Norwichinterrieri

Norwich on mukava terrieri rotu, suurin miinus taitaa olla se, ettei tämän rotuista koiraa ole helppoa saada. Kysyntää on paljon enemmän kuin tarjontaa. Usein ihmiset odottavat pentua vuoden kaksi jos sittenkään saavat itselleen tämän rotuista. Rotu on kestävä, jaksaa lenkkeillä jos haluaa ja kiireisenä päivänä riittää vähän vähäisempikin liikunta, toisinaan lenkit ovat 10-15 km pitkiä ja toisinaan tehdään muutaman korttelin lenkki. Luonteeltaan ovat helpompia kuin esim. folkit tai cairnit. Mutta terrieri on aina terrieri ja vaatii johdonmukaisen kasvatuksen. Omat koirat jahtaavat kissoja, mutta ehkä niihinkin sopeutuu. Terrierit ovat kaikki pientuhoeläinten metsästykseen jalostettuja ja en luottaisi terrieriä jyrsijöiden tai lintujen kanssa.

Omat urokset tulevat toimeen muiden koirien kanssa ja ovat nuoresta lähtien tottuneet olemaan muiden urosten kanssa. Eivät haasta riitaa.

Jos perheessä on pieniä lapsia, en välttämättä näin pienikokoista rotua suosittele. Ennemmin rotu joka kestää enemmän. Pentuaika on riskialtis ja tiedän muutaman tapauksen jossa on murtunut jalka tms kun lapset ovat olleet pienen terrierin kanssa. Lisäksi osa kasvattajista ei pentua myy lapsiperheeseen missä on useampi pieni lapsi.

Omistamme vähän yli vuoden ikäisen ihanan norwichinterrieriuroksen.Se on ensimmäinen koiramme ja kehuttavaa riittää.
Luonteeltaan norwichit ovat yleensä rauhallisempia,kuin norfolkit(norwichinterrieri luppakorvilla)lukuunottamatta tätä meidän tapausta joka trimmauspöydällä on aika tulinen:)Muihin terriereihin verrattuna sanoisin, että norwichit ovat melko rauhallisia.Silti terrierin sisua, älyä ja luonnetta löytyy.
Uroksen ja nartun välillä saattaa joskus olla paljonkin eroa,joskus taas ei juurikaan yhtään.Itse ajattelimme ensin ottavamme nartun,koska ajattelimme sen olevan rauhallisempi. Mutta nyt meillä on uros emmekä muuta osaisi kuvitellakaan.
Norwichit ovat terveitä koiria, mutta ennen koiran hankkimista kannattaa ottaa selvää ettei pennun "suvussa" ole norwicheille tyypillistä kurkkuahtaumaa.Useimmiten sitä esiintyy oikein lyhyt ja paksukaulaisilla norwicheilla.Norwichit myös lihovat aika helposti.Terve,nuori norwich jaksaa kyllä kävellä pitkiäkin matkoja(kilometrejä).
Useimmat norwichit pitävät lapsista(ainakin tämä meidän),ja luulen, että se sopeutuisi muihin kotieläimiinkin.Hiiristä ja rotista yms. en olisi niin varma,norwichithan ovat alunperin rottakoiria.
Tuohon riidan haastamiseen en oikein osaa vastata mitään...Meidän poika kyllä on tässä murrosikävaiheessa oppinut räyhäämisen salat, mutta olemme opettaneet sitä määrätietoisesti pois tuosta huonosta tavasta ja tulosta on kyllä syntynyt.Mutta tämä kertoo vain meidän tapauksestamme ja machouroksestamme.Muista en oikein tiedä.
Norwicheja on melko vaikea saada,sillä pentueet ovat pieniä, pentukuolleisuus suuri ja kysyntää on paljon, joten jos olette kiinnostuneita rodusta,kannattaa soitella moneen kenneliin ja varata pentu ajoissa(saimme itsekin koiramme onnen kaupalla peruutuspentuna).
Jos minun pitäisi kuvailla norwichia vain kolmella adjektiivilla, sanoisin sen olevan reipas , älykäs ja sosiaalinen(ainakin omamme on).