Kävi kerran niin, että naimisiin päräytti hulmu heiluen onnellinen morsian ja yhteistä asuntoa miehensä kanssa osti.
Morsiamen vanhemmilta irtosi rahaa asunnon ostoon, loppuosaan sitten pankista lainaa otti hääpari. Sulho ei "omaa rahaa" asuntoon kiinni laittanut (sitä ei ollut), eikä myöskään hänen vanhempansa vaan asunnon pesämuna tuli vaimon vanhemmilta ja loppuun siis tuo asuntolaina. Avioehtoa ei tehty.
Aikansa yhteistä osaketta kotina asuttuaan mies totesi, että ottaa eron eikä enää jaksa vaimon kanssa olla. Hän laittoi eropaperit menemään, asunto myyntiin. Myyntihinnasta kuoletettiin lainat,loput jaettiin puolisoiden kesken. Kohtuullistamispykälää ei otettu esille, vaikka sekin tässä tapauksessa olisi voinut tulla kysymykseen.
Vaimoke osti omalla osuudellaan oman osakkeen, johon toki piti ottaa lainaa-hän muutti siihen. Mies lähti vuokralle jo aiemmin. Vaimon kotiudutta uuteen osakkeeseen tuli mies kuviohin takaisin ja alkoi seurustelu.
Avioeron 2. papereita ei ole laitettu, avioliitto n auvoisassa satamassa on hyvä jatkaa ja avioeroa ei ehkä tarvitse kokea. Käykö niin, että mies tulee omistamaan tästä asunnosta puolet? Kukin vastaa aina omasta lainastaa, mutta jos avioliitossa ollaan ja avioehtoa ei ole niin omaisuushan on kai puoliksi -vaikka sen olisi toinen ostanut silläaikaa kun oli avioeron harkinta-aika?
Morsiamen vanhemmilta irtosi rahaa asunnon ostoon, loppuosaan sitten pankista lainaa otti hääpari. Sulho ei "omaa rahaa" asuntoon kiinni laittanut (sitä ei ollut), eikä myöskään hänen vanhempansa vaan asunnon pesämuna tuli vaimon vanhemmilta ja loppuun siis tuo asuntolaina. Avioehtoa ei tehty.
Aikansa yhteistä osaketta kotina asuttuaan mies totesi, että ottaa eron eikä enää jaksa vaimon kanssa olla. Hän laittoi eropaperit menemään, asunto myyntiin. Myyntihinnasta kuoletettiin lainat,loput jaettiin puolisoiden kesken. Kohtuullistamispykälää ei otettu esille, vaikka sekin tässä tapauksessa olisi voinut tulla kysymykseen.
Vaimoke osti omalla osuudellaan oman osakkeen, johon toki piti ottaa lainaa-hän muutti siihen. Mies lähti vuokralle jo aiemmin. Vaimon kotiudutta uuteen osakkeeseen tuli mies kuviohin takaisin ja alkoi seurustelu.
Avioeron 2. papereita ei ole laitettu, avioliitto n auvoisassa satamassa on hyvä jatkaa ja avioeroa ei ehkä tarvitse kokea. Käykö niin, että mies tulee omistamaan tästä asunnosta puolet? Kukin vastaa aina omasta lainastaa, mutta jos avioliitossa ollaan ja avioehtoa ei ole niin omaisuushan on kai puoliksi -vaikka sen olisi toinen ostanut silläaikaa kun oli avioeron harkinta-aika?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä, kyllä. Jos ilman avioehtoa ollaan naimisissa, niin periaatteessa ovaralisuus (=varat-velat) menee puoliksi erottaessa. On aivan sama milloin omaisuus on hankittu...
Ja jos äijän köriläs sitten vaikkaa jostain sais velkaa itselleen esim. hummailua varten, niin tämä velka erotilanteessa otettaisiin huomioon siten, että se vähentää miehen nettovarallisuutta ja tätä kautta vaimon mahdollisesti maksama tasinko nousee... Että silleen.
Niin, tässä on nyt sellainen pontti, että jos tämä vireillä olevan avioeron 2-vaihe saatetaan loppuun (aikaa 12 kk I-vaiheen jättämisestä) ja ero tulee, niin siinä tapauksessa osake on ja pysyy vaimon omaisuutena. Ositushan on tässä jo tehty.
Mutta jos avioliitto jatkuukin (ja ositus on tehty tavallaan turhaan), niin sitten tästä vaimon omistamasta osaakkeen arvosta menee taas puolet miehelle, kun ero tulee ja uusi I-vaiheen hakemus pannaan menemään
Ei hän siitä mitään omistamaan tule, jos vaimo pelkästään omiin nimiinsä sen on ottanut. Kaikki siis hyvin, mikäli erokokeilu oli ainutlaatuinen. Omaisuus on avioliitossakin sen, jonka nimissä se on. Mutta jos ei ole avioehtoa, ja mies haluaa taas erota, niin hän taitaapi siinä tilanteessa päästä kämpällä tienaamaan.
Eli ilman avioehtoa avioeron sattuessa puolisoiden omaisuus ja velat lasketaan yhteen pottiin ja tasataan. Tarinastasi päätellen miehellä ei edelleenkään ole suurensuuria varallisuuksia. Riippuen tietysti siitä, mitä edellisestä tasauksesta on ukkelilla jäljellä. Joten hän lienee se vähävaraisempi osapuoli, joka tulisi avioeron sattuessa saamaan tasinkoa. Ja jos onnellisella aviovaimolla ei ole rahaa tilillä, jolla maksaa miekkosta eron sattuessa kämpästä ulos, niin myyntiinhän se menee taas, ellei vaimo sitten ota lainaa.
Taitaisi olla oikein hyvä ajatus, että vaimo ei ottaisi miestä takaisin ilman, että tämä suostuu allekirjoittamaan avioehdon. Avioero ei tietenkään ole kovin suositeltava vaihtoehto, mutta jos nyt on vielä mahdollisuus sen ensimmäisen erokokeilun puitteissa ottaa ero (eli 2. vaihe ei ole kulunut loppuun), niin silloin erohakemuksen jättämisen jälkeinen omaisuus ei kuulu avio-oikeuden piiriin. Jos taas eron antaa nyt raueta ja avioliittoa jatketaan, niin tosiaan voi kohtuullistamispykälää joutua käyttämään, jos uusi ero tulee, jottei vaimokulta makselisi ukkoa ulos kämpistään jatkuvasti.
En tiedä yhtään käytännön tapausta, jossa tätä kohtuullistamispykälää olisi käytetty. Onko jollakulla tietoa käytetäänkö sitä harvoin, hyvin harvoin, minimaalisen vähän? Ja täytyykö olla "vesiselvä tapaus?"
Minulla on ystävä, jonka mies on ollut tosi hyväpalkkainen. Sitten se perusti firman lamaa ennen ja parin asunto meni konkurssipesän velkojille eikä riittänytkään. Vaimo teki palkatta työtä firmaan oman virkansa lisäksi, muttei koskaan saanut palkkaa. Velkaa jäi ainakin yhden kaksion verran. Sitä he makselivat pikkuhiljaa pois, mutta edelleen oli jäljellä iso summa. Sitten mies löysi toisen naisen ja asui sen kanssa, kunnes teki parin vuoden "susielämän" jälkeen virallisen I erohakemuksen. Vaimo maksoi osituksessa puolet miehen nimissä olevista konkurssiveloista (rahat sai myymällä perintömökkinsä). Harkinta-aikana mies sai 1. perintönsä ja tulossa on vielä 2. perintö. Mies vetoaa siihen, että vanhempansa ovat testamentanneet vävyt ja miniät ulos perinnöstä, mutta hänelle kuuluu avio-oikeuden perusteella vaimon perinnöt. Olisiko kohtuullistamisen paikka? Mies (hyvällä) eläkkeellä, vaimo (huonon) eläkkeen kynnyksellä.
Kolme ensimmäistä vastaajaa ovat väärässä. Ainakin mikäli kysyjän tilanne on seuraava:
Avioeron vireille tultua on toimitettu omaisuuden ositus. Avioeroasian jatkohakemusta (2. vaihe) ei ole tehty. Avioliitto jatkuu. Avioeroasia raukeaa, kun harkinta-ajan alkamisesta on kulunut yksi vuosi.
Tässä tilanteessa puolisoilla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, ei osituksessa saatuun eikä myöhemminkään tavalla tai toisella saatuun. Tilanne on siis sama kuin jos puolisoiden välillä olisi molemminpuolinen totaalinen avioehto. Halutessaan puolisot voivat palauttaa avio-oikeuden avioehdolla. (Sitä kysyjän ei kannata tehdä.) Kysyjän siis ei tarvitse omaisuutensa turvaamiseksi viedä avioeroasiaa loppuun asti, vaan sen voi antaa raueta.
AL 107 a § (16.4.1987/411)
"Kun ositus on toimitettu, ei kummallakaan puolisolla ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, ellei osituksen jälkeen avioehtosopimuksella toisin määrätä."
En epäile asiantuntemustasi, mutta miten mainitsemasi pykälä suhtautuu pykälän 90 momenttiin 2? Tai saa m36:kin vastata, kumpi nyt ensin ehtii...
90 § (20.8.2004/784)
"Omaisuuden ositusta toimitettaessa on omaisuutena, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta, pidettävä:
1) omaisuutta, jonka puoliso on ansainnut taikka saanut perintönä, lahjana tai testamentin nojalla avioliiton purkauduttua toisen puolison kuoleman vuoksi;
2) omaisuutta, jonka puoliso on ansainnut taikka saanut perintönä, lahjana tai testamentin nojalla sen jälkeen, kun avioeroa koskeva asia on tullut vireille.
Poiketen siitä, mitä 1 momentin 2 kohdassa säädetään, toisella puolisolla on kuitenkin avio-oikeus kohdassa tarkoitettuun omaisuuteen, jos avioeroa koskeva asia on rauennut muusta syystä kuin sen vuoksi, että puoliso on kuollut asian vireillä ollessa."
107 a § (16.4.1987/411)
"Kun ositus on toimitettu, ei kummallakaan puolisolla ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, ellei osituksen jälkeen avioehtosopimuksella toisin määrätä."
>>En epäile asiantuntemustasi, mutta
Kiitos vastauksesta. Itseltäni meni ohi tuo, että ositus oli jo toimitettu tai ei ollut, kun lakitekstiä lueskelin.
Ja niinpä, en epäillyt asiantuntemustasi, vaan pelkästään esitin kysymyksen ja oletin saavani siihen vastauksen. Asiantuntemukseesi luottaen. Että herne pois nenästä ja sassiin, niin juttuihisi voi jatkossakin luottaa. ;-)
Kuten "nix nax" tuossa yllä korjasi niitä, jotka ehtivät neuvoa vastoin parempaa tietoaan... niin lisätäänpä tämä.
Koska heillä nyt käytännössä on avioehto (ositus suoritettu harkinta-aikana, lopullista eroa ei silti haettu)... kannattaisi rouvan rekisteröidä maistraatissa oma kappaleensa ositussopimusta, jottei jonain päivän "katoa".
JOS puolisot tässä tilanteessa tahtovat palauttaa avio-oikeuden toisilleen, on tehtävä hieman eriskummallinen aviohto... jossa nimenomaan todetaan että puolisoilla ON avio-oikeus (yleensähän avioehdossa sovitaan juuri päinvastoin).
Juu jälkimmäiset ovat sikäli oikeassa, että mies ei pääse tästä uuteen osakkeeseen kiinni. Näin tämä menisi, vaikka ositusta ei olisi vielä toimitettu. "Ositusperusteen syntyhetki" on ratkaiseva. Ositusperuste syntyy sillä kellonlyömällä, kun 1. vaiheen hakemus saapuu käräjäoikeuden kansliaan. Sen jälkeen puolisoille tuleva omaisuus jää avio-oikeuden ulkopuolelle, eikä sitä oteta osituslaskelmassa huomioon.
>>Juu jälkimmäiset ovat sikäli oikeassa, että mies ei pääse tästä uuteen osakkeeseen kiinni. Näin tämä menisi, vaikka ositusta ei olisi vielä toimitettu.