Kissan hankkiminen on ollut viime aikoina mielessä, mutta eräs asia vielä mieltä askarruttaa. Jos ja kun muutaman vuoden päästä on myös lapsen hankkiminen ajankohtaista, niin miten kissa mahtaa suhtautua uuteen perheenjäseneen? Onko tyttö- ja poikakissoilla jotenkin erilainen suhtautuminen lapsiin? Mielessä kummittelee taka-alalla kuitenkin ajatus kissan melkoisen terävistä kynsistä ja hampaista, enkä todellakaan haluaisi ottaa sitä riskiä, että ne lapseen sitten saattaisivat käydä kiinni.
Kissa ja lapset?
Katti
6466
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Se tosiaan riippuu kissoista. Ainakin meidän Kollit suhtautuu hyvin lapsiin, toinen pelkää suunnattomasti ja menee piiloon. Toinen on esillä ja antaa rapsuttaa.. se on sille kyllä rankkaa ku se luulee, että lapset saa tehdä miten vaan sille.. eli ihan vaikka istua päällekkin.. :O(! Tämä kiltempi kissa ollaan otettu eläinpuistoista ja uskon siksi, että se on niin lapsiystävällinen. Kun se kuulee lasten äänet ku ne tulee käymään niin se tulee heti katsomaan kuka tuli, eikä se lähde sieltä mihinkään... eli näin meidän kissa. Mutta en tiiä miten ne reagoi lapseen, kiltti kissa luuli, että puolivuotias oli joku lelu ku se ei tietty paljon puhu eikä liiku.. se varmaan ajatteli, että mitä totakin vaivaa ku se ei mua silitä eikä kiusaa.. sitte se vähän koitti tönäistä käpälällä, että saa kyllä olla varuillaan myös!!
Älä ota kissaa nyt, ota sitten, kun lapsesi ovat yli 10v.
Ihan kissan itsensä vuoksi.
On ikävää lukea ilmoituksia, joissa kissasta ollaan luopumassa lapsen syntymän vuoksi. Kannattaa jättää ottamatta koko kissaa, ettei sen tarvitse heti muuttaa toiseen kotiin tai päästä hengestään, kun lapsi tulee taloon.
Ei minusta kissaa tarvitse jättää hankkimatta jos aikoo lapsia vielä tehdä. AP:n asenne on kyllä vähän vanhanaikainen? Enemmän se kissa niistä lapsista kärsii, kuin lapsi kissoista, tosin en tiedä onko tämä positiivinen asia. Lapsi pitää opettaa kunnioittamaan eläimiä, ja sen oppii parhaiten nuorena vanhempien opastuksella, eli lemmikki perheessä on hyvä asia. Yleensähän sitä puhutaan, että liian steriilissä ympäristössä altistuu allergioille, eli jos lapsi on ikänsä kissojen kanssa touhunnut on aika epätodennäköistä että allergiaa puhkeaisi (tämän takia on jo aika suuri riski ottaa kissa kun lapsi on isompi).
Luultavasti asutte lapsen tullessa taloon isommassa kämpässä kuin yksiö? Silloin vauvan sängyn voi tosiaan laittaa makuuhuoneeseen, jonne kissaa ei lasketa. Kissa toimii periaatteella "mitä teet minulle, niin teen myös sinulle" eli jos vedetään hännästä, tulee turpiin samalla mitalla (kevyt nykäisy saanee aikaan vain kiukkuisen sähähdyksen --> voimakkaampi raapaisun, kimppuun ei silti hyökätä, jos lapsi älyää päästää irti kissasta).
Jos ajattelet kissojen ja lapsien yhteiselosta niin, että kissat ovat ne häiriötekijät jotka voivat olla lapselle haitaksi, niin parempi ettet kissoja hanki, ennenkuin olet ottanut kissojen sielunelämästä selvää. Kissa ei hyökkää lapsen kimppuun jos opetat lapsesi olemaan häiritsemättä kissaa kun se nukkuu, syö tms. Eikä lapset saa vetää kissaa hännästä tai korvista tai nostella syliin elleivät osaa ottaa oikein. Ja jos kissa on ärsyyntynyt, ei se heti hyökkää kimppuun vaan varoitukseksi voi läppäistä tassullaan. Vain sairas kissa käy ihmisen kimppuun.
kun itse olin pieni, meillä oli hyvin äksy vanha kissarouva. kyllä siinä enemmän kissa kärsi kuin lapsi, tottakai muutama naarmu tuli minullekin kun sitä hännästä vedin tai syliin yritin ottaa. huhhuh... oikein sääliksi käy kun nyt miettii millaista on kissalla kun talossa on pikkuriiviöitä. onneksi kerkesin sitten vanhemmalla iällä vielä ystävystä kisun kanssa, ystävyksiä tuli, parhaita. :)
Riippuu todellakin kissasta ja myös lapsesta. Meillä on kaksi hyvin kilttiä aikuista kissaa ja poika niitä yrittää välillä halata ja on oppinut silittämään hellästi kissaa.Hän on 1v4kk ja kissat ovat olleet meillä vasta 3viikkoa. Lapsiperheestä ne haimme allergian takia pois. Ei voi aina väittää lasta automaattisesti eläinrääkkääjäksi, poikamme kohtelee ikäisekseen kissoja todella hyvin ja joskus jos kissat eivät jaksa pojan seuraa ne poistuvat huoneesta vaatehuoneeseen nukkumaan.Eivät ole kertaakaan edes sähisseet hänelle. Jos kissan hankitte niin kannattaa hankkia se silloin kun lapsi oppinut nousemaan ylös/kävelemään, niin ei ainakaan ole tukehtumisen vaaraa. Tai hankkia kissa/kissat jotka jo tottuneet lapsiin.Kissanpentu ei osaa varoa niin hyvin kuin aikuinen kissa. Hyvä se on pienestä asti opettaa lapset kunnioittamaan ja kohtelemaan eläimiä hyvin. Tuttuni teki niin kun oli raskaana, että rupesi hyvissä ajoin totuttamaan kissaansa naapureiden ym lapsiin. Kun lapsi syntyi hän antoi kissan ensin haistella vauvan vaatteita pari päivää ja hitaasti totutti kissaa uuteen perheen jäseneen. Huomiota kissalle yritettiin antaa yhtä paljon kuin aikaisemminkin ja makkariin ei laskettu että se ei menisi vauvan sänkyyn.Vauva voi tukehtua jos kissa makaa sen mahan päällä. Jokainen tietty ratkaisee asian tyylillään :)