No, olemme kihloissa, molemmilla omat huushollit,emme siis asu samassa osoitteessa. Minulla kerrostalo osake ja miehelläni omakotitalo tiloineen. Olen laittanut ja ostellut mieheni taloon kaikenlaista ja nyt kysyisinkin että mitenkä se kannattaisi tehdä että saisin ainakin omani pois jos vaikka ukkelini kuolisi tai meille tulisikin ero. Tehdäänkö siitä omaisuudesta joku "jako" (en ole vailla taloa enkä muutakaan omaisuutta, vaan oman osuuteni pois) Nämä kaikenlaiset laitamiseni ovat ns. kiinteitä juttuja mm. keittiö remonttia tehty minun kustannuksellani ym juttuja. Missä sellainen paperi tehdään tai teetetään? Ja minkälainen jako siinä kannattee tehdä.
ei asuta yhdessä,omaisuus
yx juttu
131898
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kihla- tai avoparien kohdalla eletään kuin vieraiden ihmisten, jos omaisuudesta puhutaan. Jos mies kuolee, niin hänen mahdolliset lapsensa perivät hänet (onko niitä ehkä edellisistä suhteista, yhteisiä et ainakaan maininnut). Jos niitä ei ole, perintö menee hänen vanhemmilleen tai sisaruksilleen, jos vanhempia ei enää ole. Vielä täti-, eno- ja setäsakki on oikeutettu perimään, jos ei lähempiä sukulaisia ole ja sen jälkeen kuvaan tulee valtio. Kihla- tai avokumppanina sinä et missään vaiheessa. Aviopuolison asemassa tilanteesi olisi toinen.
Sama homma, jos teille tulee nyt kihlaero tai avoero. Mies pitää hyvänään sen, minkä olet hänen huusholliaan avittanut, jos ei muuten satu olemaan reilua sorttia. Tosin, jos pystyt kuitein osoittamaan panostuksesi hänen talouteensa, saatat saada omiasi pois, mutta yleensä tällaisia joudutaan pohtimaan avoliitoissa. Kihlakumppanin, joka elää omaa talouttaan, taloudellisen avustamisen osoittaminen saattaa olla hankalaa.
Siispä, menkää naimisiin. Tai tehkää testamentti. Tai tehkää velkakirja tai muu sopimus, jossa mies myöntää mainitsemasi kohteet sinun rahoittamiksesi. Siten sinulla on edes jotain mustaa valkoisella, jos joudut perikunnan kanssa kinasille.
jako tule kyseeseen.Ei sinun tarvitse mitään jakaa jos tavarat on sinun. Jos miehesi talossa on sinun ostamiasi stereoita,huonekaluja taikka muuta arvotavaraa niin listaa ne ja tehkää paperit että ovat vaikka lainassa ja on palautettava pyydettäessä tai miehen kuoltua.
Jos olet peräti lainannut tai kustantanut hänen remonttinsa niin tee lainapaperit samoilla ehdoilla. Mutta jos hän vastaavasti on käyttänyt rahansa sinun hyväksesi esimerkiksi maksannut elämisesi,lomareissut taikka ostellut tavaroita niin kannattaa miettiä mitä vaadit.
Jos todella olet noin tietämätön Suomen laista, kihlauksesta ja omistukseen liittyvistä asioista, niin ihmettelen :-O
Kihalushan ei juridisessa mielessä merkitse yhtään mitään tänä päivänä. Eli aivan samassa tilanteessa olet kuin että jos olisit tehnyt minulle keittiöremontin ihan hyvää hyvyyttäsi :)
Ihan hyvää hyvyyttäsi (tai sinisilmäisesti luottaen) olet nyt sijoittanut miehen kiinteistöön sen arvoa kasvattavasti. Miksi sellaista olet mennyt tekemään?
Jos hyvä tuuri käy, niin kaveri saattaa jonkinlaisen velkakirjan tehdä kanssasi näin jälikäteen, mutta mikään pakko hänen ei ole. Eli kannttaisi tällaiset asiat sopia ihan etukäteen... mihinkään ei voi tänä päivänä luottaa. Valitettavasti.
Tehkää keskinäinen testamentti jos sellainen ratkaisu hyvältä tuntuu. Eron varalta ei kihlaparilla ole mitään muuta mahdollisuutta velkakirjan lisäksi. Tai sitten mies maksaa sulle käteisenä - jos häntä huvittaa?
Keskinäinen testamentti?
Entäs jos miehellä on rintaperillisiä? Ei käy.
Mutta yksi keino on: Kaikesta pitää olla lasku ja maksajana se joka maksaa. Näin saa omansa pois.
Jos olet ostanut kaapiston, osoita maksamisesi laskulla! jne
Joo, voihan sitä laskulla koettaa periä omiaan jos ero tai kuolemaa kohtaa. Mutta jos ei kovin suurista summista ole kyse, niin äkkiä ne rahat kärjäöimisessä tuhraantuu tuomarien palkkioihin, jos mies/perikunta ei ole halukas maksamaan...
Ei tarvita käräjöintiä, jos sinulla on tallessa alkuperäinen lasku, jonka alla maksajana olet sinä.
Juuri siksi avoliitossa vielä nykyisin on tärkeätä AINA säilyttää laskut, jotka osoittavat maksajan.
>>Ei tarvita käräjöintiä, jos sinulla on tallessa alkuperäinen lasku, jonka alla maksajana olet sinä.
Miten niin ei tarvita kärjäöintiä? Irtaimet kamat nyt on helppo viedä mukanaan, jos ero tulee, mutta kiskopa kiinteistöstä keittiökaapistot ja parketit irti!!!???
Käräjille menee... ... jos yhteistyöhalukkuutta ei ole...
Kiitti kovasti näistä vastauksista, mutta missähän se sellainen "testamentti" paperi tehdään. Kuitit on tallella mitä olen maksanut mutta tavaroistanihan ei ole kuitteja mutta helposti nekin on listaan merkittävissä. Tiedossa on tarkoin mikä kenenkin on.
Kyllä mies nimensä paperiin pistää, siitä olenkin varma!! Onko mahdollisuutta tehdä sellaista juttua että talosta olisikin osa minun nimissäni? Mitenkähän silloin kuolema/ero tapauksessa suvun kanssa joko menee? Meillä ei ole yhteisiä lapsia ja miehelläni ei ole lapsia ollenkaan mutta v...--mäisiä sisaruksia löytyy!!
Testamentin voi tehdä vaikka itse, jos haluaa. On kuitenkin varmaan hyvä kysäistä neuvoja lakimieheltä, koska he osaavat kertoa, mikä kaikki tulee menemään läpi, ja mitkä ideat ovat sellaisia, ettei ole lainmukaisia. Testamenttiin tarvitaan kahden esteettömän henkilön todistus.
Muunlaisenkin sopimuksen siitä, kuka omistaa mitäkin ja on maksanut osuutensa mistäkin, voi tehdä itse.
Tietysti voitte myös sopia, että osa talosta onkin sinun nimissäsi, mutta kuinka iso osa se nykyhinnoilla sitten loppujen lopuksi olisi, jos osallistumisesi on kuitenkin vain keittiörempan tasoa. Tarkoitan, että jos osuutesi tulee sillä tavalla olemaan vaikka 5% (tämä nyt vain heittona), niin onko sillä merkitystä? Ja toinen asia on tietysti veroseuraamukset. Näissäkin asioissa olisi varmaan sinun jo fiksumpaa ryhtyä kyselemään oikeilta ammattilaisilta.
Jos omistat pienen osan talosta, niin silloin miehen kuollessa hänen perikuntansa varmaan pitäisi ostaa sinut ulos siitä. Tuskinpa sinä pystyisit silloin ostamaan mieheltä jäänyttä isoa osaa pois heiltä. Ja jos teille tulee muuten vaan ero, niin miehen pitäisi ostaa takaisin itselleen sinun pieni osasi, eli siinä tapauksessa menisi aikamoiseksi vetvaamiseksi samasta asiasta moneen kertaan. Erotilanteessahan suvulla ei ole asiaan mitään osaa.
Eiköhän tässä tapauksessa ole parempi tehdä velkakirja (ilman korkoa?) todistajineen. Se on yksinkertaista, kun ei sen isommista summista ole kyse. Voitte siihen merkitä jonkin summan sidottuna elinkustannusindeksiin tms:een...
Jos tuosta kiinteistöstä osa merkitään sulle, niin sitten on tehtävä kauppakirjat, lainhuudatuksetja maksettava varainsiirtoverot. Jos ei kauppakirjaa, niin sitten on kyseessä lahja ja siitä menee lahjaverot - ja sama ruljanssi lainhuudatusten kanssa.
ketjun alussa yritin selittä,ei testamenttia.Sillä sehän pitäisi olla miehen laatima testamentti.Tavarathan on hänellä.Ei mitään ns. avioehtoa.Koska kyseesähän on vain seurustelu kun erikseen asuvat.Vaan selkeä velkakirja.Missä maininta että palautettava pyydettäessä tai velallisen kuoltua.Ei voi Perijät vaatia sitte itselleen.
Kyllä kai tässä tapauksessa mies suostuisi testamentinkin laatimaan morsiamensa hyväksi, mutta se ei ole morsiamen edun mukaista, sillä suhde saattaa päättyä muunkinlaiseen eroon...