Teillä joilla on koiria, kissoja tai muita eläimiä ja n. vuoden ikäinen lapsi..
Onko lapsi kokoajan kiusaamassa eläimiä?
Miten toimitte silloin?
Onko teillä jotain erityis järjestelyjä (pidätte eläimiä pihalla, eri huoneessa..)?
Meillä poika 10kk ja iso 2V. koira.
Koira on kyllä kiltti, eikä ole ikinä edes meinannut purra tai mitään muutakaan.
Asumme pienessä asunnossa eli lapsi ja koira ovat paljon samassa paikassa.
Nyt kesällä koira on melkein kokoajan pihalla (oma pieni piha) ja saa siellä levähtää ( myös minä saan lepohetken).
Mutta kun syksy tulee ja ilmat viilenee ei koira voi kovin kauaa olla pihalla kun jäätyy.
Ja tässä on nyt mietitty mitenköhän käy (muutun hermoraunioksi..?).
Onko lapsi kokoajan kiusaamassa eläimiä?
Miten toimitte silloin?
Onko teillä jotain erityis järjestelyjä (pidätte eläimiä pihalla, eri huoneessa..)?
Meillä poika 10kk ja iso 2V. koira.
Koira on kyllä kiltti, eikä ole ikinä edes meinannut purra tai mitään muutakaan.
Asumme pienessä asunnossa eli lapsi ja koira ovat paljon samassa paikassa.
Nyt kesällä koira on melkein kokoajan pihalla (oma pieni piha) ja saa siellä levähtää ( myös minä saan lepohetken).
Mutta kun syksy tulee ja ilmat viilenee ei koira voi kovin kauaa olla pihalla kun jäätyy.
Ja tässä on nyt mietitty mitenköhän käy (muutun hermoraunioksi..?).
Vastaukset 13
Vanhimmat
Pikkulapselle on alusta asti tehtävä selväksi, että koiran annetaan olla rauhassa. Koiralle kun ei kuitenkaan sallita itsepuollustusta (korvista koiraa repivän lapsen näykkäisyä).
Tuosta koiran jäätymisestä. Jos koira on pääsääntöisesti ulkona, se kasvattaa lämpimän karvan. Silloin se tarkenee vaivatta pakkasetkin. On toki rotuja joille ei lämmittävää villaa tule.
Koiralla tulisi olla kotona tila, jossa se saa olla rauhassa lapsen häiriöltä. Rajaa yksi huone lapseltasi pois.
Meillä konttaava lapsi ei ollut mikään ongelma, etenee kuitenkin niin hitaasti, että koira ehtii hyvin alta pois. Tietenkin lasta täytyy kieltää, jos kiusaa koiraa. Suurempi ongelma meillä tuli, kun lapsi alkoi kävellä ja nyt juokseekin omalla tavallaan, tai ainakin vauhtia on jo hirmusti. Nyt ehtii koiran luo nopeasti läpsimään ja juoksee kiljuen perässä. Siinä alkaa olla jo koira helisemässä.. Komentaa täytyy kovastikin, sen verran jääräpäinen lapsonen meillä on.
Meijän koira ei mene ikinä karkuun vaan alistuu ja jää siihen makaamaan.
Olen antanut lapsen olla sen luona jos ei ole kovasti repinyt tai lyönyt, kiellän ja otan pois jos koiraa voi sattua.
Mutta kun meillä ei vielä ymmäretä mitä se ei on..
Niin ja kun otan pois niin menee heti uudestaan koiran luo..
Laitan koiran välillä makkariin ja oven kiinni, mutta kohta se jo haluaa sieltä pois ihmisten ilmoille eli olkkariin, missä lapsikin on..
Meillä kaksi isoa koiraa ja 11,5kk lapsi. Toistaiseksi kaikki hyvin. Koirat paljon ulkona, mutta viettävät aikaa sisälläkin (viihtyvät vain viileässä osassa taloa)...eli kodinhoitohuone, pesuhuone, eli ovat itse rajanneet reviirinsä.
Ainoa mitä ipana kiusaa, on koirien juomakuppi. Aina kun silmä välttää on neiti kyynärpäitä myöten kupissa. =0)
Olen neuvonut hänelle miten koiraa silitetään ja hän ymmärtääkin sanan "nätisti", eli hellästi osaa silittää. Kunnioittaa koiria niiden koon vuoksi, ainakin vielä.
Koirien ruoka-aikaan vien lapsen aina pois ja kerron tietysti että silloin ei saa häiritä. Myös silloin kun koirat nukkuvat sama homma. Ja nyt jo neiti itse näyttää soo-soo sormella kun annan koirille ruoat, tarkoittaen että ei saa häiritä.
Yllättävän hyvin ollaan pärjätty, vaikka aluksi tuntui että toinen koirista ei millään meinannut tottua lapseen.
Ja tietenkin edelleen olen vieressä kun koirat ja lapsi kohtaavat...koskaan ei voi tietää mitä koiran tai lapsen päässä liikkuu...
Meiltä lähti koira ulkoilmaelämään sitä talviturkkia kasvattamaan heti, kun lapsi tuli synnäriltä kotiin. Minun hygieniakäsityksiini ei yksinkertaisesti sopinut kuolaava, karvainen, madotettu koira (suurirotuinen) joka saattaisi vielä ruveta mustasukkaiseksi.
Hyvin on pärjännyt ulkona koira, ja mikä tärkeintä, lapsi saa opetella konttailun ja lattialla oleilun ilman mitään huolta inhottavista karvatupoista, kuolaisista (bakteerit!!) juomakupeista tai mahdollisesti hengenvaarallisesta koirasta.
Vahinko ei tule kello kaulassa ja kerta se on ensimmäinenkin, kun niin kiltti ja lauhkea koiruli nappaakin hampaillaan pienestä vauvasta kiinni.
Yhteenveto: koira ulos yöksi ja päiväksi tai uuteen kotiin.
kyllä todellakin miettiä sitä uutta kotia koirallenne!Koira on myös perheenjäsen eikä sitä voi kohdella miten haluaa ja miksi olette koskaan edes koiraa hankkineet,jos ette halua siitä pitää huolta????Yritä edes lapsellesi opettaa miten eläimiä tulee kohdellaa eli oikeudenmukaisesti..
Meillä on kaksi kissaa, joista toinen vielä pentu. Pitää 8kk tyttöämme vissiin pentuna myös, touhuavat yhdessä lattialla, joskus pentu riehaantuu liikaa, joskus tyttömme - silloin kissa pihalle jäähylle ja sitkeää opetusta tytölle, miten "paijataan", ei esim. revitä ihanasta hännästä. Bakteereita ei musta kannata pelätä (kissankupit ja laatikko on portin takana jonne lapsi ei pääse) - no; pikkuisellamme oli vastikään kissanpennun tuoma päästäinen suussa...mahtoi olla maukasta :)
Tuo päästäisjuttu pisti naurattamaan:)
Onneksi meillä vain koiria, ne eivät yleensä tuo mitään ei toivottua sisälle!
Mitäköhän nuo bakteerikammoiset tähän sanovatkaan;) Itse olen sitä mieltä että lähes kaikki koirista tulevat bakteerit ovat hyviä parantamaan vastustuskykyä. Lapsi 6 kk saa siis vapaasti temmeltää koirankarvassa ja kuolassa silloin tällöin, eipä sitä nyt niin hirveästi normaalisiivouksella kerry..
Koirien ja vauvan mielestä vauvan suun sisäpuolen nuoleminen on myös ah niin ihanaa!!!
joka pitää poikaa vissiin omana lapsenaan. On tosi kärsivällinen ja tykkää olla lähellä, välillä salaa nuolaisee, vaikka tietää, ettei sais.
Poika ja koira rakastavat toisiaan, tosin tämä 11 kk tapaus on välillä vähän kovakourainen. Yhteinen leikki on se, että koira tuo pallon ja poika opettelee heittämistä.
Koskaan ei silti jätetä samaan huoneeseen kahdestaan, kuin pikku hetkeksi. Sellainen järjestely ollaan tehty, että meillä on olohuoneessa metallinen näyttelyhäkki, jonka päälle koira halutessaan tai pyydettäessä menee, tai sitten häkin sisälle.
Koira nukkuu päivällä, joten laitan usein häkin kiinni. Häkki on siitä kätevä, että koira näkee kuitenkin ympäristöönsä ja saa samalla olla rauhassa halutessaan. Hyvin on toiminut, kun häkki on ollut ennenkin koiran oma paikka, se on siellä mielellään.
Olihan tää provo, olihan?????
Näitä lukiessa kyllä bakteerikammo kehittyy.. että päästäinen vauvan suussa, eipä sillä ole hyvällä tuurilla mitään vauvalle sopimatonta bakteeria tai muuta tarttuvaa tautia ei..
ja varmasti on hauskaa katsella kun koira nuolee vauvan suuta, nuoltuaan ensin huolella oman takapuolensa..
voi pyhä taivaallinen jumala tule apuun.
Meilläkin toinen koiristamme antoi kunnon kielipusun 8 kk tytöllemme. Mietin vaan, että tarttuukohan se pelätty kariespeikko koiran suusta=) Itse kun on välttäny suulle pusuttelua niin on aika kornia, kun koira sitten menee ja nuolaisee sielunsa kyllyydestä...
Mutta näillä mennään.
On turhaa pelätä pahaa bakteeria, sillä niitä on joka puolella!! Ei niitä ole vain koiran takapuolessa tai kielessä, saatika eläimissä ylipäätään. Paha bakteeri saattaa piillä vaikka ihmisen kädessä ja kun sitten kätellään tai vaikka hipaistaan toista, se tarttuukin sinuun! Eläimet eivät ole sen likaisempia kuin ihmisetkään. Bakteerikammo on yksi neuroosin muoto. Kannattaa rypeä niin paljon liassa kuin mahdollista. Jos asuu maaseudulla, kyllä lakkaa moinen hössötys! Mutta tästähän ei kannata keskustella bakteerikammoisen kanssa lainkaan.
ja reilu 6kk tyttö, joka ryömii koiran perässä minkä kerkeää. Tyttö ei tietenkään vielä ymmärrä kieltoja tms., joten saan todella usein hakea tyttöä koiran luota pois. Välillä koirakin (spanieli) siirtyy suosiolla kauemaksi. Koiralla on oma nojatuoli olkkarissa, jonne tyttö ei vielä pääse, joten siellä koira on ns. turvassa. Ja koiralla on myös ns. oma huone, jossa saa olla rauhassa. Harvoin sinne kuitenkaan menee. Vaikka kuinka ollaan kielletty koiraa nuolemasta vauvaa, niin kun meidän silmä hetkeksikin vältää se menee nuolemaan tytön korvia ja molemmat on niiiiin iloisia...ja äiti yrittää vieressä kieltää, epätoivoista toisinaan.
Joka päivä imuroin ja silti vauva on karvoissa kun ryömii pitkin lattioita. Terveenä on ainakin tähän päivään asti ollut eikä allergiota. Ja mun mielestä koti voi olla siisti vaikka lemmikkejä onkin...asennekysymys.
Tottakai koira on vain eläin, mutta meille se on myös perheenjäsen vaikka alimpana onkin arvojärjestyksessä. Usein vaatii hiukan pidempää pinnaa ja kekseliäisyyttä kun yritää keksiä molemmille puuhaa, mutta hyvin on tähän mennessä sujunut. Koira on vasta 1,5 vuotias ja erittäin energinen tapaus, virtaa riittää.