmäisen hyvä vaihtoehto, ja adoptiolapsen hankintaa pitäisi jossain määrin helpottaa, esimerkiksi Kolumbiasta adoptoitaessa parin on täytynyt olla 4 v aviossa, Kiinasta saa taas yksinäinenkin nainen adoptiolapsen.

Toisaalta, ei pidä unohtaa sitäkään, mitä mahtaa olla adoptiolapsen taustalla, psyykessä ja geeneissä? Allergiaa, osin piileviä perinnöllisiä sairauksia? Who knows... mutta lapsen hankinta on niin tunnepohjainen ja voimakas tarve, että eiköhän nuo pelot ja mietinnöt unohdu.

isi: Hyvähän sun on sanoa sitä (biologisten) lasten hankintaa mukavaksi, kun todennäköisesti olet mies.
Me naisethan se lapsi joudutaan kantamaan ja tuskassa synnyttämään. Musta se on kaukana mukavuudesta =P

Iines: Olen sun kanssa samaa mieltä siitä, että kyllä mäkin rakastaisin sitä lasta ihan samallalailla oli se biologinen
tai sitten adoptoitu. Mutta yksi tärkeimmistä syistä esim oman adoptiolapsen hankkimiselle on perinnölliset sairaudet
mitä suvussani on. Jos sitä lasta oikein kovasti haluaa niin ei se hinta siinä varmaan suurin este ole ja saahan suomessa nykyään tukea adoptiolapsen hankintaan.

Liisa: Tuo mun "toinen syy" hankkia adoptiolapsi tulikin esille jo tuossa yllä. Mutta se tärkein on tietysti halu saada oma lapsi, ei kai kukaan siihen muuten ryhtyisikään.

---: On aivan sama mistä se lapsi tulee, onko se alunperin lähtöisin köyhästä vai rikkaasta perheestä. Ja on ihan hyvä ja tosi tärkeää, että adoptiovanhempien motiivit, taustat ja kotiolot syynätään tarkasti. Sen pitäisi tapahtua myös biologista lasta suunnittelevilla, eivät ihan kaikki pääsisi putkauttelemaan niitä muksuja tähän maailmaan.

Annina: Toi olis kyllä unelma =) Me alotellaan just tukiperhetoimintaa ja sijaisperheenä toimiminenkin olisi tulevaisuuden suunnitelmissa.

Niriko: Kiva että joku on myös miettinyt asiaa. Mun mies onneksi on samoilla linjoilla mun kanssa, jos olisi kovasti vastaan niin vaikea varmaan olisi toisen päätä kääntää. Mutta toivottavsti saatte puhuttua asiat selviksi!