VAKAVA SAIRAUS...

Hei, ihanat muistot hauvastasi varmasti jäi, vaikka ei kovin kauan täällä maan päällä kerennytkään tallata. Osanottoni.

Labbikseni kamppaili tuon maksashuntin kanssa pentuna. Juostiin eläinlääkärillä milloin minkäkin vaivan takia: virtsatientulehdusta, oksentelua, ripulia, kuumeilua, kasvuhäiriö... Aina vaan antibioottikuuria määrättiin ja taas kohta oltiin ell:llä. Ruokamerkkiäkin vaihdettiin useaan otteeseen, mutta ei siitä ollut apua.

Koiran ollessa puolitoistavuotias oltiin taas oireilun vuoksi uudella eläinlääkärillä. Koirani historian selvitettyään, ell päätti, että nyt on syy näihin vaivoihin selvitettävä perinpohjin, ja siitä se lähti.
Pahoinvointikohtauksia tapahtui lähinnä tunnin kuluttua syönnin jälkeen. Koira käveli pitkin seiniä, saattoi törmäillä esineisiin, läähätti ja oli poissaoleva. Välillä oli taas hetkiä, kun koira oli varsinainen ilopilleri kuin ei mitään vaivaa koskaan olisi ollutkaan. Ell osasi yhdistää oireet vaivaan, ja asia tarkistettiin vielä varjoainekuvauksella. Diagnoosilla olikin jo kiire, sillä maksashunttia potevat koirat harvoin elävät kuin vuoden puolentoista ikäisiksi.
Tämä shuntti oli maksan ulkopuolinen eli leikattavissa. Tosin sinne saattoi jäädä vielä pieniä shuntteja, joita ei saatu eliminoitua.

Leikkauksen jälkeen syötettiin erikoisruokaa, mikä tuki suuressa rasituksessa olleita munuaisia.
Tavalliseen koiranruokaan ei pystytty siirtymään. Koira syö tällä hetkellä Hill's u/d lääkeruokaa ja voi hyvin. Ikääkin jo seitsemän vuotta.

Kun katson temmeltävää koiraani nyt, olen iloinen, että jaksoin taistella sen kanssa niiden vaikeiden sairauden täyteisten aikojen yli.

Maksashunttileikkauksen onnistuminen on niin paljon kiinni siitä, missä shuntti sijaitsee. Tuota maksansisäistä shunttia ei ymmärtääkseni pystytä leikkauksella oikein parantamaan. Ihan hirveä sairaus, sitä ei soisi kenellekkään! Sydäntäraastavaa katsella, kun oma koira kärsii, eikä siihen löydy parannuskeinoja!

Tämmöinen tarina minulla ja koirallani.

Voimia sinulle!