Asuin itse maalla 50-60 luvuilla. Tiukkaa oli. Jälkeen päin olen miettinyt, miten kukaan voi selvitä semmosissa oloissa. Köyhää kyykytettiin, ei ollu töitä, halla vei viljan, potut, kaiken. Tippa linssissä katon minäkin 'kahdeksaa surman luotia'. En puolusta rikosta. Minun ja monen muun vanhemmat tekivät töitä tosissaan perheensä eteen. Siitä vaan ei saanut kunnon palkkaa. Toiset sortuivat tuskassaan ja toivottomuudessaan alkoholiin. Kunnioitan silti sitä sukupolvea. Olisinko minä pystynyt parempaan niissä oloissa? Olen käynyt monena kesänä synnyin mökkini pihassa. Seison tovin siinä pihakoivun alla, vinttikaivon vieressä ja mietin 'me ollaan sankareita kaikki'. Otin muistoksi päreitä saunan katosta, tein niistä itselleni kauniin koristeen kotini seinälle. Kuljetaan me pienviljelijöiden lapset päät pystyssä. Ollaan ylpeitä juuristamme. Meillä on kaikilla oma selviytymistarinamme. Muistellaan hyvällä, ymmärretään. Hyvää kevättä kaikille!
Vaikea lapsuuteni
Pekkala.
1377
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
riittänyt. Tarvittiin toinen. Ei se mitään, satuja on kiva lukea, etenkin täällä henkirikos-palstalla.