KOMMENTTI

Tuntuu että "mobile 60":n hartioiden yläpuolella
on muutakin kuin kypärä =)

Eiköhän se ole niin, että 90% mp:n ostajista
yrittää ostaa samalla hieman muiden kunnioitusta.
Jotkut ostavat veneen, hienon auton tai hulppean
asunnon, mutta joka tapauksessa kaikkiin näihin
liittyy jossain määrin muille näyttämisen tarve.
Sellainenhan ihminen on. Vähemmälläkin pärjäisi
mainiosti, oli sitten kyse tehosta tai loistosta.
Myönnettäköön, että väärässä paikassa keuliminen
tai kumin polttaminen menee överiksi.

Näkökantasi on asiallinen ja kenties oikeaan
asenteeseen kannustava, mutta johtunee ilmeisestä
ikäerostamme, että olen kanssasi (mobile60)
hieman eri linjoilla. Voi olla, että minussa
esiintyy juuri mainitsemiasi ja mielestäsi
arveluttavia piirteitä. Mielestäni koko hommasta
kuitenkin katoaa hauskuus, jos motoristi, joka
esimerkiksi on mieltynyt vauhtiin ja voimaan,
hankkii "alitehoisen" singerin jonkun isällisien
neuvojen ansiosta. En nyt tarkoita aivan vasta-
alkajia, täytyyhän ensin olla edes vähän
kokemusta vaikkapa kevytmoottoripyörästä. No,
onhan mieltymyksiäkin monenlaisia.
Hauska joka tapauksessa, että tälläkin palstalla
viriää asiallista keskustelua eikä
pelkästään "Tiedättekö ko. pyörästä?" -
kysymyksiä.

kanssanne mieluusti vaikka pyörän satulassa
bensapumpulla. Tappelun tai palon vaaraa ei
olisi, mutta tankata voisi muutakin kuin
menovettä. Kiitos hyvistä ja kannustavista
kommenteista. Oikeassakin olette, kyllä sopiva
annos räväkkyyttä ja näyttävyyttä sekä paljon
huumorin tajua kuuluu minustakin motoristin
perusmatkavarustukseen, ilman niitä pyörä on pian
takaisin kaupassa. Minun sanomani on vain se,
että kaikkien tuntemat ikivanhat lastentarhan
opit kuten: huomaavaisuus, hyvä käytös,
kohtuullinen annos varovaisuutta ja vaikkapa
maalaisjärki, ovat yhä kelvollisia ja jopa uhoa
ja teeskentelyä varmempia keinoja ansaita
arvostusta.
Toki minuakin koskevat kaikki maailman
houkutukset samoin rajoitukset. Varovaisuuden ja
kohtuullisuuden puolestapuhujaksi olen ryhtynyt
ikääntyessäni ja huomattuani, etten itse
sellaista aikanaan kylliksi saanut (tai
ymmärtänyt) ja etteivät nykynuoret kaiken
informaatiotulvan keskellä sellaisesta edes
entisen vertaa välitä. Ihmettelen tilannetta kun
sekä edellytykset neuvoa että etenkin tarve niitä
saada, ovat entisistä ajoista valtavasti
kasvaneet.
Vanhoilla on mielestäni pieni velvollisuuskin
jakaa eteenpäin saamiaan oppeja ja lisätä niihin
myös omia pieniä kokemuksiaan. Sillä tavoin
kaikki kulttuuriksi nimittämämme ja tiedoksi
tunnustamamme on syntynyt, kehittynyt ja
kehittyy edelleen. Kun hieman ajattelee huomaa,
että motukoita myöten me kaikki käytämme ja
hyödynnämme menneiden sukupolvien tietämystä ja
ideoita. Siinä vaiheessa kun pystymme itse
siihen jotain lisäämään, olemme jo edellistä
sukupolvea. En siksi ollenkaan ymmärrä miksi eri
ikäluokien välillä pitäisi tai edes voi vallita
epäsopu ja epäluottamus ja miksi nuori
vähättelisi vanhan mielipiteitä. Onhan jokainen
vanha ollut nuorikin ja tuleehan jokaiseta
nuoresta aikanaan ja hyvällä onnella vanha.
Kaiken lisäksi mieli ei vanhene, te tulette aina
olemaan ja minäkin olen se sama pikkupoika joka
joskus sai luvan ja välineen potkutella portista
kadulle tutustumaan ympäristöön. Kun kaikki meni
hyvin, niin matkat sitten vain pidentyivät ja
kulkuneuvot kehittyivät. Viimeisten
vuosikymmenien työmatkat kaukoitään ovat
opettaneet minua ymmärtämään jotain sukupolvien
yhteistyön merkityksestä. Isoisän tittelin kera
se selittänee kirjoittamisiani.