Just niin, mä haluun lopettaa ja oon sitä pitkää aina sillon tällöin ihan ajatuksella miettinyt.
Mutta miksi en saa tuumasta toimeen?
Olin tossa vuosi sitten pari kuukautta polttamatta, sit taas se tupakka oli ja on.
Jo oon niin pitkälle päässy että olen ostanu purkkaa, vaan eipä se paljon auta tuola kaapissa.
Potkikaa nyt tätä saamatonta persuuksille ;)
Miten te jotka olette lopettanu kauanko on menny sen asian pyörittämiseen?
Mutta miksi en saa tuumasta toimeen?
Olin tossa vuosi sitten pari kuukautta polttamatta, sit taas se tupakka oli ja on.
Jo oon niin pitkälle päässy että olen ostanu purkkaa, vaan eipä se paljon auta tuola kaapissa.
Potkikaa nyt tätä saamatonta persuuksille ;)
Miten te jotka olette lopettanu kauanko on menny sen asian pyörittämiseen?
Vastaukset 11
Vanhimmat
....ostin laastareita, vahvimpia ja teippailin niitä sitten ympäri kehoa, enkä aina muistanu ottaa edellistä poiskaan.... sisko sitten juhannussaunassa sanoi jotta rouvalla on sitten muutama tupakka iholla... noh olihan niitä jottain kolme tai neljä laastaria kiinni... mutta on se auttanu himoon... paitsi viimeviikolla ratkesin taas poltaan... mutta nyt on sitten taas keräilytarroja kankussa kiinni... ....tämmöstä tää on, keikkumista tää elämä!
ai niin... oon koko ikäni pyöritelly mielikuvaa etten polta, nyt taas vahvasti aattelen niin .. katotaan miten käy
ja lopetin kerrasta ilman korvikkeita -98.
Harkitsin asiaa jonkun kuukauden...mieheni ei polta.
Hankala asia ja kovin yksilöllinen, mutta itse lopetin kesälomalla, kun tutut "tapakuviot" töissä eivät häirinneet.
Vastahan tässä on 40 vuotta kessuteltu ja keuhkot ihan hyvässä tervassa. Lekuritkaan eivät ole muuta keksineet, kuin näkö on mennyt. Lukulaseja käytetään eikä siinä uutta. Mutta tarkoittivatkohan peijakkaat, että se oli ulkonäkö. Mites tässä nyt sitten naisten tansseihin edes päiväsaikaan?
Voi olla että ainoa haku on se, että joku herra käy pokkaamassa että "herraa pydetään puhelimeen. Potku ahterille ja mahalasku kadulle.
Lopettakaa ihmeessä, jos vielä pystytte. Näitä surkeita lakeja syntyy näköjään ihan muutenkin.
vaan on niin,että kun on tupakka ollut kauan kaverina ja ystävänä,niin se surutyö sen luopumisen kanssa on tehtävä.ja onhan se iso askel.Hyvään päin.Mutta kun olet noin pitkällä,että jo jahkailet ,että lopettaako vai ei lopettaa niin hyvin menee.Ainakin itse mietin silloin reilu kolme vuotta sitten uskaltaako vai eikö uskalla lopettaa.Kun aikansa sitä asia pyörittelee,niin ihan taatusti sen viimeisen askeleen ottaa jossain vaiheessa,kun kyllästyy jatkuvaan miettimiseen.Minä mietin niin kauan ,että lopulta olin siinä samassa pisteessä ,mistä aloitin polttamisen n.32 vuotta aiemmin.Eli jotenkin vaan jo olin nolona jos joku näki minut tupakka kädessä.Kumma juttu.Niinpä sitten tein ,niin että lopetin siihen mistä aikoinaaan aloitin.Ostin pikkuaskin tupakkia,pössyttelin illan mittaan senj a tasan puolilta öin tumppasin viimeisen tupakan,kannoin tuhkakupin ulos ja sen jälkeen en ole tuhkista tarvinnut.Muutaman kuukauden pureskelin nik.purkkaa,ja nyt ei mitään.Vieläkin kyllä tuntuu oudolta vastata,jos joku kysyy tupakkaa,että en polta.Ihan kuin valehtelis,vaikka puhuukin totta.Joten kyllä sä vielä vietät kessuttomia päiviä.Uskon mä.
Se tässä kaikkein hassuinta on että pelottaa lopettaa polttaminen ja vaikka kuinka on tietoa ja läheltä nähnyt miten saattaa käydä tupakin kanssa ni ei uskalla.
En tiedä mitä siinä pelkään, jotain tuttuuden katoamista.
Mutta olen kyllä jo sen verrankin aikaan saanut etten enää polta niin kuin aiemmin, ennen pistin tupakaksi heti kun menin esim. koiran viemään ulos, kauppa matkalla poltin, aina kun lähdin jonnekin kotonta poltin.
Nyt useimmin en kehtaa polttaa ulkona kävellessä, kauppa matkoilla, autossa. Jätän tupakat suosiolla kotiin, joskus käy kyllä niin kun on pitemmän aikaa jossain että tulee ostettua sitten se aski sen kotona olevan tilalle.
sulla on suunta tuossa hommassa.Kunhan vielä keräät sitä uskoa onnistumiseen,niin voitto häämöttää.Mä luulen,että suurin pelko just on se epäonnistumisen pelko.Mutta,siinä ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa,joko se onnistuu tai sitten ei.Luultavasti onnistuu.
polttamisen yli 10 v. sitten. Tupakat oli vähissä ja hetken mielijohteesta päätin lopettaa. Tumppasin silloin viimeiseni, olin polttanu 13 vuotta. Siitä tulee 30.12 yksitoista vuotta. Kokeilin nikotiinipurkkaa, mutta se oli niin pahaa että jäi pariin neljäsosapalaseen sen syönti. Tupakka jäi lopullisesti. Nykyisin tupakansavukin haisee mielestäni pahalle, enkä voisi kuvitella olevani ihmisen kanssa joka tupakoi. Ota itseäsi niskasta kiinni. Jos todella haluat irti tupakasta, pääset. Jos syytät heikkoa luonnetta et ole tosissasi lopettamisen kanssa
kriisiä,ensimmäinen 10 vikon jälkeen,toinen
7 kk mentyä mutta sen jälkeen se helpottaa..
Halu on jäljellä 10 vuotta mutta menee aina
nopeimmin ohi.Mä lopetin 17 vuotta sitten..
Kanttia pitää olla!
Aloitin tupakoinnin 13-vuotiaana kun siirryin ylä-asteelle. Siinähän sitä sitte tupruteltiin melkein 3kymppiseksi kun ekan kerran tuli mieleen että pitäsköhän lopettaa.
Lopetin sillon jonku ihme ranskalaisen tohtorin ohjelmalla jossa oli 2 kpl c-kasetteja toisessa ihmeellistä ulinaa/mölinää jota piti kuunnella aina kun poltteli ja toisessa rentoutus ohjelma jota kuunneltiin sängyssä maaten. Humpuukiako?? No ainakin polttelu loppui kolmessa päivässä ja savuttomuus kesti 6-vuotta. Sit lankesin loma matkalla pikkusikareihin ja siitä lähtien polttelin 2 vuotta askin päiväs. Sitte vaan päätin että nyt loppuu tämä hölmöys. Kun tahto on kova niin lopettaminen on helppoa. Minun lopettamista motivoi varmasti jonku verran sydänsairaus.
Kerronpa omasta kokemuksesta hieman fakta tietoa.
Olin sepelvaltioden varjoaine kuvauksessa. Minulta kysyttiin olenko tupakoinut tai käyttänyt muuta nikotiinia sisältävää ainetta nuuskaa, purkkaa, laastareita yms. Kun vastasin että en ollut niin lekuri sanoi että siinä tapauksessa voidaan varjoaine ruisku viedä rannevaltimosta sisään. Jos on nauttinut nikotiinia samana päivänä ranteesta ei edes kokeilla koska nikotiini supistaa niin paljon verisuonia ja sillon ei jää muuta vaihtoehtoa kuin reisivaltimo ja painositeen kanssa makaamista 1vrk operaation jälkeen tai kaulavaltimo, se jo kauhistuttaa ajatuksenakin.
Juuri tämä verisuonten supistumisen takia on infraktin mahdollisuus suurempi jos vielä on kauan polttanut ja itse muuten aiheuttanut verisuonten kalkeutumista.
Toivottavasti tämä edes jonkun verran potkii sinua perseelle ja saat aikaiseksi loppuelämäsi ensimmäisen savuttoman päivän ja siitä se alkaa aromit tuntua, ruoka maistua ja potenssi/halut palautua rippikoulu iän tasolle;-)
Kiitos kaikille kannustuksesta, pitää lukea näitä viestejä täältä aina kun on menossa tupakille ennen ja jälkeen.
Jälkeen siksi että morkkis on kovempi :)
kun tässä on ollut muutenkin niin hyvää tekstiä. Olen täysin samaa mieltä, että ajatusta lopettamisesta pitänee kypsytellä kauan jos on kauan polttanut. Minä harkitsin lopettamista miltei pari vuotta ja nyt olen ollut polttamatta yli vuoden.
Se mikä minua ihmetyttää että lopettamista ilman korvikehoitoa pidetään sankaritekona (onko sama kuin että sankariäiti ei ota kivunlievitystä synnytykseen eikä sankarilopettaja käytä korvaushoitoja?). Minä käytin kaikkea mahdollista eli laastareita, purkkaa ja tabletteja. Nämä lääkkeet auttoivat etten ollut äreä.
SAinoa huono puoli on painonnousu. Minulle on tullut 7 kg lisää ja se pännii!