en tiedä miksi edes yritän kirjoittaa kun tämä ei mitään muuta. en tiedä mitä edes yritän kirjoittaa. on vain niin paha olla. ennen minulle niin tärkeät asiat eivät merkitsen enää mitään. ennen minulle niin tärkeät ihmiset, eivät merkitse minulle mitään. mieheni on ainut joka tietää masennuksestani (ja kunnallinen psykiatri, siellä olen käynyt kolmasti, ja nyt on ollu viikko taukoa ku hän on sairas eikä hälle oo viititty hankkia sjaista..) tää on menny niin kauheeksi tän viikon aikana. ihan hirveeksi. (tai viimeksi kävin keskiviikkona ja nyt on maanantai.) oon kokoajan niin kiukkunen ja pahalla tuulella ja jos joku menee väärin, kiehuu raivo yli ihan heti. esimerkiksi ku ripustin hengareita kaappiin ja kaks sattu tippumaan ku söhelsin, niin teki mieli repiä hiuksia ja hyppiä tasajalkaa ja huutaa ja raivota. ku ei tos oo mittään järkee! mitä kauheeta siinä on jos hengari tipahtaa?! mulla menee joka asian kanssa hermot. ja en jaksa mittään. väsähdän pienimmästäki asiasta. itken koko ajan. iltaisin itken niin ettei siinäkään oo enää mitään järkeä. itken oikein paineella ja tunteelle, ei mitään pientä nyyhkytystä ja yksinäistä kyyneltä vaan kunnon volinaa ja märyä. litra tolkulla. ja ajatukset on niin ankeita että voisin ja varmaan tappaisinki itteni sillä siunaaman sekunnilla joka ilta, jos en sais käpertyä mieheni rakkaani kainaloon ja itkeä siinä just niin kauan ku vaan tarvii. (niin kauan että nukahdan) unilääkettä pitää ottaa tuplat lääkärin määräämästä jos toivoo vaikutusta. muuten saa valvoa koko yön. en vaan jaksa enää tätä ainaista itkemistä ja raivoamista! en halua satuttaa rakkaintani! en halua enää suuttua joka helvetin pikku asiasta jolla ei oo mitään väliä! en halua! en jaksa!
ei jaksa.
en halua.
1381
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tuntui niin tutulta kirjoitus... tuo itkeminen nimittäin ja epäonnistuminen ja negatiiviset tunteet... vinkkinä kerron, minulla ahdistukseen auttoi shiatsu-hieronta...
minulle auttoi, antoi hiukan lisäenergiaa ja nyt olo ollut seesteinen jo parisen viikkoa
.. hyvä jos miehesi jaksaa ymmärtää ja kuunnella..jos sinulla on ystävä joka jaksaa kuunnella... puhu, puhu ja itke kaikki se painava asia ulos, se helpottaa, itke, käy kävelyllä, annan kotitöiden olla, älä ainakaan ressaa niillä ja anna anteeksi itsellesi, toisille, kaikille... kaikki vie aikaa, mutta uskon että selviät
toivotan sinulle voimia!!!!...ps. tilasin vielä kuitenkin gynelle ajan...varmuuden vuoksi, ajattelin jotta oliskohan jotain hormoonijuttuja... nimittäin hassua kun sitä itkua tuli kyllä ihan kamalasti, ja ihan missä tilanteessa vaan