Täällä on ollut paljon keskustelua itsarista niin pistän tän tänne vaikka
se ei kuulu kuin osaltaan tänne.
Miksei voisi olla sellaista itsemurhaklinikkaa jonka asiakkaat saisivat
asian mukaisen avun kuolemaansa? Sveitsissä esim. on sellainen
mutta sinnekin taitaa olla joku typerä kriteeri. Mutta suomessa
on siis paska laki. Annetaan vaan ihmisten kärsiä ja vaikka muuten
ihminen olisikin valmis kuolemaan niin ei vaan itse pysty tekemään
sitä. Tai jos tekee niin se voi pahasti epäonnistua josta voi seurata
pitkä kituminen jne.
Sellainen palvelu olisi varmasti suhteellisen suosittu. Ei tarvitsisi
hankkia asetta jotain kummaa kautta taikka posauttaa itseään
armeijassa viattomien edessä.
se ei kuulu kuin osaltaan tänne.
Miksei voisi olla sellaista itsemurhaklinikkaa jonka asiakkaat saisivat
asian mukaisen avun kuolemaansa? Sveitsissä esim. on sellainen
mutta sinnekin taitaa olla joku typerä kriteeri. Mutta suomessa
on siis paska laki. Annetaan vaan ihmisten kärsiä ja vaikka muuten
ihminen olisikin valmis kuolemaan niin ei vaan itse pysty tekemään
sitä. Tai jos tekee niin se voi pahasti epäonnistua josta voi seurata
pitkä kituminen jne.
Sellainen palvelu olisi varmasti suhteellisen suosittu. Ei tarvitsisi
hankkia asetta jotain kummaa kautta taikka posauttaa itseään
armeijassa viattomien edessä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
1.) Ihmiset tekee välillä päätöksiä / tekoja, jotka kaduttaa myöhemmin. Ihmiset eivät toimi täysin järkipohjalla, vaan myös tunteiden valossa.
2.) Puolet Suomen populaatiosta katoisi ja Suomi ,miten me sen nyt tunnetaan, lakkaisi olemasta.
1) Entä jos siinä on joku tietty harkinta aika jonka pitää olla "kirjoilla"?
En tarkoita siis että joku kävelee suoraan baarista klinikalle ja saa
myrkkyä suoniin. Ja kun ihminen on kerran kuollut niin tuossa sinun
"kaduttaa myöhemmin" ei ole pointtia. Ja edelleen se harkinta karsisi
ne olemattomat "kuolleiden katumiset"
2) Näin ei ole käynyt muuallakaan ja tuskin itsemurhatilastot kuin
korkeintaan tuplaantuisivat tuollaisen takia. Sanotaan että 5-10
prosenttia väestöstä ajattelee jossain vaiheessa elämäänsä
itsemurhaa, joten sillä perusteella 5-10% jokaisesta sukupolvesta häviäisi.
Kuitenkin joku
parin vuoden harkinta aika tiputtaisi sen sille tasolle, missä itsemurhat
nytkin ovat eli noin 1000 kappaletta vuodessa. Yleensä itsemurhan
tehneet ovatkin harkinnneet sitä vuosia kun taasen mielenpistoksesta
tulleet ajatukset jäävät vain lyhyiksi ajatuksiksi, eivätkä päädy teoiksi.
Se 2000 on häviävän pieni osa väestöstä jolla ei ole mitään merkitystä
yhteiskunnallisesti. Syntyvyys on suurempi. Ja vähintään herrat säästäisivät
rahaa, kun suurimaksi osaksi itsemurhaan päätyvät ovat elämässään
yhteiskunnalle enemmän menona kuin tulona. Tällä osittain järjestelmä
rahoittaisi itsensä ja miksei kuoleva ihminen maksaisi osan omaisuudestaan
jos haluaisi avustetun kuoleman.
noi itsemurha- ajatukset johtuu masennuksesta, ja masennuksesta voi parantua ja elämästä voi alkaa nauttia uudestaan (vaikkei masentuneena edes muistaisi millaista on nauttia jostakin). itsemurha on aina väärä ratkaisu, vaikkei sillä lailla aina ajattele.
Siis tolla "kaduttaa myöhemmin" viittasin siihen, että monet jotka ovat selviytyneet masennuksesta ovat jälkikäteen olleet iloisia siitä, etteivät sortuneet itsemurhaan.
2. Oli enemmänkin sarkastisella tyylillä kirjoitettu. Tuosta 10% määrästä en nyt menis vannomaan, voi olla suurempikin täällä pohjoisen erakkokansan keskuudessa.
...ainoa vaan ettei se toimi tässä. Kuten totesin niin kuollut ihminen ei
kadu, ja itsemurhan tekeminen voi olla se ainoa oikea loppu kärsimyksille.
Masennusta ei pidä myöskään aina sotkea tähän.
On olemassa masennusta ja "masennusta" Ensiksi mainittu on se joka voi
tulla vaikka elämä muuten menisi ihan hyvin. Pystytään hyvin hoitamaan
lääkkeillä jotka nostavat jonkun aineen pitoisuutta aivoissa tjs. Toinen on
se joka on seurausta epänormaalin paskasta elämästä yms. Se kovertaa
ihmistä sisältä päin ja jos se jatkuu suuhteellisen pitkään ihminen lopulta
kuolee sisältä. Tällöin hän on eri ihminen kuin mitä hänestä muuten olisi
tullut, ja paluuta ei ole.
Kuuleppas, joidenkin elämä on paskaa ihan muten vaan eikä masennuksesta voi aina parantua. JOskus on parempi luovuttaa ja antaa olla. Kaikenlisäksi itsetuhoisuus ja itsemurha riski voi tulla muistakin asioista ja sairauksista eikä pelkästään masennuksesta.
Masennuksesta parantuminen ei tuo ketään takaisin kuolleista, se ei tuo rahaa lisää (se vie sitä, lääkkeet sun muut), SE EI POISTA RUMUUTTA, et saa parantumisella tyttö-tai poikaystävää. Pelkkä parantuminen ei auta. JOs tätä maailmasta haluaa lähteä niin saa lähteä. Kenenkään ei tarvitse elää jos ei halua. Jokaisella on oikeus omaan kehoonsa. Te hiton "vähänkö ootte itsekkäitä ku tapatte ittene nyyh nyyh" voi saatana.
Jos elämä on yksinkertaisesti täyttä paskaa niin jumalauta kai on parasta tappaa itsensä. Vittu inhoon näitä "nyyhkyti nyyhkyti, älä tapa itseäsi, sinulla on koko ihana elämä täynnä vastoinkäymisiä edessäsi, voit aina olla hullu ja juosta terapiassa koko lopun ikäsi, itsemruha ei oo ratkaisu"
Itsemurha on ratkaisu, viimeinen joka päättä tuskan. Se helpottaa. Se helpottaa oloa enemmän kuin mikään muu koska ei enä äedes tiedä onko olemassa, ei tiedä mitään kaiki on ohi. Tuska ja suru, kaikki poissa.
Teillä ei ole hajuakaan mitä on olla mielisairaksi reksiteröityneenä. Sitäkö te haluatte kaikille sairaille? Että me vain yrittäisimme elää teidän terveiden vuoksi ja kärsisimme hullun nimen alla? Arvatkaa onko kivaa kun sairaus tulee mieleen joka vitun hetki joka saatanan sekunti. Vieläkö pitäisi jaksaa elää??
Saatana.
Paras olisi muuttaa lakia ja perustaa tälläinen laitos. Siellä voisi viettää viime hetkensä. Ateriat ja kaikki. Sukulaiset voisivat käydä hyvästelemässä. Sieltä saisi apua testamenttien tekoon ja omaisuuden jakamiseen. ja viimeisenä itsemurha huone jossa viimeinen operaatio tehdään. Sitte laitoksessa voisi olla itsemurhatuille tarkoitettu hautauspalvelu ja krematoorio. Kaikki valmiina. Se olisi loistava, suorastaan ihana!! Näen jo mielessäni rakennuksen ja sen toiminnat.
T: 3 kertaa yrittänyt ja neljäs kerta suunnittelu vaiheessa
moi! olen kanssasi samaa mieltä. tunnen yhden kaverin joka suunnitteli monta kertaa itsemurhaa. mutta sitten se sai apua. monen elämä päättyy jo nuorena. Moni jopa hukuttaa itsensä. kamalaa ajatella niitä ihmisiä. se on sairaus, masennus tai muu vastaava. jos mulla ois sellanen "sairaus" olisin kuollut koska sumessa ei oo mitää mikä auttais tollassii ihmisii. ei sairaloita..... mitkä tekis sen... t: lissu1. p.s tää viesti ei vastaa vastautta sun viestiin sanoin vaan mieli piteeni saman kaltaisesta asiasta.
Syytä niitä. Syyllistämällä tehdään elämästä paskaa ja sitten itsemurhasta tehdään sellainen menolippu helvettiin, ettei sen teko ole sallittavaa. Miksi oi miksi?