Yläkerran pikkulapsi juoksee aamusta iltaan(kengät jalassa?) pitkin kämppää, niin että rappaukset murenevat meidän alakertalaisten niskaan.
Kyseessä on vielä aika pieni lapsi, mutta ääni on todella kova ja häiritsevä: se myös jatkuu koko päivän. Odotamme itsekin vauvaa, olen itse väsynyt ja herään joka helvetin aamu samaan laukkaan.
Kuinka ottaa asia esille naapureiden kanssa, ettei ihan sotimiseksi mene. Nyt tietenkin voidaan viisastella siitä, että mitäs muutit kerrostaloon. Joo-o, mutta joku raja tarpeettomalle metelillekin. Eikö lasta voisi ulkoiluttaa pihalla? Vastuu on vanhemmilla.
Kyseessä on vielä aika pieni lapsi, mutta ääni on todella kova ja häiritsevä: se myös jatkuu koko päivän. Odotamme itsekin vauvaa, olen itse väsynyt ja herään joka helvetin aamu samaan laukkaan.
Kuinka ottaa asia esille naapureiden kanssa, ettei ihan sotimiseksi mene. Nyt tietenkin voidaan viisastella siitä, että mitäs muutit kerrostaloon. Joo-o, mutta joku raja tarpeettomalle metelillekin. Eikö lasta voisi ulkoiluttaa pihalla? Vastuu on vanhemmilla.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Niin menin minäkin, kakaroita oli tosin silloin useampi.. hitonmoinen meno, tuntui ettei olemisesta ja elämisestä tule mitään.
Ja joka aamu, kuuden jälkeen se alkoi, hyppiminen ja juokseminen.
Muija kyllä väitti, ettei ole hänen lapsensa mutta sanoin että kyllä on, ja laitapa vähän kuria. No, väheni huomattavasti se jytistely.
Mutta seinän takana onkin sitten sellanen sadan kilon keiju, jolla ei ilmeisesti muuta tekemistä ole kuin ravata halki kämpän 50 krt päivässä parvekkeelle tupakalle. Voi v...u! Mitähän sille tekisi.
teillä on ilmeisesti itsellänne sellainen juoksija ihan kohta. Pienet lapset liikkuvat juoksemalla. Siltä se kuulostaa kun teidänkin pikkuisenne oppii kävelemään ja pistää menemään varhaislapsuutensa liikkumisen riemussa.
Meillä on rivarinaapurina lapsiperhe. Äidillä oli aikoinaan vähän samanlaisia huolia kun odotti vauvaa ja toinen oli vielä konttausiässä. Nyt meillä kuunnellaan sitä menoa, jota jatkuu aamusta iltaan. Onneksi laittavat lapset nukkumaan 22-23.
Pihalla lapset kirkuvat ja huutavat niin kuin lapset tapaavat tehdä ja vauva itkee herätessään päiväunilta, ollessaan väsynyt, potiessaan kovatulehduksia.
Ikävää ehkä, mutta lapsiperheistä lähtee sellainen elämänmeteli, että ei osaisi kuvitellakaan ellei ole sattunut sivusta kuulemaan.
Kannattaisi ehkä olla vain ihan rauhassa ja keskittyä siihen miten itse vastaatte kun teidän alakertalainen tulee esittämään mielipiteitä lapsosenne juoksemisesta. Tiedätte ainakin mistä hän puhuu.
Suurpeheen äitinä sain onneksi kasvattaa pesueeni omakotitalossa, mutta ei tulisi mieleenikään mennä sanomaan lapsen juoksusta mitään. Se menee itsestään ohi muutamassa vuodessa;) Turha sanominen vain aiheuttaa ahdistusta vanhemmille, jotka eivät voi vaikuttaa lapsensa kävelytyyliin ennen kuin tämä saa siihen tarvittavat välineet: pitkät jalat ja kehittyneen lihaksiston, joka mahdollistaa naapuriystävällisen astunnan.
lapset kyllä osaavat kävelläkkin.Kyllähän juosta saa ja telmiäkkin mutta ulkona.Ei ne lapset ennenkään rymistelleet sisällä 24 tuntia(paitsi varmaan jossain slummitaloissa).Jotkut nykyajan vanhemmat vaan ovat niin laiskoja etteivät jaksa raahata sitä persusta ulos.Tottakai kersojenkin riehumiselle on rajat oltava.Monet vanhemmat eivät tiedäkkään miten karmeaa se kumina huonosti rakennetuissa taloissa on.Tietenkin vanhemmista se vieressä kuuluva pikkujalkojen töminä on ihanaa,mutta naapurista ei varmasti tunnu hyvältä kun joku hyppii kokoajan "katolla".Monet vanhemmat voisivat miettiä,tuntuisiko se niistäkään kovin kivalta jos joku hyppis heidän katolla jatkuvasti.On kohtuutonta pyytää ketään kestämään sitä vuosikausia.Ärsyttää muutenkin että lapsiperheillä tuntuu nykyään olevan joku "erikois"oikeus rellestää niin paljon kuin haluavat,muista piittaamatta.Kasvatus on tässäkin asiassa avainsana...
et voi kasvattaa parivuotiasta hipsuttelemaan kun se on vasta oppinut kävelemään.
On ihan turha esittää ettei lapsiperheistä ennen lähtenyt ääntä. Kyllä lähti. Ihmiset eivtä vain ollett siinä ympärillä niin tavan ärsyyntyviä, vaan suhtautuivat lasten ääniin myönteisesti tai neutraalisti.
Sanoit aivan oikein kun totesit, etteivät vanhemmat ehkä tiedä miltä lapset liikkuminen kuulostaa alakerrassa. Lapsen liikkuminen ei ole mitään meteliä, johon vanhemmat voisivat puuttua koko ajan. Se, että pikkulapsen askeleet kuuluvat selvästi johtuu lapsen kävelytyylistä, mikä taas johtuu iästä.
Ei ole kyse mistään erivapauksista vaan oikeudesta elää ja se kuuluu lapsellekin. Vai oletko kuullut, että vanhemmat on käsketty tai jopa vallan tuomittu pitämään lapsensa liikkumattomina, etteivät askeleet häiritse naapuria?
Ikävä kyllä, jos lapsen liikkuminen häiritsee sitä on pakko kestää pari vuotta tai muutettava muualle. Perheasuntoihin kun tuppaa aina tulemaan uusia lapsiperheitä vaikka edellisen saisi hyvinkin ajettua pois.
Ajatus siitä että pitäisi elää täysin naapureiden elämän ja tahdin mukaan vain sen takia että heillä on lapsia,on outo.On naurettavaa ajatella,että joutuisi aina muuttamaan pois kun lapsiperhe muuttaa naapuriin.Miksi porukka ei muuten pistä mattoja lattialle nykyään,auttaisi edes vähän.
Ei kannata mennä sanomaan mitään. Meillä on ainakin ollut sellainen sääntö ettei naapureista valiteta. Itsellä jo viisivuotta ollut yläkerrassa "pieni norsulauma",
pomppimassa aamusta iltaan ja vielä yölläkin. Energiaa tuntuu heillä riittävän :)) Ei lapsista saa valittaa ne on lapsia. Jos haluat elää rauhassa muuta pois.
Onneksi ollaan molemmat päivätöissä ettei haittaa niin paljon ja viikonloppuisin mennään mökille.
Silloin tällöin tulee viikolla valvottua yläkerran temmellyksen takia mutta kyllä se jo seuraavana yönä nukuttaa niin että nukkuu vaikka seinät kaatuis. Muuten siihen meluun on jo tottunut. Joskus on telkka mennyt sekasin kun ovat innostuneet hyppimään kilpaa kerrossängystä alas, mutta onneksi eivät ole omia (en kestäis sellaisia kersoja).
Ihan pimeetä suostua naapureiden terrorisoimaksi. Taloyhtiöissä on hiljaisuus klo 22-07, sinä aikana ei ainakaan tarvitse eikä kannata sietää mitään meteliä naapureista.
On vanhempien laiskuutta antaa lasten melskata päivät ja illat muita häiriten. Nykyvanhemmilla ei taida olla lastenkasvatustaitoa ollenkaan ja jos naapuritkin vielä on nössöjä niin voi vitsi.
ei ole hyvä suututtaa naapureitaan. Meteli saattaa vaan koventua jos alkaa valittajaksi.
Olen kahteen otteeseen (ehkä noin vuosi sitten)ilmoittanut isännöitsijälle asiasta mutta ei ole auttanut joten olen antanut asian olla. Hyvät päivät vaan toivotan rapussa (pitkin hampain) :-))
yksinkertainen enkä tyhmä. Asia on vaan niin ettei
kerrostalossa kannata alkaa valittajaksi saattaa vaan meluaminen yltyä :-))
Olen kyllä (mieheltä salaa) ilmoittanut häiriöstä isännöitsijälle kahteen otteeseen noin vuosi sitten, mutta eipä auttanut. Olen sittemmin antanut asian olla, etten suututtaisi miestäni ja naapureita. Miehellä on nimittäin ehdoton
kanta ettei naapureista saa valittaa.
Mulla on pieni lapsi, joka juoksee. Joka päivä sanon AINAKIN 50 kertaa, että "älä tömistä!" ja "älä kolista!" ja "älä paukuta!" Kaikki sanominen toimii n. 5 minuuttia, sen jälkeen lapsi unohtaa ja juoksee taas. Ei hän itse kuule töminäänsä, kysyy aina, että mitä tarkoitan, millä tavalla nyt tömisti.
Nyt alakerran naapurit on olleet lomalla jossain poissa jo kaksi viikkoa ja hermo lepää!!! Mun ei tarvi välittää pienistä töminöistä ja äänistä joka minuutti. IHANAA!!!!
On kivampi olla lapsenkin kanssa, kun en koko ajan ole komentamassa ja ärtynyt.