Voiko mielestänne 17-vuotiaan pojan jättää yksin kotiin viikoksi?
Paha paikka meille vanhemmille...
Paha paikka meille vanhemmille...
Mitä mieltä olette?
äitikkä
161748
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mielestäni 17-vuotiaan voi jättää viikoksi kotiin yksin, jos hän on osoittanut pärjäävänsä... Mutta jso vanhemmilla on epäilys siitä että lapsi pitää jotain koti-bileitä koko viikon niin sillon en suosittelisi.
Uskon että jokainen tuon ikäinen pärjää yksin kotona. kysymys onkin siitä, onko hän yksin vai raahaako talon täyteen kavereita...
Tässä iässä on suuri hajonta yksilöiden vastuuntunnon kehityksessä. Onko poika jäänyt valheesta kiinni joskus vai onko hän täysin luotettava?
Haluaako hän itse kovasti olla yksin kotona viikon?
Ehkä joku tuttava tai sukulainen voisi tehdä tarkastuskäyntejä tai sitten poika olisikin koko viikon jossain muualla kuin kotona.
Itse en luota omaan pian 17-v. poikaani täysin. En jättäisi häntä vielä yhdeksikään yöksi.
Suurin osa kavereistani asui jo omassa kämpässä kun olivat 16 täyttäneet. Onko poikasi jotenkin avuton vai mikä on? Hänhän on ihan just täysikäinen.
Ei siksi, ettenkö lapseeni luottaisi mutta... eipä hän ole koskaan halunutkaan jäädä yksin.
Minä olen ja pysyn kotona tasan niin kauan kun lapseni lentävät pesästään; joudanhan sitten taasn mennä omia menojani.
vikaa, jos 17v lapsi ei halua jäädä yksin kotiin. Kyllä sen ikäisenä nuori haluaa jo hajurakoa vanhempiinsa ja haluaa kokeilla edes lyhyen ajan, mitä on huushollata yksin.
ja jos ei voi, niin silloin on todennäköisesti muitakin ongelmia lapsen suhteen.
Hauskaa lomaa!
miksi ei voisi? itse muutin kotoa pois juuri 16 vuotta täyttäessäni ja minulla oli jo lapsikin 17vuotiaana, en kyllä löydä mitään syytä miksi sen ikäistä ei voi jättää VIIKOKSI yksin kotiin, todella moni tuon ikäisistä asuu jo omassa asunnossa.
Jotkut äidit tekevät itsensä tuiki tärkeäksi lannistamalla laspsestaan kaiken normaalin itsenäisyyden. Tässä ei ole enää kyse lapsesta, vaan aikuisesta, joka elää lapsensa kautta. Otteen herpaantuminen on sietämätöntä äidille, joka on takertunut lapsiinsa. Sääliksi käy näiden äitien lapsia.
Sinua siis säälittää, voi voi!
Tuleeko edes mieleesi, että nämä äidit ja ne lapset voivat yllättäen olla ONNELLISIA YHDESSÄ! Lapset kasvavat ja kehittyvät niin eri-ikäisinä ettei jollain keskustelupalstalla voi lähteä syyllistämään ketään.
Omat lapseni ovat luonani kotona OMASTA VAPAASTA TAHDOSTAAN ja HALUSTAAN. Meistä on mukava mökkeillä ja matkustella yhdessä, leipoja, kokkailla ja grillata yhdessä ja joskus jopa siivotakin yhdessä ;-)
Mitäköhän minun tällaisten "säälijöiden" mielestä pitäisi tehdä? Sanoa lapsilleni, että lähtekäähän nyt ryyppäämään kylille viikonlopuksi? Vai kenties lähteä itse kapakkaan, jotta lapset "saavat" olla yksin??? Vähän on mustavalkoista ajattelua monilla...
Tätä mieltä on yksi teini-ikäisten vanhempi
Ps. Ja lapseni pärjäävät koulussa loistavasti, eivät siis ole mitään älyllisesti jälkeenjääneitä, kuten joku kohta olisi kuitenkin epäillyt...
Ehkä ap. ei halua mummoksi vuoden päästä?
En tosin ymmärrä, kuinka tämä omakehusi liittyi aiheesen. Jos vietätte grilli-iltoja, se on oikein mukaavaa, mutta nyt keskusteltiin siitä, että on äitejä, jotka eivät jätä lapsiaan hetkeksikään yksin, vaikka nämä olisivat jo lähes täysi-ikäisiä. Lapsissaan roikkuvat ja heidän kauttaan elävät äidit ovat minustakin säälittäviä, eikä asiaa paranna yhtään, että lapset ovat loistavia koulussa tms.
Jos päädytte siihen, että ette uskalla jättää, niin aloittakaa vieroitushoito pienempinä annoksina. Koska nyt on kyllä jo hyvä aika alkaa lapsen vieroittua teistä ja teidän lapsesta, ei ole kovin montaa vuotta kotoa muuttoon! Ja olisi hyvä oppia pärjäämään yksin ennen kuin on pakko.
Miksi mollataan niitä jotka eivät jättäisi nuorisoa yksin kotiin?
Itselläni on erittäin nätti poika jonka seuraan tunkee alaikäiset työt kokoajan. Moni tyttö on häneen ihastunut, ensin ryyppäävät jossain ja sitten yöllä soittelevat pojalleni ja pyytävät luokseen. Yksi uhkaili kuulema itsemurhallakin. Suojellakseni näitä minulle tuntemattomia alaikäisiä tyttöjä pidän parhaana pysyä yöt kotosalla.
Arvaatte varmaan mitä tarkoitan. Poikani on myös aika naiivi vielä, jos sana leviää yksinolosta voi kotiini ilmestyä ei-toivottua porukkaa.
Sellaista on tapahtunut, kai sitä saa ehkäistä kun kerran voi.
Kuten sanoin, olisi hyvä oppia pärjäämään ennen kuin on pakko. Nuoren täytettyä 18 on mahdollista (joskaan ei toivottavaa tai todennäköistä), ettei äidillä tai isällä ole enää mitään sanomista nuoren tekemisiin, ja siksi olisi mielestäni tavoiteltavaa antaa siihen mennessä niin hyvät eväät elämään kuin mahdollista.
17-vuotiaan pitäisi osata jo itse valita seuransa ja lukita ovi. Jos hän ei tähän pysty, miten hän voi vuoden tai parin päästä olla kypsä elämään yksin?
yksin. Olen ennenkin kirjoittanut. Koti siisti, tiskit koneessa ja pyykit pesty. Mutta myös kavereita saunabileissä useampana iltana (naapuri paljasti)...tyhjät kaljapullot kaapissa...kortsu patjan alla...Näitä ei tietenkään oltu etukateen sovittu.
Ihan tavallinen kotona viihtyvä poika
Tätä juuri tarkoitin. Ei aina ole vanhempien kasvatuksesta kiinni koska lapset ovat myös aikansa lapsia. Meiltäkin käytetty kortsu löytyi kun yksi yö piti 16-vuotiaan olla yksin kotona. sanoin että ketään ei saa yöksi tulla.
Kehuin tietenkin että osaa kumia käyttää mutta huoli onkin niistä alaikäisistä tytöistä. Jos minulla olisi tytär toivoisin että nuoret pojat ei paljon yksinään asustelisi.