Miks superlaihduttaja on sankari mutta koko ikänsä hoikkana pysytellyt ei ole?
Miks raitistunutta juoppoa ihaillaan mutta ihmistä, joka ei koskaan ole ryypännyt, säälitellään?
Miks tupakoinnin lopettanutta kunnioitetaan mutta sitä, joka ei ole edes aloittanut, ei sen kummemmin arvosteta?
Miks kaidalle tielle siirtynyt rikollinen saa huomiota mutta täysin lainkuuliainen kansalainen on epäkiinnostava tylsimys?
Miks huumeista irti päässyt on esimerkillinen taistelija mutta nuoresta asti aineista kieltäytynyt pelkkä nössö?
Miks raitistunutta juoppoa ihaillaan mutta ihmistä, joka ei koskaan ole ryypännyt, säälitellään?
Miks tupakoinnin lopettanutta kunnioitetaan mutta sitä, joka ei ole edes aloittanut, ei sen kummemmin arvosteta?
Miks kaidalle tielle siirtynyt rikollinen saa huomiota mutta täysin lainkuuliainen kansalainen on epäkiinnostava tylsimys?
Miks huumeista irti päässyt on esimerkillinen taistelija mutta nuoresta asti aineista kieltäytynyt pelkkä nössö?
Vastaukset 11
Vanhimmat
He ovat saavuttaneet elämässään jotain.
Laihuuden, raittiuden, lainkuuliaisuuden yms.
Mitäpä meistä, jotka EMME ole SAAVUTTANEET.
Pelkkää harmaata massaa, "nössökansaa".
Kun ollaan satuttu tänne syntymään (ilman noita edellämainittuja paheita) ilman omaa syytämme - siitäkä kukaan kiitä ko äitee... Hmpf
Noi ketä kiitellään ovat tehneet itse sen jonkin eteen jotain - heh - joskin myös (useimmissa tapauksissa) itse aiheuttaneet sen jonkin - SANKARIT ou jee...
Mä olen esimerkillisen huono esimerkki muuten...
Etkös muista..."me ollaan sankareita kaikki, kun oikein silmin katsotaan, me ollaan sankareita elämän,,,ihan jokainen"!
on saavutettu... sitä siinä kunnioitetaan. Ja samalla kannustetaan pysymään saavutetussa tavoitteessa.
Onhan se aina yhtä upeaa, kun "eksynyt" lammas palaa takaisin ruotuun tai kun sairastunut parantuu... kun lähimmäinen saa kadottamansa otteen elämään takaisin. Tai elämänhalunsa.
Ihmistä kunnioitetaan hänen näkyvimmän piirteensä, tekonsa tai ominaisuutensa mukaan. Oletko Sinä ansainnut hyvän ystävän tittelin tai oletko hyvä pomo tai esimerkillinen työntekijä tai loistava naapuri tai ihana isä/äiti tai...
*en polta, en ryyppää, en rällää... enkä ole niitä siis voinut lopettaa. silti koen, että minua arvostetaan*
No minähän olen sua tällä palstalla koettanut pariin otteeseen kehaista... kun tyypiltäsi oot just sellainen Arjen Sankari - tiedät mitä tarkoitan.
Mun mielestäni pitkän linjan terveellisyys on arvostettavampi asia kuin yhtäkkinen hurahdus terveisiin elämäntapoihin, vaikka tietysti se radikaali muutos herättää enemmän huomiota kuin tasaisen fiksu elämä.
Mä itse en oo varmaan kummoisessa kurssissa... piikittelen muita kirjoittajia ja takerrun epäolennaisuuksiin. Mutta en usko että sillä on MITÄÄN väliä. Oon ja pysyn tuntemattomana - tuskin täällä niin heppoisia persoonia on että mun jutuistani romahtaisivat. Vai...?
on aina paikallaan. Muutenhan jämähdetään paikalleen, eikä synny puhetta mistään. Etenkään ei-tuttujen kesken...
Enpä ole mitään toisia mollaavaa kirjoituksissasi havainnut, en usko kenenkään Sinun sanoistasi romahtavan... et taida uskoa moiseen ajatukseen itsekään.
Olen huomannut, kiitos vaan. Vielä pitäisi se kiitos oppia ottamaan vastaan. Ettei aina katso epäluuloisesti: mitähän tuokin nyt tavoittelee, tarvitseeko kenties uudet villasukat vai mistä nyt tuulee :)
On hyvä asia elää terveesti, silloin Sinussa kiinnitetään huomiota muuhunkin kuin niihin radikaaleihin muutoksiin. Ja ne muutokset vievät usein niin paljon energiaa, ettei elämään sillä hetkellä juuri muuta mahdu.
*tämä myrsky toi mieleen syksyn... ja sen myötä sukkapuikot alkoivat viuhua ...*
että moraalittoman teon tehnyt on ikäänkuin lapsen asemassa noin henkiseltä puoleltaan.
Kaipaa ja tarvitsee kannustusta läheisiltään.
Voihan tämä asia olla tietysti niinkin,että kaikki me olemme syntisiä syntyjämme ja se täytyy aina jonkun todistaa,että näin on.
esiin viisi sangen verrannollista verrokkia.
Paino-ongelmiensa kanssa taistelevalle onnistunut esi-
merkki on puolisankari. Kateellisia ollaan ihmisille, joilla
ei näitä ongelmia ole - tai, no tuota, osakekäynnit kyllä.
Raitistunut juoppo on yksi maanvaiva vähemmän, mutta
silloin tällöin kilistelevälle raitis on punainen vaate, joka
uhkaa heidän elintapaansa.
En koe itseäni kunnioitetuksi, mutta itse kyllä kunnioitan
entistä enemmän niitä, joilla on ollut voimaa vastustaa
tupakoinnin kiroja.
"Pelastunut" rikollinen myy enemmän.
Ja ne, huumeet...
Olen tavannut muutamia, jotkut mutkan kautta tuntenut-
kin. Useimmille oli yhteistä, etteivät eläneet yli 25-vuo-
tiaiksi.
Olin kerran yhdessä kapakassa, jossa tapasin yhden
raakin joka vakaumuksellisella rintaäänellä rehvasteli
kuinka muut eivät tiedä mitään huumeista, kuten hän,
ollen hetken valokiilassa. No, tämä ei tässä. Viikkoa
myöhemmin samassa kapassa tapasimme pari nuorta
neitosta - hoitsuoppilasta - suorastaan ylpeilivät, että
olivat käyttäneet eri aineita. Kuppilan sulkeuduttua
toinen nörsseistä katkaisi ohimennen auton antennin.
Vau - että tällaisia nörssejä sitten saamme...
Maailma on paha, maailma on hyvä, mutta missä on
onnellinen maailma?
Miksi työpaikalla joku henkilö (yleensä nainen) saa raivota ja käyttäytyä mielivaltaisesti "puuskiensa" mukaan lähes päivittäin - häntä vain "ymmärretään" ja ollaan joo-joo linjalla?
Sitten, kun rauhallisena pidetty henkilö menettää kerran hermonsa (vaikkapa tälle "äkkäpäälle") - voi sitä taivastelun määrää! Mikä sitä nyt vaivaa jne.
Tuo, jos mikä on eriarvoisuutta!
tähtäsin tähän jo aiemmin.
Pahaa ei huomata vasta ,kun se on tehnyt hyvää.
Hyvän ei parane mennä tekemään pahaa tai se on parempaa pahuutta kuin hyvän paha!?
Kai se on oikeestaa kannustusta näille ihmisille jotka on "päässeet paheistaan" irti tai ns. saavuttanut yhteiskunnallisesti hyväksytyn olotilan.
Siksi että jaksavat jatkaa ilman entisessä elämässään olevia paheita.
No tämä nyt ei oikein istu noihin laihduttajiin suoraan.