afrikankaija!!

ei ymmärretä. eli siis meyereistä sanotaan että ne ovat enimmäkseen kilttejä ja tasaisia, virranmukana meneviä kaijoja. eli siis luulisitteko minun (11-vuotiaan) pärjäävän sen kanssa, vaikka vanhemmat toki auttaisivat ja hoitaisivat myös paljon, mutta se olisi tavallaan minun omistuksessani. kokemusta oli siis neitokakaduista parin vuoden ajan ja meyerit tulevat yleensä hyvin toimeen toisten lajien kanssa ja pystyvät jakamaan lempi-ihmisensä yleensä paremmin kuin esim. senegalit. satuin lukaisemaan sen papukaija psykologian perusteet, ja jotkut kohdat tuntuivat vähän ankeilta, mutta koska esimerkkinä oli aina amatsonit, kuvittelin afrikankaijojen olevan vähän helpompia. onko asia siis näin? minusta tuntuu että afrikankaija on minulle kaikin puolin hyvä lemmikki ja olen lukenut niistä aika paljon, mutta kysyn nyt mielipidettänne tästä asiasta. ja myös se sukupuoli käyttäytymishomma?

koska... kirjoitti:

ei ymmärretä. eli siis meyereistä sanotaan että ne ovat enimmäkseen kilttejä ja tasaisia, virranmukana meneviä kaijoja. eli siis luulisitteko minun (11-vuotiaan) pärjäävän sen kanssa, vaikka vanhemmat toki auttaisivat ja hoitaisivat myös paljon, mutta se olisi tavallaan minun omistuksessani. kokemusta oli siis neitokakaduista parin vuoden ajan ja meyerit tulevat yleensä hyvin toimeen toisten lajien kanssa ja pystyvät jakamaan lempi-ihmisensä yleensä paremmin kuin esim. senegalit. satuin lukaisemaan sen papukaija psykologian perusteet, ja jotkut kohdat tuntuivat vähän ankeilta, mutta koska esimerkkinä oli aina amatsonit, kuvittelin afrikankaijojen olevan vähän helpompia. onko asia siis näin? minusta tuntuu että afrikankaija on minulle kaikin puolin hyvä lemmikki ja olen lukenut niistä aika paljon, mutta kysyn nyt mielipidettänne tästä asiasta. ja myös se sukupuoli käyttäytymishomma?

Mistähän ihmeestä ihmiset tuollaisia tietoja ovat kaivaneet?

Kannattaa aina kyseenalaistaa hieman lukemaansa, varsinkin internetin ihmeellisessä maailmassa. Varsinkin amerikkalaiset sivustot tuntuvat väliin turhan paljon hehkuttavan yhden jos toisenkin lajin ihanuutta, jolloin lajin todellinen olemus jää vähän sivuun.

Tiedän/tiesin pari afrikankaijaa itse, eikä kumpikaan niistä ollut pehmeä saati hiljainen. Hienoja persoonia kyllä, mutta varsin omalaatuisia tapauksia. Muiden lajien kanssa ne eivät tulleet toimeen.

Kesy poicephalus on kyllä aika pakkaus tullessaan sukukypsäksi. Kyllä niissäkin haastetta riittää vaikka amatsonien hormoneja ei olekaan.

Kannattaa aina miettiä mitä jokin laji luonnossa, miten se käyttäytyy, syö, missä liikkuu jne. Papukaijat kuitenkin käytännössä ovat parin askeleen päässä viidakosta.

... kirjoitti:

Mistähän ihmeestä ihmiset tuollaisia tietoja ovat kaivaneet?

Kannattaa aina kyseenalaistaa hieman lukemaansa, varsinkin internetin ihmeellisessä maailmassa. Varsinkin amerikkalaiset sivustot tuntuvat väliin turhan paljon hehkuttavan yhden jos toisenkin lajin ihanuutta, jolloin lajin todellinen olemus jää vähän sivuun.

Tiedän/tiesin pari afrikankaijaa itse, eikä kumpikaan niistä ollut pehmeä saati hiljainen. Hienoja persoonia kyllä, mutta varsin omalaatuisia tapauksia. Muiden lajien kanssa ne eivät tulleet toimeen.

Kesy poicephalus on kyllä aika pakkaus tullessaan sukukypsäksi. Kyllä niissäkin haastetta riittää vaikka amatsonien hormoneja ei olekaan.

Kannattaa aina miettiä mitä jokin laji luonnossa, miten se käyttäytyy, syö, missä liikkuu jne. Papukaijat kuitenkin käytännössä ovat parin askeleen päässä viidakosta.

Lapselle sanoisin enintään neitokakadu, undulaatti, peippo tai kyyhky, vanhemien tietty avustaessa. Muilla kaijoilla alkaa olemaan jo niin paljon luonnetta, että ei kaikki aikuisetkaan tule toimeen niiden kanssa. Lapsi ei välttämättä jaksa villiä lintua, ja kesy lintu on mukava, mutta varmasti purevat jossain vaiheessa. Kaverillani on ihana, käsinruokittu Poicaphalus (afrikankaijan sukulainen), ja se oli vauvana ihan kesy, sai vieraatkin pyöritellä miten päin sattuu. Nyt noin yksi vuotiaana siitä saa aika hirveän ensivaikutuksen: olin ottamassa lintua kädelleni kaverin kädeltä, kun se puraisi sormestani, ilman näkyvää syytä. Vekki tuli ja verta tihutti. Lintu on myös purrut kaverini veljeä huuleen verille asti. Ei ole tarkoitus pelotella, mutta kannattaa muistaa, että neitokakaduja isommilla kaijoilla on yleensä monipuolinen tunne-elämä, ja niillä saattaa olla vaikeita kausia jolloin ne purevat herkästi. Lapsella menee helposti kiinnostus lemmikkiin, joka puree kipeää aina välillä, vaikka muuten olisikin ihana lemmikki.

Lintu000 kirjoitti:

Lapselle sanoisin enintään neitokakadu, undulaatti, peippo tai kyyhky, vanhemien tietty avustaessa. Muilla kaijoilla alkaa olemaan jo niin paljon luonnetta, että ei kaikki aikuisetkaan tule toimeen niiden kanssa. Lapsi ei välttämättä jaksa villiä lintua, ja kesy lintu on mukava, mutta varmasti purevat jossain vaiheessa. Kaverillani on ihana, käsinruokittu Poicaphalus (afrikankaijan sukulainen), ja se oli vauvana ihan kesy, sai vieraatkin pyöritellä miten päin sattuu. Nyt noin yksi vuotiaana siitä saa aika hirveän ensivaikutuksen: olin ottamassa lintua kädelleni kaverin kädeltä, kun se puraisi sormestani, ilman näkyvää syytä. Vekki tuli ja verta tihutti. Lintu on myös purrut kaverini veljeä huuleen verille asti. Ei ole tarkoitus pelotella, mutta kannattaa muistaa, että neitokakaduja isommilla kaijoilla on yleensä monipuolinen tunne-elämä, ja niillä saattaa olla vaikeita kausia jolloin ne purevat herkästi. Lapsella menee helposti kiinnostus lemmikkiin, joka puree kipeää aina välillä, vaikka muuten olisikin ihana lemmikki.

olen jo kaksi vuotta hoitanut kyllästymättä neitokakadujani ja varmasti ne ovat minua monestikin purreet vaikka eivät kylläkään ilman syytä. mutta kaikki lintuni ovat olleet vain vain "seurana", eli ne eivät tarvitse mitään aivojumppaa tms. eivät opi temppuja kuin jotain ihan pieniä... haluaisin linnun, joka on oikeasti älykäs, mutta kuitenkin sellainen vähän helpompi kuin joku amatsoni.. mitä sitten teen? haluan että linnustani olisi vähän haastettakin. eikö ole mitään PAPUKAIJAlajia, joka edes juuri ja juuri kävisi?