Olin tuossa minäkin muutaman päivän vaihteeksi maalla. Eipä siellä paljoa voinut hommia tehdä, enkä olisi kyllä viitsinytkään. Mitä nyt laiturilta heittelin virvelillä ja ruokin välillä sorsia, joita onkin siunaantunut melkoinen lauma meidän rantaan. Taitaa olla jo parisenkymmentä yksilöä.
Lauantaina pienen poutahetken aikana otin taas vanhan käntyn mukaani ja siirryin laiturin nokkaan. Ei tarvinnut montaakaan kertaa sanoa, tipi tipi, kun jo ensimmäiset nokkavat saapuivat syömään. Minuuttia myöhemmin koko laiturin edusta kuhisi kvaakkujista, ja melkoinen melske kävi vedessä.
Marjakin huomasi puuhani ja syöksyi laituria pitkin kuin ammus luokseni, mutta ei saanutkaan pysäytettyä vauhtiaan, vaan putosi samantien järveen sorsaparven sekaan.
Taas kerran kirosin huonoa tuuriani, kamera ei tietenkään ollut mukana.
Oli se näkemisen ja ihmettelemisenkin arvoista, kun koira ei hetkeen tiennyt mihin päin olisi lähtenyt. Pelkäsi ressukka että saa taas kerran sorsilta selkäänsä. Alkukesällähän emosorsa hyökkäsi Marjan kimppuun tämän uidessa liian lähelle poikasia.
Nyt sitä ei tapahtunut. Koira sensijaan otti uidessaan sorsien kanssa muutaman pullapalankin suuhunsa ja söi tyytyväisenä välipalaansa lintujen kanssa.
Voiko oudonpaa enää luonnossa nähdä???
Lauantaina pienen poutahetken aikana otin taas vanhan käntyn mukaani ja siirryin laiturin nokkaan. Ei tarvinnut montaakaan kertaa sanoa, tipi tipi, kun jo ensimmäiset nokkavat saapuivat syömään. Minuuttia myöhemmin koko laiturin edusta kuhisi kvaakkujista, ja melkoinen melske kävi vedessä.
Marjakin huomasi puuhani ja syöksyi laituria pitkin kuin ammus luokseni, mutta ei saanutkaan pysäytettyä vauhtiaan, vaan putosi samantien järveen sorsaparven sekaan.
Taas kerran kirosin huonoa tuuriani, kamera ei tietenkään ollut mukana.
Oli se näkemisen ja ihmettelemisenkin arvoista, kun koira ei hetkeen tiennyt mihin päin olisi lähtenyt. Pelkäsi ressukka että saa taas kerran sorsilta selkäänsä. Alkukesällähän emosorsa hyökkäsi Marjan kimppuun tämän uidessa liian lähelle poikasia.
Nyt sitä ei tapahtunut. Koira sensijaan otti uidessaan sorsien kanssa muutaman pullapalankin suuhunsa ja söi tyytyväisenä välipalaansa lintujen kanssa.
Voiko oudonpaa enää luonnossa nähdä???
Vastaukset 33
Vanhimmat
sä ja koiras olette aikas lailla erottamaton parivaljakko.
Pelottaa jo se aika, kun ei enää ole koiraa itsellä. Kaikki sakut minulla ovat olleet elämäni parhaita kavereita. Toisen kuollessa on vietetty suruaika ja sen jälkeen otettu uusi koira, johon on kiinnytty entistä enemmän.
Mutta kuten aina, kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tämä on minun viimeisin kaverini.
Toivottavasti vuosia riittää, kummallakin.
Ois siinnä ollu ihmettelemistä. Sorsat ja koira ui keskennää sovussa ja syö yhteistä pullaa.
kun olisi jotakin kuvattavaa. Ostin jopa hyvän kamerapuhelimen, jotta se olisi aina mukana, vaan ei ole maalla.
Mutta näky oli melkoinen. Koira söi lintujen ruokaa ihan ahneuksissaan. Ja vielä vedessä uiden. Melkoinen taidonnäyte sekin.
ET SITÄ RAKKII EI SAA PITÄÄ IRTI KIINNIPITO AIKANA!
Voisitko pitää ne sormesi irti näppikseltä.
On näemmä asioita, johon sinun aivosi ovat aivan liian pienet.
öykkäreitä, niinkuin tuo edelläolevakin.
Mökille ollaan menossa mekin torstaina. Saas nyt nähdä ja toivotaan, että tuuli olisi katkonut sieltä muutamia puita, eli toiminut ilmaisena metsurina. Kiva ja hyvin lisämausteilla ryyditetty tarinasi: Koira ja sorsat ansaisee 10 pistettä.
kuka niitä muuten lukisi tai edes ajattelisi.
Mutta tässä tapauksessa totta joka sana.
hyvää viikonloppua, mutta taas sormi iski ennen ajatusta.
vasta tiistai. Käytiin äsken syömässä yhdessä kuppilassa. Sijaitsee kovin aukealla alueella, ja voi vitsi mikä tuuli. Onneksi on sukupolvien perintönä periytynyt paksut koivet, vaikka muuten laiha olenkin. Ei kyllä hevillä tuulet heitä kumoon. Aina nuorena minulle sanottiinkin, että ei ole luojan vika, jos noilla kintuilla kaatuu.
mutta takamushan oli hyvä.
Niinpä onkin tiistai, olin jo pitkällä viikossa. On niin mukavaa olla yksistään. Päivät menee liiankin lujaa.
Hatam toivottaa jo hyviä viikonloppuja. Hänpä äkkäsikin hienovaraisen toivotuksen tarkoittavan sitä, että ymmärtäisin pysyä poissa ainakin tämän viikon näiltä sivuilta. Mutta, mutta, kun minulla naisparalla ei muutakaan ole.
Olen ihan sanaton.
Ei vaiskaan, ymmärrän kyllä. Mutta sinunhan piti lähteä Viroonkin, ja lähettää aikataulu minulle, että tulisin ja halaisin sinua tallinnalaistenkin edestä.
Missä se aikataulu???
Tietenkin näiden ulkonäön kohennus reissujen ohella olisi hoideltu vähän muitakin tärkeitä asioita. Nyt kun ei ole ilmennyt mitään erikoisia jutskia ja pakottavia syitä, siksi matka peruttu TOISTAISEKSI!!!
jäi siis sekin perse näkemättä.
oot ilkeä.
mustasukkainen!!!
Ei syö mitään missä ei ole lihaa seassa. Ei leipää, pullaa eikä vihanneksia.
Mutta annas olla, kun vien lähipuron sorsille kaupungissa leipäpaloja.
Silloin koiruus kyllä nappaa leivät ihan käsistä. Kuin ajatellen, että parempi
leipä piskin suussa, kuin sorsan nokassa. Tarkkana pitää olla koiran koko ajan
syömisten kanssa, ettei "mamma" pääse mitään vieraille antamaan.
kun meidänkään Marja ei pullaan koske kotona sisällä. Päin vastoin, menee karkuun kunpulaa tai pipareita annetaan.
kolme vastausta viestiisi, mutta ei täällä mikään taas onnistu. Koitetaan nyt vielä...
Meillä ei myöskään kotona kelpaa pullat eikä piparit. Mutta auta armias, kun syötetään lintuja, silloin täytyy mustasukkaisuutta syödä vaikka mitä.
Koiralle ruoka on pyhä asia. Totesin kerran, kun kauppakassit oli
maassa ja toinen koira uskalsi mennä niitä haistelemaan, että
paras pitää muut poissa ruuan läheltä kun koira on paikalla.
Kerran tuli jääkaapinkorjaaja kotiin ja kaikki oli hyvin siihen asti,
kunnes tuo iso mies avasi jääkaapin. Kaksin käsin sain roikkua koiran
karvoissa että sain sen hilattua terassille "häpeämään".
Siellä se silmä tarkkana vahti ikkunan läpi korjausmiehen touhuja.
Näitä tilanteita oppii sitten varomaan aikaa myöten, koira on
ensimmäiseni, joten paljon onkin ollut opettelemista.
mun kaverilla on sellainen noutajakoira mikä ei kyll järin paljoa linnuista ymmärrä... mutta sen se kyll tajuaa, että jos emännys tai sen kaverit ruokkii pullalla sorsia niin siitä on syytä olla mustasukkainen...
monesti hurtta kahlaili päättäväisesti veteen sorsien apajille ja söi niiden pullat omiin suihinsa ja sorsat vaan rääkkyi vedessä. sorsista koira ei kylläkään välittänyt mutta pullasta kylläkin. nyttemmin koira on syytä laittaa kiinni, jos meinaa saada sorsat ruokittua... : P
En ole muuten montaakaan tapausta nähnyt, että koira jättää sorsat rauhaan vaan uiskentelee niiden joukossa ihan sovussa.
ovat ihanan hassuja. Murensin päivisin varpusille ranskanleipää, niin eikös koirani ensitöikseen oven auettua sännännyt ruokinta-paikalle, että löytyisikö murusia. "Hänellä oli niin nälkä"
ja kun muuten ne pullat ei meilläkään edes kelpaa.
SORSISTA JA KOIRISTA KUN LAPSISTA............
No kerros nyt miten sitte "MIES" puhuu sorsista ja koirista ??????
luoja siunatkoon, ainakin koira.
Miten muuten niistä voisi puhua???
niitä miehiä/naisia, joista onneksemme olemme onnistuneet pysymään erossa.
hauska näky, mutta näppärä koira kun osas kääntää nolon tilanteen voitoksi. Meillä on näitä läheltä piti tilanteita sattunut siilien kanssa, kun parhaimmillaan on iltalenkillä nähty viisikin otusta. Koiruus kun ei oikein ymmärrä mikä se piikkipallo on ja täytyy vahtia tienreunat ettei pääse nokkaansa iskemään piikkeihin.
Meidän Marja ei edes mene siilien luokse. On saanut tuntea niiden piikit.
ihmettele mitään. En Marjan pullansyöntiä en uimista. Olen aina sanonut että koirat ovat älykkäämpiä kuin uskommekaan. Mitä sitä pullaa vieraiden kanssa jakamaan, varsinkin vielä kun niillä on nokka ja räpylät ja puhuvat Marjan mielestä varmaan aivan älytöntä kieltä.
Jos joskus sanon Marjaa hulluksi, se johtuu siitä, että en itse tiedä missä mennään.